Kohu JSN:n ympärillä on kerännyt melkoisesti kierroksia. Se on omalla tavallaan jatkoa alkuvuoden vaatimukselle säätää laki toimittajien suojelemiseksi joka johti myöhemmin julkilausumaan. Molemmat tempaukset ovat omiaan someraivon luontiin ja lokeroinnin lisäämiseen. Ehdotan lokeroinnin vastalääkkeeksi katsantakantaa, jossa toimittajat nähdään ihmisinä.
Toimittaja ei ole hyvä ihminen
Hyvin moni meistä lukee aivan eri tavoin väitteen A ”toimittajaa uhkailtiin” ja väitteen B ”työntekijää uhkailtiin”. Miksi, kysyn minä. Toki toimittajat herättävät työllään tunteita, mutta niin tekevät automyyjät, rekkakuskit ja huoltomiehet, johtoportaasta puhumattakaan. Toisin sanoen, harvassa on työ jonka parista on tunteet poistettu. Somen myötä jokainen on potentiaalinen julkkis. Voit päästä julkisuuden myötä metodisen vihan kohteeksi vaikka tekemällä vääränlaisen taideteoksen tai koristamalla pihasi väärin – tai jopa vain tuntemalla väärän ihmisen. Toimittajat ovat usein vihan kohteina mutta eivät suinkaan yksin. Kaikella kunnioituksella heitä kohtaan, he myös joskus kuplaantuvat aika pahasti, irtaantuvat todellisuudesta tai pahempaa. Jos papit ja poliisit lankeavat, niin myös toimittajat.
Kas kun toimittajat eivät ole hyviä ihmisiä. He ovat vain ihmisiä ja seassa on niin hyviä kuin pahojakin. He käyttävät samoja somekanavia kuin muutkin, observoiden samaa maailmaa kuin muutkin. Journalismi on titteli, työtehtävä, paikka, aika ja työkalut. Journalismin alan työpaikan saaminen ei nosta tai laske ihmisen asemaa tasavertaisena, kauniina, yksilöllisenä ihmisenä. Tämän pitäisi olla niin itsestäänselvää mutta se ei sitä vain tunnu olevan. Onko tämä kenties yksi somekuplan muoto? On hyvin yleistä että oman kuplan sisällä nähdään juuri omaan kuplaan kohdistuvat uhat paljon muihin kohdistuvia massiivisempina. Eivätkö toimittajat näe asiaa mitä ovat itse erinomaisesti tutkineet?
Tuomio luetaan
Tämä yhden hengen oikeuslaitos on täten asiaa pohtinut ja on täten valmis lukemaan kaksi (2) kappaletta tuomioita jotka mielestäni pitäisi panna täytäntöön.
- Toimittajat lakatkoon vaatimasta erityisasemaa lain edessä, sen sijaan yhtyköön verkko- ja muunkin vihan torjuntaan kaikkien ihmisten yhteisenä ongelmana, tutkien asiaa eri kanteilta ja etsien useita ratkaisuja vakavaan hätään.
- Toimittajien työn hedelmistä nauttivat lakatkoon näkemästä toimittajia eri arvossa kuin muitakaan ihmisiä. Uhkasakkona vaaditaan lukemaan sana ”toimittaja” tai ”journalisti” mielessään muodossa ”ihminen”.
Myös tuoreen JSN-asian voi käsitellä kuten työilmapiiriasiat yleensä. Jos on työpaikkakiusaamista, se tutkittakoon työehtosopimusten ja lain puitteissa aivan kuten millä tahansa työpaikalla.
Huolestuttavinta tässä JSN tapauksessa on tämä narsistinen johtaja. Kuinka paljon pahaa tämä on aiheuttanut ympärilleen. Kuinka paljon sanavapautta on raiskattu. Käsittämätöntä että tälläistä voi tapahtua. Toimittajatkin ovat vain ihmisiä, nyt tämä kaikki saa jälkivaikutuksia. Eli mitä JSN on poistanut ja mitä se on kieltänyt… Ilman pätevää syytä. Vihervassari on saanut varmasti omien sanaa julki kun monen muun eri mieltä olevan suut on suljettu. Ja olevinaan elämme demokratiassa.
Nyt politiikka ja potaska menevät sekaisin. Kuitenkin JSN:ää valvoo koko julkisen sanan edustus. Gunström on vain pienen henkilöstönsä kauhu.
JSN:n ”valvontakomissio on laaja”: https://www.jsn.fi/jsn/neuvoston-jasenet/
Uusin jäsenistö: https://www.jsn.fi/uutiset/jsn-n-uudet-jasenet-valittu/
Toimittajia pitää katsoa taiteilijoina
historiasta käsin ; Jämsä, Ennala, Lahtinen, Lysmä, Aake Jermo, Pohtola, Parkkonen, Mata Hari, Karpo, Taanila,Tuominen,Salmen jne.,. Ja tämän päivän itseään likoon välttäviä krjoituspöytä-someilija toimittajia inhoten.
Vaikuttava luettelo, mutta yksi puuttuu – Ilmari Turja.
Aivan kuten Kyuu kirjoitti toimittajissakin on sekä hyviä, että pahoja.
Minulla oli kunnia tuntea henkilökohtaisesti yksi hyvä toimittaja Anna Politkovskaja. Hän oli niin hyvä toimittaja ja kirjailija, että Venäjän FSB yritti myrkyttää hänet kuoliaaksi hänen lennollaan Beslaniin yrittämään auttaa koulukaappauksen viattomia sivullisia. Sillä kertaa Anna jäi henkiin ihmeen kautta. Ei kuitenkaan pitkäksi aikaa. Kun myrkytys ei onnistunut, niin urhea toimittaja Anna ammuttiin kuoliaaksi kotitalonsa hissiin.
Pieni näyte Annan kirjallisesta tuotannosta:
http://www.jput.fi/Kumivanttuut.htm
Taas politiikkaa ryssänviha selkärepussa!
Meinaatko, että Politkovsjan murha oli sallittua, koska kyseessä oli neukkula?
Siellä toimittajat ovat olleet murhakohteina jatkuvasti ja sinä jauhat ryssävihasta?
Koita hankkia edes hiukan suhteellisuudentajua.
En näe politiikkaa siinä että tuomitaan murha. Jälleen kerran, verratkaa lauseita.
– ”Toimittaja murhattiin”
– ”Ihminen murhattiin”
Näissä ei pitäisi olla eroa.
Niissä ei ole muuta eroa kuin, että monessa maassa erityisesti toimittajana toimivia ihmisiä murhataan ja vainotaan.
Eräs Turkki on neukkulan ohella tässä suuri esimerkki.
On tietenkin totta, että toimittajissa. on niin hyviä kuin pahoja kuin myös siltä väliltä.
Tuskinpa erehdyn paljon, jos sanon, että poliittisen korrektiuden ja sen seurannaisvaikutusten edettyä nykyiselle tasolle, toimittajien ammattitaito on laskenut. Varmasti tasokkaita toimittajiakin on, mutta epäilen ettei heitä päästetä näyttämään kykyjään. On poikkeuksiakin, mutta poikeushan vahvistaa säännön. Tarkoitan nyt Suomea.
Lasse, numeroiden mukaan olet oikeassa. Moni asiaa tunteva tutkija on samaa mieltä, jopa tämän ”suvakkimedian” mukaan. Kuuntele vaikkapa tämä Ruben Stillerin jakso.
Joka johtaa toiseen pointtiin. Myös Matias Turkkila on toimittaja – ja ihminen. Selvästikin eri linjaa kuin moni vasemmistolainen toimittaja. Mutta, kas kummaa, molemmat täyttävät ihmisen kriteerit.
Toimittaja oli aikanaan yläpuolella, mutta myös ammattitaitoinen ammattiylpeä – nyt aika on ajanut ohi niinkuin monen muun. Tämä on karkea yleistys.
Joka riistää ihmiseltä hengen ei syyllisty minun silmissä koskaan tappoon vaan minulle se on aina murha .
Olipa kyse toimittajasta Taikka mökin miinasta ja maasta mistä hyvänsä . terv tepivaari
Oli aikanaan- vieläkin, ilo tuntea suuri joukko kaikkien tuntemia huipputoimittajia. Se, että heitä arvioidaan ihmisinä on karkea yleistys kuten arvioisi paria kunnon lapiomiestä vain klo 7-16 työn jäljen perusteella.
.
Ensinnäkin toimittajat ovat yleensä laajasti koulutettuja tai vaikka Hesarin toimittajakoulun läpäisseitä, joka ei ole suinkaan samaa kuin yliopistotutkinto, vaan paljon vaativampi, jossa pitää olla näyttöä jo työstä maailmalla ja Suomessa kuten raulivirtaset jne…
Organisaatiossa toimittajien johtaminen on taas sellainen taiteenlaji, jossa pitää olla samalla viivalla kapellimestarin kanssa ( päätoimittaja). Minä olin ns. koko organisaation intendentti tätä vertauskuvaa käyttäen. Siinä sai kuvan koko ”orkesterista” tekijöineen ja myös buffaajineen.
Työ ei ollut koskaan klo 8-16 , vaan hälytystila oli aina koko vuorokausi.
Sitten asiaan kuului myös ”jälki-istunnot Salvessa, Elitessä, Bulevardiassa, Hotelli Pailassa ja ties missä.
Mutta työ hoidettiin aina kunnianhimoisesti.
Nyt toimittajat valitettavasti istuvat pulpeteissaan perse ruvella ja selaavat nettisaitteja jutun tynkiä löytääkseen. Missä ovat kentän toimittajat, Karpot, Rauli Virtaset jne…?
Kieltämättä semmoinen syväluotaava tutkiva journalismi jää kaipuuseen.
Onhan tätä ”hidasta journalismia” toki, mutta se ei ole journalismia, vaan lähinnä ennalta päätetyn asian vahvistamista. Pahimmillaan se päätyy henkilökohtaisuuksiin, rajuihin syytöksiin josta uhri ei koskaan vapaudu. Tulee mieleen vaikkapa vasemmistojulkaisu Longplayn pitkä tarina siitä miten tietyt nimetyt poliisit ovat hirveitä rasisteja ja rikollisia – kunnes pian millintarkka tutkimus osoitti väitteiden olevan puutaheinää.
Tai nämä tuoremehututkimukset joita valtion rahalla tehtiin, lopputuloksena rikostuomioita tutkijoille tarinoiden sepittämisestä…
Osui silmiin:
https://www.suomenuutiset.fi/ylelle-trump-uutisia-tekeva-toimittaja-haistattaa-trumpille-vua-vaatii-pitamaan-turpansa-kiinni/
Ein diktator. Näitähän näyttää riittävän vähän joka paikassa…
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201808292201167361_u0.shtml