Yrittäessäni katsoa presidenttiehdokkaita vähän eri kanteilta, ryhdyin tenttejä kuunnellessa pohtimaan heidän maailmankuvaansa. Tarkemmin ottaen pohdin, missä ehdokkailla kulkee maailmankuvansa jakolinja, eli ketkä ovat heille ”me” ja ”ne”. Katsotaanko saanko tällä helpotettua ehdokkaan etsintää edes itselleni.
Tuula Haatainen: sukupuolet.
Vaikkakin Haataisen feministisessä politiikassa on monta raudanlujaa faktaa mihin nojata, pidemmälle vietynä se on ihmisten joko suosimista tai sorsimista synnynnäisen ominaisuuden perusteella. Hänelle sukupuoli on jokaisen valinnan ykköskriteeri.
Sauli Niinistö: järjestelmän sisällä vai ulkona?
Presidenttimme jakolinja ei ole jyrkkä vastakkainasettelu, vaan enemmänkin kyse on näkökentän kaventamisesta. Hän ei näe ihmisiä, organisaatioita tai mietteitä jotka eivät mahdu puoluejärjestelmän sisään.
Laura Huhtasaari: liberaali vai konservatiivi?
Vaikkakaan Laurasta ei jää änkyräkonservatiivin kuvaa, on jakolinja helppo nähdä eikä hän sitä koitakaan peitellä: perinteiset konservatiiviset arvot vastaan modernit liberaalit arvot.
Pekka Haavisto: rauha vai sota?
Minun oli vaikea löytää Haaviston maailmankuvasta selkeää jakolinjaa, sen verran sovinnollista diplomatiaa hän harjoittaa. Lopulta arvelen että hän on se viimeinen henkilö maailmassa joka painaisi punaista nappia. Hän sovittelee vielä pitkään sen jälkeen kun muut ovat jo tarttuneet aseisiin. Kaunis ideaali, vaan minkälaiset riskit?
Merja Kyllönen: me vastaan kaikki muut
Perinteinen äärivasemmiston maailmankuva kuuluu Kyllösen puheista. On pieni ryhmä oikeudenmukaisuuden taistelijoita jotka kantavat maailman sydäntä, vastassaan loppumaton armeija pahuutta joka vaanii jokaisen nurkan ja kiven takana.
Paavo Väyrynen: kehitys vai jarrutus?
Paavo Väyrysen ympärillä maailma kulkee liian nopeasti ja hän haluaisi maailman etenevän hitaammin, tietyissä poliittissa linjanvedoissa jopa taaksepäin. Hänen ideaalinsa eivät ole vailla todistepohjaa, vaan kuuluvatko ne enää tähän päivään?
Matti Vanhanen: maaseutu vai maailma?
Kesti ehdokkaista selvästi pisimmän aikaa löytää punaista lankaa miehen puheista. Arvelen että Vanhanen on yrittänyt tuoda presidentinvaaleihin keittiön kautta perinteistä kepulaisuutta. Siinä kukin pieni kyläyhteisö huolehtii asioista ja ihmisistä, eikä tuhatta ihmistä isompia kuntia ole olemassakaan.
Nils Torvalds: kabinetti vai kansankokous?
Torvaldsille hyvä maailma on se jossa etablisoitunut eliitti sopii asioista kabinetissa ja massat luottavat heihin. Hän ei pidä avoimuudesta tai keskustelusta ”tyhmien” kanssa. Onko hän tarpeeksi viisas päättämään muiden puolesta?
Kyuu on katsellut ja kuunnellut ehdokkaita usealta kantilta.
Minä olen tapani mukaa kiinnittänyt suurinta huomiota turvallisuuspoliittisiin ja maanpuolustukseen liittyviin seikkoihin.
Kun Maanpuolustus on Valtion kaikkein tärkein tehtävä, niin siltä kannalta katsottuna näkymä ehdokkaisiin on suorastaan lohduton.
Pasifisteja ja maanpuolustamisen tarvetta ymmärtämättömiä ylipäällikköehdokkaita riittää yksi toisensa jälkeen. Punaiset ja vihreät tietysti kaikkein hulluimpia, mutta ei ole paljon kehumista muissakaan. Sale selvästi paras, mutta parantamisen varaa olisi hänelläkin.
Maanuolustus asa onyksi tärkeimmstä mutta ei se ainoa ole silti ja kansan haukkuminen on asia joka kolahtaa omaan nilkkaan helposti terv tepivaari
Suomen maanpuolustuksen tilanne on suunnilleen yhtä huono kuin juuri ennen Talvisotaa – ja Venäjän hyökkäysuhka suunnilleen yhtä suuri, tai suurempikin.
Eikä Puolustusvoimain ylipäällikön virkaan pyrkiviä voisi vähempää kiinnostaa maanpuolustus.
KiitosKyuu hyvästä arvioinnista.
Kisassa Sipilä saa miinusta ehdokkaallaan.
Paavokin ajaa ohi jospa vielä ohi Haaviston?
Haluaisimpa nähdä Salen ja Paavon kaksinväittelyn.
Sale on ilmeisesti ensimmäinen Suomen presidentti Paasikiven jälkeen joka ei ole ollut täysin Kremlin käskyläinen.
Toisen Maailmansodan jälkeen Venäjän tekemisiä on tuominnut vain yksi Suomen presidentti – Sauli Niinistö.
Väyrystä voisi jopa luonnehtia Kremlin agentiksi.
Demarien Koivisto näytti Kekkosen jälkeen paremmalta, mutta se oli vain julkisivua – maskirovkaa. Toki Kekkosta paremmalta näyttämiseen ei juuri mitään erikoista tarvittu.
Monia kaksinväittelyitä olisi kiva nähdä, niitä ei valitettavasti tässä juuri ole. Media on tehnyt enemmän monologeja, kiitettävässä määrin, mutta olisi pitänyt olla näitä pariarvontoja. Ehkäpä ensi kerralla.
Kävelinpä taas keskustorin ohi, klo 20.30 tienoilla. Vain persujen kopilla oli väki paikalla ja kuuma kahvi teki kumma kyllä kauppansa.
Kyuu, imperialistinen roistovaltio Venäjä on miehittänyt vuosien saatossa Suomenkin median tärkeimmät paikat ainakin pääosin.
Syvästä suomettumisesta irti pääsemiseen kuluu sukupolvia – ellei Venäjä valloita koko Suomea ennen sitä.
Jo neukkulan kemahtaminen tapahtui ihan viimeisellä hetkellä ennen kuin Suomi olisi taas joutunut Venäjän orjaksi.
Sinä Kyuu olet selvästi älykäs henkilö, mutta valitettavasti et ole perillä Suomen historian tosiasioista.
Juhani hyvä, en ole ottanut mitään kantaa Venäjään tässä kirjoituksessa. En aivan näe kritiikin aihetta nyt.
No koita nyt edes tajuta että istuvan presidentin oma puolue onkin Putinille veljespuolue mieti sitä . terv tepivaari
Tuo oli sitten Juhanille . terv tepivaari
Piti kyllä kirjoittaa että on ollut veljespuolue kokoomukselle terv tepivaari
Suomalaiset ovat todella päteviä aina valitsemaan sopivimman ehdokkaan. Pitkä historia vaikeuksia, sotia, nälänhätää ja vieraan vallan alistamista on jotenkin siirtynyt geeneihin.
Nytkin tulee paras ja oikea valituksi. Kun katsoo pressavaalien historiaa, ei sieltäkään voi poimia epäonnistumisia.
No ehkäpä yksi.
Eiköhän suomi saa pressan ensi sunnuntaina se tulee esiin kuka se sitten on terv tepivaari
Kekkosen jälkeen kaikki on ollut ihan paskoja.
Myös minä pidän melko todennäköisenä että Suomi saa presidentin lähimpien viikkojen aikana. Melkein yhtä todennäköistä on että maailma – tai edes maa – ei juuri siitä muutu.
Viikon päästä sunnuntaina se on selvillä ennen puolta yötä terv tepivaari
Veronmaksajia helpottaisi jos presidentti valittaisiin kerralla.
Miksi näitä marginaaliehdokkaita edes pitää äänestää tai edes kannattaa, joista ei presidenttiä vaateineen koskaan tulisi.
”Miksi näitä marginaaliehdokkaita edes pitää äänestää tai edes kannattaa, joista ei presidenttiä vaateineen koskaan tulisi.”
Äänestäminen on muotia. Ole sinäkin muotitietoinen, niin tytötkin tykkäävät sitten enemmän.
Vielä on katsottavissa yksi tilaisuus Kallion kirkosta – nähtäväksi jää sen anti, mutta päätöksen aika koittaa äänestyskopissa.