Uuden ajan politiikkaa, sanoi Sininen tulevaisuus. Uuden ajan politiikkaa lupaa myös Harkimon Liike Nyt. Samaa lupausta tarjoaa myös lukuisa määrä pienpuolueita vaihtelevalla menestyksellä. Ongelma on, että mikään näistä ryhmistä ei tarjoa juuri sitä mille olisi kysyntää.
Sitä ei saa mitä tilaa
Katson tätä asiaa värittyneiden lasien läpi, mutta mielestäni se aate mistä on Suomen politiikassa puutetta on markkinamyönteinen liberalismi, toki pohjoismaiseen hyvinvointimalliin suhteutettuna. Sen rinnalla pitäisi olla avoimempaa demokratiaa sekä faktoihin perustuvaa päätöksentekoa. Ilmiöstä iso osa kulminoituu pitkälti Kokoomuksessa turhan sivulle jätettyyn Elina Lepomäkeen. Halukkaat voivat varmasti kutsua tätä myös Macronilaiseksi politiikaksi tai löytää tusinan ja yksi vaihtoehtoista termiä asialle. Rakas lapsi ja sitä rataa.
Katsotaanpa siis tarjontaa tältä kantilta.
Sininen tulevaisuus on sinänsä vahvoilla kun on ministerejä ja kansanedustajia vaikka yksi livahtikin. Erityisesti Sampo Terho on osoittanut olevansa erittäin kyvykäs nykyajan poliitikko, joka osaa ilmaista haastavia asioita tiiviisti, perustellusti ja ilman kiihkoilua. Vaan miten ihmeessä puolue jonka de facto kärkinimenä on maamme johtava ultrakonservatiivi Timo Soini voisi vastata nuorten tai keskiluokkaisten tarpeeseen? Miten voit samanaikaisesti hakea moderneja toimintatapoja ja muutosta kun puolueen kärjessä ei hyväksytä seksuaalivähemmistöjen saati edes naisten tasavertaisia oikeuksia. Osaselitys huonolle kannatukselle saattaa olla tämä räikeä ristiriita. Ehkäpä asiaa voisi selventää iskulauseella, kuten ”keskiajan uudistaja”.
Liike Nyt on tuore ilmiö josta on vaikea muodostaa kuvaa. Sekavuus tiivistyys absurdiuteen: Politiikkaradiossa liikettä edustaneet kaksi viestinnän ammattilaista haukkuivat yleisön joka ei ymmärrä mitä he sanovat tekevänsä. Asiaa ei auta sekään että toisessa haastattelussa Jungner lupasi tuoretta ajattelua ja Harkimo vannoi konservatiivisen aatteen nimiin. En haluaisi tuomita liikettä heti alkumetreillä mutta tällaisenaan siitä voi tehdä lähinnä kaksi pikatulkintaa. Inhimillisesti se vaikuttaa lähinnä kahden siltansa polttaneen, kävelevän hermoromahduksen viimeiseltä hätähuudolta. Teknisesti ottaen kyse on jälleen yhdestä amerikkalaisesta pilvipalvelusta johon ei suomalaisten kannata antaa tietojaan. Toivon kirjoittavani joku päivä jutun jossa totean olleeni väärässä.
Pienistä puolueista Piraattipuolue on pärjännyt parhaiten viime vuosina ja on onnistunut selviytymään monista pienpuolueiden haasteista. Alkuperäinen ajatusmalli oli hyvin tiedemyönteinen ja keskusteluhakuinen, mutta sitä iloa ei kestänyt kauaa. Ymmärrän erinomaisesti miten mahdoton haaste on olla sillanrakentajana nykyisessä somevihan ajassa, mutta tulos on silti ikävä. Tällaisenaan puolue toimii lähinnä Vasemmiston pienenä sivujaostona, jossa satutaan ymmärtämään tietoyhteiskunnan tietyt teoriat varsin hyvin. Tietoa heillä on yhä laajalti, mutta aate on nykyisellään kovin kapea.
Ehkäpä suunta on toinen?
En taatusti ole mikään ylin tahto sanomaan etteikö mistä tahansa edellä mainituista voisi tulla merkittäviä poliittisia voimia tai suunnannäyttäjiä. On myös mahdollista että Suomi ei yksinkertaisesti kaipaa markkinaliberaalia toimijaa tai kukaties kotipuolueeni Kokoomus saattaa jokin päivä karistaa hieman konservatiivista painolastia punteistaan. Kansahan sen asian lopulta päättää eikä minulla ole mitään nokankoputtamista sille mitä äänestyskopeissa päätetään.
Sen verran vahvasti markkinaliberaalilla ajattelulla kuitenkin menee Euroopassakin että olen kovin ymmälläni aatteen heikosta asemasta kotimaan poliittisella kentällä. Meillä on Libera ja Lepomäki, vaan siihenkö se jää?
Kun Suomessa onneksi on lähes 20 puoluetta kukaan ei kyllä saa enemmistöä mihinkään .
Koskapa se onkin sitten diktatuuria kokonaan .
Nythän hallitus puolueet on vallassa rapian 38 % kannatuksella terv tepivaari
Tietysti tämä vaalikausi menee noilla luvuilla joilla he valittiin viime vaaleissa terv tepivaari
Nytkin on vallassa ”puolue” jolla on 1% kannatus,,,, tämä maa ei ole demokratiaa nähnytkään ja nämä sanelee mitä me tehdään. Viddu joo, on tämä meininkiä, kuka niitä on sinne ikinä sen puolueen nimissä äänestänyt 0% .
Jaa, juoksuhautoihin paalutetut toimintatavat eivät hevin muutu.
En tuohon Lepomäkeenkään osaa uskoa, kun kiukuttelee kakaran tavoin, kun ei puheenjohtajaksi päässyt.
Pienpuolueet ovat osa kiviriippaa, missä yhteen ideologiaan on upotettu kaikki eikä ajattelu yllä sen ulkopuolelle edes teoriassa.
Juha, mielestäni Lepomäki ei ole ”kiukutellut”. Hän on ilmaissut kritiikkiä, mutta aina niin että mukana on vaihtoehtoinen idea. Hän ei hauku henkilöitä vaan asioita. Mielestäni hänen viestintä on poikkeuksellisen asiallista johon harva kansanedustaja pystyy.
Hyvä poliitikko ei pidä kynttilää vakan alla, mutta ilmaisee asiansa koherentisti ja tarjoaa aina myös vaihtoehdon.
Oma lukunsa on kesken kauden politiikasta loikanneet ns paremmalle oksalle.
Äänstämättä jättäneet poislukien isoimmankin puolueen kannatus jää pieneksi.
Uuden puolueen nousu on todella vaikeaa ellei sitten nouse somepuolue kentälle?
Somepuolueelle käy kuten räväkälle someyhteisölle: se kaatuu sisäiseen tappeluun hetkessä.
Politiikan menestystarinat ovat nousseet hitaasti mutta varmasti. En ole aivan varma miten käy räväkän muutoksen taktiikalla. Tähdenlennon saa helposti, mutta betonia ei muurata facebook-postauksella.
Politiikka ilon ja toivon kautta mutta lienee mahdotonta toteuttaa,eikä taida edes markkinamiehet myytyä kassalla.
Ja sitten jos vielä joukossa on pettäjiä – oma maali tärkein.
Harmittaa tiettyjen puolesta ”jos myyriä omia joukoissa” ?
Sellaista ihmistä ei olekaan joka ei toimisi oman edun nimissä. Muu on pöhköä.
Haaste on saada yhteinen etu, maan kansalaisten asioiden ajaminen johtamaan henkilökohtaiseen voittoon.
Jos arvostaisimme päättäjiä toimista emmekä facebook-postauksista, silloin saisimme varmaankin lisää päättäjiä jotka toimivat yhteisen edun puolesta.