Aamulehti, Helsingin Sanomat, Yle – kaikki ovat kilpaa viimeisen viikon haukkuneet EPP-puolueen yhteistyötä Unkarin Viktor Orbanin kanssa. Kieltämättä Orban ansaitsee kritiikkinsä ja osa hänen toiminnastaan on ollut yhteisten pelisääntöjen vastaista. En kuitenkaan muista turhan montaa hyvää tarinaa historiasta, lähempää tai kauempaa, jossa täydellinen siltojen polttaminen ja herjauskampanja olisi johtanut asioiden paranemiseen.
Hyvä valhe, parempi mieli
Jos nyt ihan suoraan sanon niin tällaiset yltiöpopulistiset henkilökohtaisen moraalin nostatuspuheet ovat säälittäviä. Tekstin tarkoitus on lähinnä korostaa omaa moraalista ylemmyyttä. Niillä osoitetaan miten ollaan nyky-yhteiskunnan mittapuulla valmiita toimimaan hirveitä vääryyksiä vastaan tekemällä suurin mahdollinen teko, eli muutaman lauseen kirjoittaminen artikkeliin tai blogiin. Mitä rankemmilla termeillä haukut vihollisia, mitä enemmän natsikortteja pelaat ja mitä rankempia toimia vaadit heidän eristämiseksi universumista, sen parempi olo kirjoittajalle tulee. Mitäänhän ei tietenkään tapahdu, yksinvaltainen paskiainen pysyy yhä vallassa, mutta ei tuloksilla ole väliä. Tärkeintä on olla itse oikeassa.
Eikö tätä ole kokeiltu jo? Naapurimaassamme ruotsidemokraatteja haukuttiin vuosikausia ja kannatus vain nousi. Unkarin tunari Orban osoittaa samaa. Italiassa, Saksassa, Tanskassa ja monessa muussa Euroopan maassa on sama juttu. Media ja sen lellikit ovat niin ehdottoman oikeassa. Me olemme hyviksiä ja nuo pahiksia. Musta ja valkoinen, oikeus ja kohtuus. Tämän mallin ongelma vaan on siinä, että ihan oikeat EU-kansalaiset äänestävät näitä vääriä tahoja. Voimme kritisoida ääänestyspäätöstä, voimme haukkua äänestäjiä tyhmiksi, mutta emme muuttaa äänestystulosta. Ensi keväänä jälleen EU:n kabinetteihin äänestetään tällaisia tahoja – niitä, joilla ei monen vastuullisen median päätoimittajan mukaan pitäisi olla oikeutta edes olemassaoloon, saati puhumiseen julkisuudessa.
Olen monelta osin samaa mieltä kritiikistä Unkarin ja etenkin Puolan johtoa kohtaan. Heidän toiminta on monelta osin räikeästi yhteisten sääntöjen vastaista. Sen sijaan että hiljennämme heidät kuoliaaksi, meidän pitäisi puristaa heistä ulos viimeinenkin sana. Heidät pitäisi laittaa avoimeen debattiin. Heidät pitäisi ottaa mukaan joka viimeiseenkin kabinettiin jossa he joutuvat ottamaan vastuun valinnoistaan. Heidän haastattelunsa pitäisi olla TV-kanavien himoitsema prime time -ohjelma. Meidän pitäisi näyttää mitä ne länsimaiset arvot ovat ja ottaa heidät täysin tasavertaisina vastaan, päinvastoin kuin he tekevät. Meidän ei pidä alentua diskriminoinnin ja herjojen tielle, vaan näyttää jokaisessa teossa paitsi parempi kyky noudattaa sääntöjä, myös paremmat käytöstavat.
Elitismillä mennään metsään
Sinänsä oli medialta hyvä idea pitää silmällä EPP-kokousta. Etenkin Stubbin saaman katastrofaalisen murskatappion pitäisi toimia muistutuksena siitä, että elitismi ja ylhäältä päin julistaminen eivät uppoa sen paremmin päättäjiin kuin kansaankaan. On monia toimivia keinoja toimia pölhöpopulismia vastaan, mutta itserakas elitismi ei ole yksi niistä. Itse asiassa elitistinen lähestyminen toimii yleensä tasan päinvastoin. Toimittajan, poliitikon tai someaktiivin olo kyllä paranee ja sometykkäyksiä kertyy, mutta pölhöpopulistien monien uhrien asema vain heikkenee heikkenemistään.
Selvähän se on, että Oy Kustannusyhtiö Ab:n tulos on se millä on väliä ja sanaakaan ei mediatalo julkaise muulla motiivilla. Yrityksen tehtävä on tehdä voittoa. Sanokaamme kuitenkin sen tuloksen hinta selvään ääneen. Hyvin myyvät lööpit maksetaan EU:n heikon poliittisen tilanteen ihmisuhreina. Tällaiset pääkirjoitukset kirjoitetaan verellä. Mielestäni se on liian kova hinta painomusteelle.
Kyuu ei tunne median omistajien ja journalistien välistä suhdetta.
Riippumattomassa sanomalehdistössä kukaan omistaja ei määrää oikeasti lehden sisältöä edes päätoimittajalle. On korkeintaan arvot ja suuntaviivat- ei muuta.
Iltapäivälehdissä päätoimittaja tietää, että lööppijournalismi + sisältö yhdessä ratkaisevat tuloksen lyhyellä tähtäimellä-, mutta ei pitkään, jos ei totuuden siementä löydy.
Vielä kovempi moraali on riippumattomalla aikakauslehdistöllä ml. maakuntalehdet. .
Olen toiminut media-alalla aika monta vuotta, minulla on jonkin asteen surullinen käsitys siitä.
Tiedän, että puolueetonta toimittajaa ei olekaan. Ei ole. On sen sijaan pieni ryhmä fiksuja toimittajia jotka tiedostavat puolueellisuutensa, tuovat sen esille sekä itselleen että yleisölle. Siten he osaavat haastaa omat ennakkoasenteensa.
Omistajat haluavat joko rahaa, tai sitten valtaa jota he puolestaan haluavat saadakseen rahaa.
Tuosta olen eri mieltä vahvasti !
Olen itse ollut riippumattomissa niin aikakauslehdissä kuin sanomalehdistössä parikymmentä vuotta vastaavana ja myös julkaisujohtajana. Tuosta asiasta ei ollut koskaan edes puhetta, vaan haettiin aina uutta näkökulmaa, uutta uutista, ennen hoksattua ilman mitään omistajan määräämää suuntaa paitsi että. paskan puhumisesta joutuu aina kiinni ja nopeasti.
Uutispuolella toimittaja on anonyymi. Mielipidekirjoituksissa saa esittää oman näkemyksensä eettisesti. Kolumnit ovat yleensä ulkopuolelta lehteen valittuja.
Kyllä sylttytehdas toimii hyvin nopeasti hölmöilystä.
Aivan eri asia ovat ns. puoluejulkaisut, jotka levittävät omaa sanomaansa naamioituneina jopa riippumattomiksi brandistään huolimatta..
Tähän väliin sopii kaksi Maukka Perusjätkän kommenttia:
https://fi.wikiquote.org/wiki/Mauno_Koivisto
” ”Minua rasittaa, että on joku eliitti, joka kertoo mitä mieltä kansan pitäisi olla ja antaa tuomioitaan ja hyväksymistään sen mukaan. Täytyy tunnustaa, että minua aika lailla rasittaa sekin, kun sanotaan, että katsokaa muita maita ja kuinka me kehtaamme niiden edessä olla. Aivan kuin meidän historiamme, yhteiskuntamme tai saavutuksemme olisivat sellaisia, että pitäisi jotenkin madella muiden ihmisten edessä.”
Kommentti Suomen harjoittamasta pakolaispolitiikasta Ilta-Sanomien haastattelussa 10.1.1991[10]
”Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Yleensä se kannattaa siinäkin tapauksessa, ettei itse siihen edes uskoisi. Sillä usein on käynyt käänteisesti niin, että uhkakuvat alkavat toteutua juuri sen takia, että niihin varaudutaan.”
HS Kuukausiliitteen haastattelussa 25.11.2013[11]”
Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki ei mene hyvin.
Valitettavasti, jos uhkakuviin ei varauduta, päädytään jonkun niistä joskus toteutuessa katastrofiin.
Pahinta on jos ja kun media menee poliittiseen ansaan ja ajaa jonkun etua ja haukkuu toista. Näin on monasti mm Perussuomalaisten kohdalla, heitä haukutaan helposti tiettyjen lehtien voimalla vaikkei syytä olisi, miksikö on näin..
Olisiko samanlainen pelko persiissä kuin svenssoneilla ruotsindemokraattien suhteen?
Kansahan on niin väärässä äänestäessään niitä eikä kalkkeutuneita poteroon kaivautuneita vanhoha homepeikkoja.
Kun imperialistinen roistovaltio Venäjä ei kyennyt valloittamaan Suomea ”takaisin” Vapaussodassa vuonna 1918, Talvisodassa 1939-1940, eikä Jatkosodassa 1941-1944, niin se valitsi uuden taktiikan. Suomen koululaitos ja media piti soluttaa ryssien ja muidenkin kommunistien agenteilla.
Valitettavasti ryssälä onnistui mainiosti – opettajien opetus, kouluhallitus, toimittajien koulutus, teatterikorkeakoulu, Tampereen yliopisto, YLE, Aamulehti, Hesari, jne. solutettiin. Puolustusvoimat vastustivat pitkään, mutta viimein ryssät ja punikit onnistuivat soluttamaan/suomettamaan osan sitäkin.
Niitä hedelmiä joudumme valitettavasti nauttimaan vielä varsin pitkään.
Otetaanpa vielä esille nämä ”kauhukakarat” Unkari ja Puola.
Ne molemmat itsenäiset valtiot ovat joutuneet kärsimään esimerkiksi puoli vuosisataa kestäneet imperialistisen roistovaltion Venäjän brutaalit miehitykset ja kansanmurhat.
Niiden molempien itsenäisten valtioiden kansat ovat antaneet demokraattisissa vaaleissa hyvin vahvat mandaatit valtioidensa hallituksille.
Eikö demokratia olekaan EUn tärkeä arvo, kun nyt EU yrittää painostaa näitä maita tekemään toisin kuin niiden maiden kansat haluavat?
Kummankaan maan kansat eivät halua, että niihin maihin otetaan vastaan EUn alueelle laittomasti tullutta porukkaa, joiden henkilöllisyydestä ei ole hajuakaan.
Kummankin maan kansat haluavat, että niiden oikeuslaitokset viimeinkin puhdistetaan kommunisteista, jotka miehittäjä niihin pisti ilman kansan tahtoa.
Kummassakin maassa on täysin vapaasti toimivaa mediaa, eli on sananvapaus, julkaisuvapaus, jne. Jos ryssien propagandakanavia suljettaisiin, niin sehän olisi vain positiivista.
Juhanin pointti on validi, mutta mielestäni he ovat muutamassa kohtaa menneet yli. Tietenkin vanhat neukkulan tuomarit on syytä vaihtaa, mutta operaatio tehtiin varsin poliittiset lasit päällä. Median toimintaakin on Unkarissa häiritty reilusti.
Toki tuntuu siltä että muutamien EU-johtajien suurin murhe on turvapaikkapolitiikassa.
Kannattaisi huomata, että demokraattisissa länsimaissa on tapana, että vallassa olevat poliitikot nimittävät korkeimman oikeuden tuomarit.
Esimerkiksi Suomessa hallitus esittää ja presidentti nimittää. Joskus presidentti kävelee hallituksen ylitse ja nimittää mieleisensä. Niin on tehnyt esimerkiksi demari Halonen.
Esimerkiksi USAssa kulloinkin vallassa oleva presidentti nimittää korkeimman oikeuden tuomarin kun paikka vapautuu. Parlamentin pitää kuitenkin hyväksyä nimitys. Nekin nimitykset ovat siten poliittisia.
No itsekin media-ala aikas läheltä tuttua.
Menneenä aikana oli lehtiä joka puolueella.
Niinsanotut laatumediat kuolivat menettäessään rahoittajansa.
Nyt meillä on vain rahoittajien mediat ja ne laulavat rahan ääntä pieniä poikkeuksia lukuunottamatta.
Eliitti muodostuu heistä joilla on rahaa ja he ovat äänessä mediankin kautta.
Eu on eliitin lempilapsi ja sinne haluaa muuan Soinikin hillotolpalle vaikka aikoinaan siellä käydessään sanoi – missä eu siellä ongelma.
Eliitistä näyttää tulevan mammutti joka vaatii vastavoimaksi Orbaneita.
Paperiversio Uudesta Suomesta oli aikoinaan todella hyvä lehti, se tuli minulle loppuun saakka. Lehti tarvitsi mainostuloja pysyäkseen pystyssä ja lopulta niitä ei tullut tarpeeksi.
Taikka tilaaja kaartista ei pidetty tarpeeksi huolta ja tilaajat katosi yleensä silloin loppuu itseltä rahat ja konkurssi on ainoa tie terv tepivaari
Minulla oli aikanaan tapana sotilaskotiin kun menin; otin Uuden Suomen, Kansanuutiset ja Tiedonantajan; nämä kun luin, uskoin olevani keskikaistalla.
Mediataloissa vaikuttamiseen on niin monia keinoja ja näkökulmia. Hyvin, hyvin harvoin siellä on mitään suoraa vaikuttamista, etenkään Suomessa. Hallinto ei kerro toimittajille mitä mieltä pitää olla. Se tässä ongelma vähän onkin. Jos katsotaan suoria toimia, media on puolueetonta.
Jos katsotaan pinnan alle, siellä näkyvät ongelmat. Ketä palkkaat. Mitä teemoja nostat esille. Minkälaista työyhteisöä pidät. Miten käsittelet palautteet. Kenelle markkinoit. Mihin tapahtumiin osallistut. Lista jatkuisi.