Petteri Orpo on oikeassa perustellessaan ongelmia natsilipun kanssa, mutta myös Jussi Halla-ahon väite symbolikieltojen ongelmista kestää kriittistä tarkastelua. Maailma on täynnä monia väkivallan symboleita, mutta vain yhdellä on näin vahva brändi. Miksi natsisymboliikka on näin vahvaa, vaikka mitattavin suurein kuvittelisi sen jo hävinneen kilpailijoilleen?
Historian rikastaminen
Väitän, että hakaristilipun voimasta vain osa tulee sen natsipuolueen aikaisesta historiasta Saksasta. Tokihan heillä oli maailmanluokan propagandakoneisto, mutta se kaikki tuhoutui hirveästi ja vielä moneen kertaan. Ensin, kun he hävisivät sodan ja tuhosivat kansansa samalla. Pian sen jälkeen uudestaan, kun heidän rikokset ihmisyyttä vastaan tulivat kaikkien kansojen tietoon. Se, mitä jäi kytemään, ei ollut yksin riittävän vahva jäädäkseen näin suureksi voimaksi näin pitkäksi aikaa.
Suoraan sanoen osa ongelmaa on tapa, jolla etenkin viime vuosikymmeninä on käyty natsiaatteen kimppuun. On päivänselvää että natsirikolliset eivät saa paeta rikosvastuuta, mutta esimerkiksi Simon Wiesenthal -järjestön toiminta ei jää tähän. Heidän, ja muiden vastaavien järjestöjen toimesta on lausuttu ukaaseja, tehty länsimaista oikeuskäytäntöä huonosti kestäviä tempauksia ja käyty aika lailla jokaisen tahon kimppuun joka ei osoita aktiivista, oikeaoppista vihaa natseja kohtaan. Toiminta on räväkkää, yhdistäen kaupallisuuden ja politiikan ikävät puolet – ja samalla tarjoten tarpeetonta brändiarvon nostoa aatteelle, jonka olisi pitänyt kuolla pysyvästi jo vuonna 1945.
Historiallisesti Neuvostoliiton symboliikka implikoi paljon suurempia joukkotuhoja ja raakuuksia kuin hakaristi. Vielä raaempia lukuja löytyy maolaisuudesta. Tietyt ääri-islamin symbolit taas ovat paljon kurantimpia kuin mikään historian optioista. Niistä yksikään ei kuitenkaan ole pystynyt haastamaan hakaristin massiivista brändiarvoa. Miksi? Ehkäpä siksi, että niistä yhtäkään vastaan ei olla käyty niin lujaa, niin suurella rahaa, niin suurella poliittisella painolla ja niin globaalisti. Liittoutuneet ja neukut ampuivat natseja tykillä vuoteen 1945 asti. Sen jälkeen olisi pitänyt vaihtaa pistooliin, kuten tehtiin kommunismin haudalla.
Tavoite edellä
Tietenkään kansanmurhaa ei pidä unohtaa eikä suhtautua millään muotoa välinpitämättömästi natsilippujen heiluntaan Suomen kaduilla. Välttäkäämme kuitenkin yliampumista. Viiva natsismin tuomitsemisella ja sen brändiarvon korottamisella ei mielestäni ole veteen piirretty. Vähän vähemmän oman moraalin korostamista, vähän vähemmän yleistyksiä ja vähän enemmän huomiota haluttuun lopputulokseen.
Lopputuloksena nimittäin se mitä lähes jokainen suomalainen haluaa on saada SVL ja muut uusnatsit pois kaduilta, pois toreilta ja pois muustakin toiminnasta. Se on tärkeä ja kunnioitettava tavoite, joka vaatii monen ammattilaisen työtä. Älkäämme siis lähtekö soitellen sotaan.
Stalinin hirmuteot Neuvostoliitossa ovat tahrineet pahoin myös Venäjän lipun. Miksi sitä lippua ei kielletä tai edes siitä puhuta. Stalinin teot ovat monin verroin pahemmat, kuin Stalinin.
Ei liput ole tehneet yhtään murhaa, miksi lippuja syytetään. Liput ovat myös kansallissymbooleja hyvässä eikä vain pahassa.
Muistettakoon, että myös itsenäisen Suomen lippu tahriintui kansalaissodan aikana, kun ensin punainen ja sitten valkoinen terrori riehui maassa.
Stalinin teot ovat monin verroin pahemmat, kuin Hitlerin. Tämä on korjaus edelliseen.
Lisään omalta puoleltani pikkuisen Kyuun ansiokkaaseen alustukseen.
Kun Saksa antautui Ensimmäisen Maailmansodan lopuksi, niin voittajat eivät olleet armollisia hävinneelle. Saksaa ja saksalaisia potkittiin ihan perusteellisesti ajaen koko kansa kurjuuteen. Se kurjuus oli hyvä kasvualusta sosialistisille puolueille. Saksan kommunistinen puolue Stalinin Venäjän avoimella tuella nousi ja osoitti mieltään punalippuineen. Riehuivat ja lakkoilivat.
Saksassa köyhä taidemaalari ja itseoppinut arkkitehti Adolf Hitler liittyi pikkuruisen Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen (sosialistinen puolue) jäseneksi ja onnistui puhujanlahjoineen kasvattamaan puolueensa suosiota. Hitler itse suunnitteli kyseisen ”natsilipun” puolueensa lipuksi.
Hitler pääsi valtaan demokraattisten vaalien ja Stalinin avulla. Saksalaiset kommunistit liittyivät joukoittain Hitlerin sosialistisen puolueen jäseniksi. Puolueen lipusta tuli käytännössä Suur-Saksan lippu.
http://jput.fi/Adolf_Hitler_vannoutunut_sosialisti.htm
Kaikki ääriainekset ja aatteet ovat vaaraksi, mutta pitäisi ajatella mistä ne syntyvät?
Suomessakaan ei paneuduta itse syihin vaan poliisi ylivoimallaan ottaa lipun ja laittaa kantajan rautoihin.
Onko eliittimme unohtanut mistä syntyy kansan yhtenäisyys?
Poliittinen tekopyhyys johtaa selkeästi toimintaa ja myös poliittisen johdon painostuksesta poliisin käyttäytymistä.
Eilen TV ohjelmassa jossa Halla-Aho joutui sekä Kokoomuksen että jonkun ääriaktivistin ja haastattelun pitäjien piinapenkkiin piti hyvin puolensa kuten oikea suomalainen tekee, hävettää noiden muiden käytös.
https://areena.yle.fi/1-50008946?fbclid=IwAR0WSXEuiEKDuvWPD9TMnCJcQSJpPvq3sMkMaOyKDcaR7ySlBVinlqC7_Bw
Jos Kokoomuskin on vain laittomien maahantulijoiden puolella eikä suomalaisten puolella niin mikä isänmaalliinen puolue tämä on olevinaan….
Natseissa on kyllä noihin muihin murhaajiin nähden erityispiirre ja se on pyrkimys tuhota kokonainen kansa, tappaa kaikki sen jäsenet, vanhukset, pienet lapset, säälimättä. Ja sen toteuttaminen niin että tuota kansaa murhattiin kuusi miljoonaa saksalaisella tehokkuudella tappotehtaissa. Ei siis ole mikään ihme, jos tuon kansan jäljelle jääneet jäsenet näkevät tuon aatteen kaikken pahimpana ikinä. Myös Neuvostoliitossa oli välillä antiosemistismia ja juutalaisiakin joutui tapetuksi, olihan jo Stalinin kilpailija Trotskikin juutalainen. Mutta murhaaminen oli ”tasapulisempaa”, se koski myös venäläisiä ja muita kansoja.
Simon Wiesenthalin järjestö on keskittynyt etsimään natsirikollisia ja vastustamaan antisemitismia sen kaikissa muodoissa. Jos Stalinin tai Maon uhreilla olisi vastaava järjestö, se varmasti pyrkisi samaan kommunismin suhteen. Jotkut vaatimukset tuntuvat kyllä ylimitoitetuilta ja tulee myös epäily siitä, että niillä ammutaaan itseä jalkaan. Sellainen on esimerkiksi laissa oleva kielto kyseenalaistaa holokausti. Olisiko parempi keino sittenkin vain tyrmätä kieltäjien argumentit? Tosin en tiedä, onko kieltoa muualla kuin Saksassa, joka on eräänlainen erikoistapaus.
Natsien brändiä Suomessa kohottaa erityisesti media. Se näkee natsien pienellä marssilla media-arvoa ja tekee siitä suuria juttuja ja koluministit paheksuvat asiaa päiväkausia. Mitä jos asia kuitattaisiin pienellä, kuvattomalla artikkelilla, jossa lyhyesti vain todettaisiiin kansallissosialistien marssineen? Media pelaa täysin natsien pussiin, vaikka se heitä kovasti paheksuu.
Jos Stalinin tai Maon uhreilla olisi vastaava järjestö, se varmasti pyrkisi samaan kommunismin suhteen.
Totta. Tällaisia järjestöjä on, mutta ne ovat kansallisia. Juutalaisten vastaavat totuus- ja lobbausjärjestöt ovat globaaleja ja heillä on de facto poliittisia erityisoikeuksia. Heidän toimiaan ei saa kritisoida, koska motiivi on niin tulenarka.
Miksi sitten kommunismin, maolaisuuden tai ääri-islamin vastustamisesta ei ole tullut vastaavaa globaalia aatetta tai miksi ei vielä, siihen on kommenteissakin jo pari arviota tullut.