Olen ladannut pääkopan täyteen radio-ohjelmia työttömyyden aktiivimallista ja aiheen keskusteluista. Vähemmän yllättäen työttömien kokema ketutus nousee keskusteluissa aktiivisesti pinnalle (vaikkapa tässä). Tiedämme että vanne kiristää päätä, vaan pitäisikö mennä hieman oppositiopolitikointia syvemmälle ja tutkia tämän laatuja ja syitä?
Pinnalle pääsyn keinot
Merkittävä osa julkiseen keskusteluun päätyvää kritiikkiä sekä enemmän tai vähemmän faktuaalisia tarinoita ovat ihan puhdasta oppositiopolitiikkaa. Ei se ole mitenkään väärää, sillä opposition tehtävä on katsoa hallituksen toimia kriittisin silmin. On myös kovin luonnollista että monissa jutuissa on faktoja yhtä paljon kun vitamiineja pikaruoassa. Epäilemättä on jopa joitakin tahoja jotka kieltäytyvät aktivointitoimista varsin aktiivisesti (…) vain näpäyttääkseen Juha Sipilän egoa. Ei se väärin ole, ei Sipilä ole kovinkaan monen suomalaisen suosikkipoliitikkoja. Kaikki tämä luo mielenkiintoisia juttuja joita luonnollisesti niin oppositio kuin mediakin haluaa nostaa esille. Tutkittaessa asiaa vakavammin on kuitenkin erotettava savu tulesta.
Kun saadaan jollain tavoin eroteltua politikointi ja todellisuus, ounastelen että löytämme muutamia yleisimpiä ilmiöitä. Olisi mielestäni hyödyllistä tietää minkälaiset prosenttiosuudet näillä on. Arvelen merkittäviä prosenttiosuuksia löytyvän mm. seuraavista….
- Fyysinen terveys: Työhaluja ja osaamistakin on, mutta liikuntaelimissä on hoitamattomia ongelmia, oli se sitten selkää, jalkaa tai muuta. Aivan liian moni vakavasti tutkittu tapaus antaa syytä epäillä että työttömiä ei juuri kuntouteta ja hädin tuskin hoidetaan.
- Kannnustinloukut: Työn teko ei kannata. Käteen ei jää tarpeeksi ainakaan kun työnteon kulut lasketaan mukaan. Tuet voivat kadota pitkäksi aikaa. Ongelma on laaja.
- Velkavankeus: Ulosottojärjestelmää on kritisoitu liian ankaraksi vähäisillä tuloilla. En tunne asiaa hyvin mutta ilmeisesti kovin monelle työnteko ei tämän vuoksi kannata millään muotoa.
- Psyykkinen terveys: Aika pitkälti sama kun fyysisen terveyden kanssa ellei pahempi. Hoitoa ei saa.
- Sijainti: Töitä varten pitäisi muuttaa kauas. Tähän usein liittyy asunnon arvon lasku, perhesuhteet, ym.
- Elämän kontrolli: Ei kykyä vuorokausirytmiin, alkoholismia, huumeita, ym.
- Mitä unohtui? Kommentoi toki.
Ei ihmeillä vaan tieteellä
En lähtökohtaisesti tuomitse ajatusta jonka mukaan työkykyisen työttömän pitää kantaa kortensa kekoon etuisuuksien saamiseksi, mutten ole lainkaan vakuuttunut että ymmärrämme työkykyisen ja -kyvyttömän henkilön eroa. Seassa on aivan varmasti ns. sosiaalipummeja ja opposition mannekiineja, vaan ettei heidän osuus olisi sittenkin kovin pieni? Minulla on jotenkin kutkuttava fiilis että leijonaosa aktiivimalliin suuttuneita ihmisiä on vihaisia siksi ettei heille anneta realistista mahdollisuutta. Viimeaikainen tutustuminen TE-toimiston työhön lähipiirin kautta on vahvistanut näkökantaani. Tämä on toki vain oma tuntumani, en väitä sitä mitatuksi faktaksi. En myöskään aio syyttää TE-toimiston henkilökuntaa siitä etteivät he liian vähällä väellä pysty tekemään ihmeitä sormia napsauttamalla.
Pitkittynyt työttömyys ei ole toivottava tila kenellekään työikäiselle ja -kykyiselle henkilölle. Se ei kuitenkaan ole yksiselitteinen ominaisuus joka noudattaa aina yhtä kaavaa. Tällä(kin) hetkellä työttömiä ottaa päähän tosi pahasti. Tämä ketutus ei lainkaan auta ongelman korjaamisessa. Tutkitaamme siis sen syyt ja käyttäkäämme opittua tilanteen auttamiseksi.
Mä olen sairaseläkkeellä, mutta on hinku takaisin työelämään tekemään koulutustani vastaavaa työtä.
Sinäänsä ihme tilanne Suomessa jotta töitä ois mutta ei muka tekijöitä, tämähän johtuu siitä että Suomi on asuttu, jos Suomi ei olisi asuttu vaan kaikki asuisi alueella Etelä-Suomi, veikkaan ettei probleemaa olisi…
Eikä voida lähteä siitä olettamuksesta jotta kaikki muuttaa töiden perästä samalle paikalle, loppu Suomihan autioituisi,,, eikä se olisi edes teknisesti mahdollista, siksi kun kuuntelee työministerinkin jargoniaa niin ei voi kuin ihmetellä jotta astuuko nämä edes ovesta ulos nähdäkseen mitä siellä muualla on…
Nyt pitäisi Helsingin työttömien aktivoitua ja etsiä töitä Kainuun suunnasta.
Kyuulta varsin aiheellinen artikkeli.
Suomessa on työttömiä pilvin pimein ja samaan aikaan huomattava puute työntekijöistä – siis on kohtaanto-ongelma.
En halua käsitellä ongelmaa sellaisten työttömien osalta, jotka ovat työkyvyttömiä, ihan oikea ongelma ovat työttömät, jotka ovat työkykyisiä.
1. On tehtäviä, joihin tarvitaan ihan oikeasti ammattitaito, jonka voi saada vain hyvällä koulutuksella siihen työhön (tavalla tai toisella). Voi olla hyvinkin korkeapalkkainen työpaikka.
2. On tehtäviä, joihin ei tarvita kovinkaan kummoista koulutusta, ja sen mukaisesti palkkakaan ei ole kovin suuri.
3. On työttömiä, joilla on hyvä ammattitaito johonkin työtehtävään, mutta ovat joutuneet työttömäksi kun sellaista ammattitaitoa ei enää tässä muuttuvassa maailmassa tarvita. Pitäisi olla valmis oppimaan uusi ammatti, eikä vaan odottamaan, että saisi työtä juuri siinä ammatissa.
4. On työttömiä, jotka eivät ole koskaan hankkineet ammattitaitoa mihinkään ammattiin, kun työ ei voisi vähempää kiinnostaa ja tulee ihan hyvin toimeen tekemättä elämässään päivääkään oikeaa työtä. Siten sitä tukijärjestelmää pitää purkaa niin paljon, että työ rupeaa kiinnostamaan.
5. Jne., jne. Tsiljoona erilaista tapausta.
Minun mielestäni pitää esimerkiksi:
a) taata oikeasti työkyvyttömille inhimillinen elämä;
b) heikentää irtisanomissuojaa perusteellisesti, jotta pienet yritykset uskaltavat palkata työvoimaa;
c) kieltää lailla yleissitovuus, jotta voidaan solmia aikuisten oikeasti molemmille sopimuksen osapuolille kannattavia työsopimuksia;
d) säätää laittomista lakoista erittäin suuret sakot ja täydet vahingonkorvaukset – ja käytännössä myös tuomita ne – laittomiksi lakoiksi pitää säätää mm. poliittiset lakot ja tukilakot.
Suomihan on melkein sosialistinen, ainakin sosiaalinen, yhteisvastuullinen valtio, jolle lakot ovat suoraa sabotaasia ja kaverin saappaaseen kusemista.
Lakko-oikeus on tärkeä oikeus, mutta kuten mikä tahansa tärkeä oikeus, sen toinen puoli on velvollisuus. Laittomat lakot ovat käytännössä laillisia koska liitoilla on ziljardiomaisuudet verottajalta piilossa jolla lähinnä karkkirahan kokoiset korvaukset on helppo maksaa.
Työnantaja voi saada kovat sanktiot laittomasta irtisanomisesta. Olisi kohtuullista että laittomista lakoistakin tulisi sakkomuotoista sapiskaa niin että tuntuu.
Meinasin tuohon avauksen listaan lisätä myöskin sellaisen pointin kuin asenne työntekoon.
Läheltä seurailin kolmisen vuotta tyttäreni työttömyyttä. Hänen asenteensa oli alusta pitäen, että työ, mikä hyvänsä kelpaa; eipä riittänyt. Vähänkin ns hanttihommiin hakeutuessaan sanottiin; olet liiaksi koulutettu.
No, saihan sitten lopuksi Nesteeltä, han sieltä ”Raaden hampaasta” koulutustaan vastaavaa työtä ja omien sanojensa mukaan vieläpä hyväpalkkaisen.
Joten loppu hyvin.
”Onko ketutusta tutkittu” ?
Tiedän että, esimerkiksi kauppojen kassoilla ja hyllypirkkoina on oikea-asenteellisia yliopisto-opiskelijoita, joiden kanssa voi keskustellakin oikeista asioista.
Siellä on perheen äitejä osa-aikaisina, joille koti ei yksistään riitä.
Lehdenjakajina kahden työpaikan tekijöitä, nykyään paljon maahanmuuttajia.
PS. sanomalehden varhaisjakajissa on todella hyväpalkkaisia työmuurahaisia, jos joku yötyötä kaipaa.
Nämä eivät paljon aktiivimallista keskustele.
Työttömiä ei voida panna samaan nippuun sillä jokainen on oma erillistapaus.
Jos oikeasti halutaan saada heidät työhön, niin pitää olla se työnantaja joka haluaa kouluttaa omaan työtehtävään ja sitä pitäisi valtion tukea ns oppisopimuskoulutusta työn lomassa.
Tuota asiaa ei varmaan ole tutkittu ja moni jää kotiin ja seuraksi tuleekin viinapullo josta sitten seuraa ettei työtä kovin helpolla enää saa .
Sitten on kokonaan eri juttu jos olet 50 v on aika lailla varma ettei sinua palkata .
Jokaisen pitäisi katsella ammatti missä on vähän tekijöitä kuten itselläni aikanaan oli voi sanella myös työntekijä ehtoja .
Jos tulee riitaa voi aina sanoa tee sitten itte hommas minä sanon itseni irti
Ja olen pari viikkoa vaikka sairaslomalla sitten olen toisella työmaalla terv tepivaari
Työn saanti muinoin omalla kohdalla: Ammattien edistämislaitoksella sopivuustesti aiottuun ammattiin
ja sillä suosituksella oppisopimuskoulutus 4 v työnantajan toimesta.
Oppisopimukseen liittyi teoriajaksot ammattikoulussa ja työssä aluksi ammattimiehen rinnalla työskentely.
– Työnantaja sai tietyn rahan valtiolta ja oppisopimusajalla oli pieni palkka joka sitten kohosi vuosi vuodelta.
–
Oppisopimustyyppinen malli, tai vähän keveämpi Saksan malli voisi olla viisasta.
Tällä hetkellä oppisopimus on jäätävä byrokratiasuo ja työnantajalla on mitään saumaa saada siihen tukea lähinnä vain suhteilla, koska avustuksia on hyvin vähän ja niistä pääosa jaetaan suuryrityksille jotka haluavat vain säästää työvoimakuluissa.
Potentiaalia ideassa on. Järkeä nykymenossa ei.
Noinhan se on ollut jo pitkään, kokonaan eri juttu on se että se joka sitten opettaa saa siitä niin vähän ettei ketään huvita ottaa tuollasta vastuuta .
Pien yrityksille näitä tukia sitten tulee melkoisen vähän jos ollenkaan . terv tepivaari
”Nyt pitäisi Helsingin työttömien aktivoitua ja etsiä töitä Kainuun suunnasta.”
Kannattaisi ainakin harkita kunnolla.
Asumis- ja elinkustannukset ovat murto-osa hesan kiskurihinnoista.
Stressi betonikoppiahtailusta poistuu.
Lapsille on luonnollinen, terveellinen ja turvallinen elinympäristö.
Terveellisiin harrastuksiin on luonnossa melkoisesti paremmat mahdollisuudet.
Toki ooppera puuttuu samoin kuin muu ”korkeakulttuuri” on vähäisempää.
Hyvä kommentti, kiitos Juha.
Tampereella, etenkin sivuisessa lähiössä, on ilman- ja mielenlaatu ihan eri tasoa mitä jossain Helsingissä tai Vantaalla olisi.
Silti, aika lailla joka päivä unelmoin ajatuksesta asua sivummalla. Näin huonoilla keuhkoilla se tekisi niin paljon parannusta.
Vaan ei se auta. Toki voin muuttaa vaikka Lempäälään tai Sastamalaan, mutta samoja homevaurioisia kerrostaloja sieltäkin vain saisi.