Viimeksi eilen oli erinomainen blogaus Ylellä miehen asemasta parisuhteessa. Mies ei hanskaa tunteiden ilmaisua kun sitä ei hänelle ole opetettu. Tämä on yksi lukuisista uusista haasteista miehille (miesoletetuille), vaan kun vanhatkin painavat niskaa. Mahtuisiko kompromissi mihinkään väliin?
Ensin aloitetaan syyttämällä
Yksi viime vuosien kestohittejä on osoitus siitä, miten jokainen mies on osaltaan syyllinen kaikkiin miesten tekemiin rikoksiin vaikkapa ”patriarkaalisen ilmapiirin kautta”. Jotkut menevät vielä pidemmälle, kun ihan korkeakoulututetutkin joskus toteavat kaikkien miesten ja jopa poikalasten olevan raiskaajia tai ainakin potentiaalisia sellaisia. Miehen pitää osata väistää ja tiedostaa että mitä tahansa hän tekeekin, hän väärinkäyttää asemaansa. Jopa vauvaikäisen poikalapsen tuominen tilaan voi tehdä ilmapiiristä vaarallisen, ainakin erään Ylen haastatteleman feminismin mukaan (mainittakoon tosin että hän kritisoi tätä näkökulmaa).
Vaan eihän tämä tyhjästä tule. Terroristit ja raiskaajat ovat lähes yksinomaan miehiä. Parisuhdeväkivallassa numerot menevät tasan mutta tiettyjä ikäviä piirteitä löytyy. Ihmiskunnalle vaarallisen uskonnon tunnistaa siitä että sen johdossa on vain miehiä. Miehet tuppaavat myös erikoistumaan kännissä riehumiseen. Tilastoja on enemmänkin. Laki ei tokikaan saa erotella ketään sukupuoli-identiteetin mukaan, mutta on typerää kieltää keskimääräiset erot sukupuolten välillä. Poikkeuksia on, eikä näiden pohjalta saa ketään syrjiä, mutta sekä mieli että ruumis eroavat keskimäärin aika paljon sukupuolten välillä. Se on yksi vankimmin tutkittuja tieteenaloja. Se johtaa ikäviin tilastofaktoihin molempiin suuntiin. Nainen ei ole miestä parempi tai päinvastoin, mutta keskimäärin heissä on eroja.
Mies on siis jopa velkavankeudessa, ojan pohjalla lojuessaankin etuoikeutettu. Miehen pitäisi nyt oppia ilmaisemaan tunteita, hoitamaan lapsia ja tuntemaan syyllisyyttä. Miehen pitää myös tehdä vanhaan malliin raskaat työt, maksaa laskuista sekä omat että kumppanin, kantaa vastuu kodista ja puolustaa heikompia, mutta ei kuitenkaan esiintymällä liian vahvana. Tämä on paljon vaadittu. Luonnollista on että pitää muuttua ja oppia uutta, mutta alan omaamaan ymmärrystä niille joiden mielestä osa tästä on sanalla sanoen epäreilua. Miehillä on paljon uusia velvollisuuksia mutta kovin vähän uusia oikeuksia. Ehkä ne olivat aiemmin pahasti epätasapainossa, vaan löytyy se epätasapaino toisestakin päästä.
Sitten maustetaan psykologialla
Niin ikään tuore uutinen kertoo naisten kokemasta seksuaalisesta häirinnästä. Vastoin äänekkäimpien huutajien mietteitä, en näe tässä valeuutista vaan koen tarvetta lukea sitä tarkkaan. Nyt tarkkana: on eri asia sanoa on kokenut tai on raportoinut sekä vielä on tapahtunut. Etenkin ns. somekratian aikana kollektiivinen muisteleminen on yleistä ja myös valemuistot ovat yleisiä. Lisäksi on tuttu ja valitettava tosiasia että kokemus- ja ilmoituskynnykset heiluvat huomattavasti. Niin sukupuoli, kulttuuritausta kuin yhteiskunnallinen ilmapiirikin vaikuttavat siihen ketkä raportoivat herkemmin mistäkin asioista milloinkin. Yle on uutisoinut asiat oikein mutta vaatii tarkkasilmäisyyttä ymmärtää sanojen erot. En nimeä ketään valehtelijaksi, mutta fakta on että kaikki koetuksi kerrottu ei ole tapahtunut ja kaikki tapahtunut ei ole koetuksi kerrottu.
Jatketaan yhä tarkkaavaisuudella: On tervettä puhua yhteiskunnan ongelmista. On luonnollista että miestenKIN pitää muuttua kun maailma ympärillä muuttuu. Osa tästä muutoksesta on selvää pässinlihaa, mutta osa on tietenkin vain turhan paljon mediatilaa saavien kiihkomielisten *isti-poliitikkojen huutoa. He haluavat mediatilaa ja ”tappakaa kaikki miehet” on aika hyvä tapa saada sitä. Ei se tee heistä todellista keskustelukumppania eivätkä moiset idioottimaiset huutelut ole mikään syy alentua heidän tasolle. Ehkäpä tärkein asia mitä miestenKIN pitää oppia on ymmärtää somekratiassa elämisen taidot. Kaikki kritiikki ei ole pahasta, jokainen ehdotus ei ole miesvihaa ja fiilikset ovat vain fiiliksiä, eivät korkeimman oikeuden ennakkotapauksia. Väärästä syytöksestä voi yhä joutua käräjille esimerkiksi kunnianloukkauksen rikosnimikkeellä.
Lopulta etsitään syyllinen
Lopuksi heitän haasteen. On yllättävän usein sama henkilö, jonka mielestä jokainen islaminuskoinen on syyllinen terrorismiin mutta jonka mielestä on väärin syyllistää kaikkia miehiä muutamien sikailusta. Tämä on ristiriitaista. Ehdotan, että syyllinen on tasan syyllinen per oikeusistuin, mutta mahdollisuus toimiin on oma keskustelunsa. Tällä hetkellä miehille tyypillistä rikollisuutta ja häiriökäyttäytymistä tutkivat turhan suurelta osin turhan paljon vihan voimalla toimivat naisryhmät, joiden ratkaisuehdotukset eivät aina ole rakentavimmasta päästä. Mielestäni miehillä on paljonkin annettavaa tähän keskusteluun, johon on tavalla tai toisella päästävä mukaan. Pientä yritystä on, mutta paljon ememmän tarvitaan. Katson tässä myös median suuntaan, jolle ehdotan JSN:n 21. journalistin ohjeen näkemistä laajalta kantilta.
Somekratiassa tuntemuksia, fiiliksiä ja huhuja on paljon. Paras ratkaisukeino on keskittyä niihin faktoihin jotka varmaksi tiedämme. Kaikille sukupuolille on tasavertaisesti tilaa yhteiskunnassa. Sukupuoli yksin ei voi syyllistää tai etuoikeuttaa ketään. Perusoppeja jää kaksi plus yksi: Ensinnäkään syyllisyyden leimaa ei tule lyödä koko ryhmän päälle. Toiseksi oman viiteryhmän keinot tilastollisesti havaitun ongelman korjaamiseksi ovat usein tehokkaimmat. Viisaan toiminnan lopputuloksesta hyötyvät kaikki.
Niin. Mitähän luolamies ois sanonut tästä maailmasta…
Luolamies vei haluamansa tukasta vetäen.
Ja jos veti jaloista niin oli römpsä täynnä.
Oikeasti tuntuu että olemme menossa sukupuolettomaan utopia maailmaan … samaan aikaan kehitysmaissa vuosituhansia vanhat systeemit toimii ilman mitään meetoota, siksi ne jyrää ”kehittyneen ja sivistyneen lännen” ohi.
Ja mitä yksinkertaisemmalla tavalla. Ne vaan lisääntyy kuin sirkat…samaan aikaan länsimaiden turha elämäntyyli ajaa kansoja sukupuuttoon, on tekniikkaa ja going fine meininkiä, muttei lapsia.
Valkoinen mies häviöllä. Mutta onhan muinainen Roomakin luhistunut.
Jokainen yhteiskunta luhistuu, vaan mitä siitä jää jälkeen, mitä muistoihin. Sillä sektorilla Rooman valtakunta saa aika hyvät pisteet.
EU:kin luhistuu aikanaan, ei ole ikuinen. Annan sille 5 vuotta.
Oleellista on tuo, mitä Kyuukin kirjoittaa: keskimäärin miehet ja naiset ovat erilaisia. Aivotkin ovat erilaisia, se on biloginen fakta ja johtuu hormoneista.
Aikaisemmin tunnettiin sellainen käsite kuin herrasmies. Herrasmies oli sellainen, joka kunnioitti naisia eikä syyllistynyt häirintään. Herramies myös päästi naiset ensin, aukaisi oven ja joissain ääriesimerkeissä heitti takkinsa lätökköön, jotta nainen pääsi kuivin jaloin sen yli 🙂 Feministille ei taida kumminkaan kelvata herrasmies, koska herrasmies ei ole talutushihnassa kulkeva, mieheydestään syyllisyyttä tunteva feministin piski.
Tietysti herrasmiehen rooliin helposti voi kytkeytyä myös naisia holhoava asenne, mutta osa naisista oikeastaan haluaa juuri sellaisen perinteisen miehen, joka vie eikä vikise ja hoitaa ne perheen laskut ym. Onkin ristiriitaista, että osa naisista on olevinaan feministejä mutta kaipaa kumminkin hallitsevaa miestä kumppanikseen. Tai valitsee ns. rentun, jonka kanssa parisuhde on tuhoon tuomittu, mutta jossain romanttisissa kuvitelmissa se mies onkin niin ihana. Kaikenlaiset murhaajatkin näyttävät löytävän naisen kun usein erittäin kunnollinen poikamies jää ilman kai ”liian tylsänä”. Jos ohjaa miestä hormonit niin kyllä naistakin. Feministit näyttävät usein kuuluvan tähän porukkaan kun pitävät suomalaisia miehiä sikoina syystä jos toisesta, mutta toisesta kulttuurista tulevien miesten haaremi ja naisten kontrolli on aivan hyväksyttävä asia.
Parisuhde, jossa kumpi vain on päsmäri, on ulkoapäin ikävää katsottavaa. Komentelu ja mitätöinti kummin päin tahansa ei kuulu hyvään parisuhteeseen. Muuten hommat voi mielestäni jakaa miten kukakin tahtoo. Yleensä mieltymykset laskujen maksuun, imurointiin, pyykin pesuun, auton huoltoon jne. löytyvät sen mukaan mitä kumpikin haluaa tehdä tai kokee vähiten epämiellyttävänä. Pääasia kumminkin, että molemmat osallistuvat eikä synny katkeruutta tai marttyyriutta. Mutta on tietysti niin miehiä kuin naisia jotka haluavat kumppaninsa olevan pomo ja jos se ei ole ilkeää pomotusta ja mitätöintiä niin asia on silloin ok. Huvittavalta se tietysti usein näyttää ulospäin, mutta meitä on moneen lähtöön.
Se on todettava että vankimmat kuulemani mielipiteet ns. modernia feminismiä vastaan ovat tulleet naisilta. Ja onhan se kotimaan julkisuudessakin, ks. Pirkko Ruohonen-Lerner esimerkiksi.
Vaan johtuuko se siitä että miehet eivät uskalla puhua, tai eivät katso tarpeelliseksi puhua? Me olemme kyllä joskus turhan hiljaisia mietteinemme. ”En minä kaikesta jaksa valittaa” sanoi setä-vainaa kun kroppa ei ollut toiminut kahteen vuoteen. Kun viimein lekurille meni, ei siinä paljoa ehditty kun pappia soittaa.
YLE toimii pääsponsorina ja pitää huolen siitä, että asia ei pääse julkisuudesta katoamaan. Jokaisen toimittajan velvollisuus on nostaa aiheesta edes jonkinlainen keskustelu ja pyytää lähettää viesti Whats Appin, tai jonkin muun kanavan kautta.
Pentti, nimenomaan lähettää viesti facebookin kautta, ei mitään muuta. Ilmeisesti se alue on niin saturoitunut sopivista mielipiteistä että niitä vain uskalletaan kuulla. Aut’armias että joku lähettäisi kirjeen jossa olisi eri mieltä.
Somessa kovin valehtelija voittaa, siinä missä perinteisessä painissa voimalla on väliä, perinteisessä debatissa taas älyllä. Sekin on yksi asioita mitä meidän on opittava.