Pitää varoitella, että allekirjoittanut voi olla keskusteluissa ja blogauksissa jonkin aikaa pimeänä. Terveyden kanssa haasteita ja ei oikein irtoa energiaa ajatteluun. Itse palvelu toki pyörii ihan normaalisti. Toivotaan ettei tule pitkä tauko. Pitää ajatukset pyörimässä.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Yritäppä parantua, jouluksi kuitenkin.
Relax
Marko. Voisit sitten joskus kertoa muille opiksi, mitä olet kokenut operaatioissasi ja, mistä kaikki on voinut alkaa, jos vain haluat. Ne ovat tietenkin yksityisyyden piirissä olevia asioita mutta kutenkin siivilän kanssa.
Minun FB- porukassani on nuorehko 40-v mies, joka kertoi synnynnäisen läppävian korjaamisesta erilaisten onnistumisten ja epäonnistumisien jälkeen. Siis avosydänleikkaus siihen liittyvine jälkiseuraamuksineen, jota olivat suurin piirtein kuvaamisien kaltaisia olotiloja.
Onnistumista ja voimia !
Sorry- nyt viesti meni Markolle- ei Kyuulle.
Ei haittaa juhani. Tässä nopeasti mitä minulle on tapahtunut. Heinäkuussa 2018 avosydänleikkaus, vaihdettiin aortan läppä (syntymävika, alkoi oirehtimaan sitten kerralla enemmän), vasen kammio reilusti suurentunut, hiilikuitukeinoläppä entisen tilalle. Yleiskunto romahti tänä syksynä täysin, ei leikkaus auttanutkaan, äkkikuoleman vaaran takia asennettiin rintalihaksen alle tahdistin estämään sydämen pysähdyksen. Lääkitys muuttui täysin kovemmaksi. Kerran kuussa simadax infuusio jotta saan lisää ”virtaa”. Epäily sydänlihaksen sarkoidoosista, (sydänsyöpä) kaupan päälle.
Jokainen arpa ei voi voittaa. Liikun mahdollsisimman paljon, nyt kun rintalasta alkaa olla luutunut voi aloittaa sali treenit. Pakko valmistautua seuraavaan eli sydämen siirtoon. Vielä huhtikuussa 2018 olin kovassa krt harjoituksessa vaikka olin tietoinen tulevasta leikkauksesta, enkä sitä puolta meinaa tuosta vaan jättää. Jokin suunnitelma pitää olla jotta jaksaa kaiken paineen ja stressin alla.
Jos noin kovaan operaatioon, siirtoon joudutaan, siitäkin selviää. Minun lähipiirissäni on kolme mieshenkilöä, jotka ovat saaneet uuden sydämen ja elävät kohtuullista elämää hylkimislääkkeiden kanssa.
Kovat on olleet nämäkin, mutta hei, elossa ollaan. Huonomminkin voisi olla. Kipu on elämää.
Pikaista parranemista ja toipumista taas sorvin ääreen.Ilman pääsorvaajaa on elomme täällä ankeata sekä synkkää ja ikävää, kuten eräässä joululaulussa sanotaan.
Toivomme paranemista.
Kyuulle parenemista !!!
Ehdottomasti paranemisia Kyuulle, tämän porukan johtajalle.
Parantumisvoimia ❤
Joo, tsemppiä niin Kyuulle kuin Markollekin!
Kyuulle – paranemisia Jouluun !
ps. Markoa unohtamatta.
Eiköhän tämä tästä, pidetään itse kutakin voimissaan. Ei varmaankaan joulun aikaan vielä olla tästä yli mutta etenee. Katsotaan jos vähän terapeuttista kirjoitteluakin voisi väliin pistää.