Kotiverkon huolto: kun nettivideo pätkii

Hyötyblogien sarjassa tarjoillaan tällä kertaa laaja kokoelma vinkkejä ja taustoja netin pätkimiseen. Tänä päivänä ärsyttävintä lienee kun netflix, hbo, areena tai muu verkkovideopalvelu nykii kesken katselun. Omassa taloyhtiössäni olen ratkaissut tapauksia kymmenkunta ja sanottakoon lohdullisin tieto heti alkuun: yleensä ongelma on melko helppo korjata.

Paikallista ensin vian kohde

Oletetaanpa yleinen tilanne. Sinulla on äly-tv, televisioon kytketty soittolaite tai tabletti. Siitä on langaton yhteys reitittimeen ja sieltä nettiin. Katselemasi nettilähetys pätkii. Onko vika nettiyhteydessä, soittolaitteessa, langattomassa vaiko reitittimessä? Usein ensimmäinen tehtävä on eliminoida eri tekijöitä yhtälöstä. Kokeile seuraavia mahdollisuuksien mukaan.

1. Jos laite sitä tukee, kokeile langallista yhteyttä reitittimen ja soittolaitteen välille langattoman sijaan – vaikka ex tempore lattian yli vedetyllä piuhalla. Jos tämä auttaa, vika lienee langattomassa.
2. Sammuta reititin muutamaksi minuutiksi ja käynnistä sitten uudestaan. Jos vika poistuu ainakin hetkeksi, reitittimessä voi olla vikaa.
3. Aja nopeustesti yhteydelle – onko nopeus riittävä haluamallesi nettivideolle? Joissain tilanteissa on eduksi ajaa se muutamaan kertaan eri vuorokauden aikoina. Ehkäpä yhteys on kuormittunut tiettyyn aikaan, yleistä etenkin 4G-yhteyksille. Eri tarpeet vaativat eri nopeuksia, ks. esim. Netflixin ohjeet.
4. Katso sama video toisella laitteella, esim. kännykällä, tabletilla tai tietokoneella. Esiintyykö pätkimistä myös tällä? Tämä voi viitata soittolaitteen hätiin.
5. Kokeile väliaikaisesti kytkeä verkosta irti muut laitteet. Jokin muu laite kotiverkossasi voi aiheuttaa ongelmia, vaikkei se näyttäisi kuormittavan verkkoa lainkaan.

Seuraavaksi avataan hieman eri ym. ongelmia taustoineen.

Reititin on hyvä tuntea

Jos kotonasi on useampi laite verkossa, sinulla on reititin. Se kytketytyy ulkoverkkoon kiinteällä (kuitu, kupari, dsl) tai langattomalla (4G) yhteydellä ja jakaa yhteyden edelleen kotona. Reititinvalikoimaa on vino pino, hinnat parista kympistä useaan sataseen. Yleisiä merkkejä ovat esimerkiksi Asus, Zyxel, Huawei, TP-Link ja Telewell. Perusmalleissaei juuri ole eroa merkkien välillä, mutta lähestyessä satasen hintaluokkaa erot nousevat esiin. Mitään erityisen surkeaa merkkiä ei ole, mutta itse olen pitänyt Asusia ja Huaweita toimivina merkkeinä.

Pääosaan koteja riittää melko edullinen malli eikä lisähinta tuo mitään etua. Lähinnä kestävyys tuppaa olemaan heikompi aivan halvimmissa malleissa. Ei ole mitenkään tavatonta joutua vaihtamaan reititintä kahden-kolmen vuoden käytön jälkeen. Reititin ei aina hajoa kerralla täysin vaan saattaa ensin toimia epävakaasti. Monesti laite toimii hetken aikaa uudelleenkäynnistyksen jälkeen ja oireet alkavat laitteen lämmettyä.

Reititin on lopulta vain pieni tietokone. Se tarkoittaa, että sen ohjelmistoa voi päivittää. Merkistä riippuen toimenpide ei ole aina helpoimmasta päästä aloittelijalle, mutta usein erittäin suositeltava. Pelkkä ohjelmiston päivitys voi riittää ongelman korjaamiseen eikä uutta laitetta tarvitse ostaa. Fiksuimmat laitteet päivittävät itse itsensä tai tarjoavat toimenpiteen helpottamiseksi kännykkä-appia.

Reitittimen valinnassa tärkein kriteeri on yhteystyyppi. Jos kotiisi ei tule kiinteää yhteyttä, valitse 4G-malli. Kiinteälle yhteydelle taas on tärkeää valita oikea tyyppi. ADSL-linja vaatii modeemilla varustetun mallin, siinä missä uudemmissa/remontoiduissa kiinteistöissä tulee suora ethernet-yhteys, jolloin modeemitoimintoa ei laitteessa tarvita. Tarkista tämä asia taloyhtiöltäsi ennen kauppaan menoa. Jotkut valmistajat tekevät monitoimimalleja jotka soveltuvat usealle eri yhteystyypille, jopa samanaikaisesti. Merkittävin poikkeus ovat kaapelimodeemit, eli kaapeli-tv-yhteyden kautta tulevat yhteydet. Tällöin valinnan varaa on harvoin ja tulee tyytyä operaattorin toimittamaan laitteeseen.

Reitittimissä voi olla myös lisätoimintoja, kuten mahdollisuus yhteisen tulostimen tai tallennustilan jakamiseen. Peruskäyttäjää nämä harvoin kiinnostavat, mutta niihin voi tutustua mikäli tällainen tarve löytyy. Keskimäärin reitittimien ominaisuudet näiltä osin ovat rajallisia ja turhan usein myös melko vaikeaselkoisia. Kehitys kuitenkin kulkee parempaan päin. Jos haluat kotiisi yhteisen musiikki-, valokuva- tai leffakirjaston, fiksumpaa voi olla ostaa erillinen kodin tallennusyksikkö. Se voi tarjota myös muita toimintoja, kuten kameravalvontaa. Kaikkien mahdollisten toimintojen pulttaaminen yhteen laitteeseen voi säästää tilaa muttei hermoja.

Merkittävin reitittimen valintakriteeri on siis yhteystyyppi, mutta välittömänä kakkosena tulee langaton tekniikka, josta seuraavassa kappaleessa lisää. Toki joillekin esteettisyys on tärkeä kriteeri ja moni valmistaja onkin ryhtynyt kiinnittämään huomiota laitteiden tyyliin.

Tehokkaimmat reitittimet tarjoavat kyseenalaista tyyliä ja aimo pinon antenneja, kuvassa Asus GT-AC5300

Langaton on fiksu mutta oikukas tekniikka

Standardoitu langaton lähiverkko on ollut saatavilla kohta 20 vuotta. Valitettavasti osa vuosituhannen vaihteen rajoitteista on jäänyt painolastina mukaan. Tämän vuoksi osa laitteita käyttää yhä vain rajallista 2.4 gigahertsin taajuutta. Se riittää verkkopankissa käyntiin, mutta etenkään taajama-alueella sillä ei ole mitään virkaa nettivideoiden katseluun. Rajattu taajuusalue menee tukkoon jo parin naapurin vaikutuksesta. Omakotitalossa metsän keskellä ongelma on pienempi.

Kaiken A ja O on varmistaa reitittimestä löytyvän kahden taajuuden (2.4 GHz + 5 GHz) toiminto, yleensä markkinatermillä ”dual band”. Tällaisten mallien hinnat alkavat alle 50 eurosta. Hinta kasvaa kun antenneja tulee lisää ja markkinapuheissa puhutaan useiden satojen tai peräti tuhansien megabittien langattomasta vauhdista. Lähes idioottivarmalla todennäköisyydellä nettiyhteytesi nopeus on 100 megabittiä tai alle, jolloin langattoman lisänopeus ei tuo mitään etua – säästä siis eurojasi. Lisäksi langattoman tekniikan gigabitti vastaa korkeintaan puolta vastaavasta langallisen verkon nopeudesta. Tehokäyttäjät ovat toki asia erikseen ja heillä kriteeristö voi muodostua aivan eri tekijöistä.

Lähes jokainen moderni päätelaite hanskaa kaksi taajuutta, mutta aivan halvimmat tabletit, kännykät, älykodin laitteet ja vanhemmat läppärit saattavat olla lukittu yhdelle taajuudelle. Useimmiten tätä rajoitusta ei voi kiertää, mutta ongelma on nykyään melko harvinainen. Jos löydät laitteen tekniset tiedot, siinä yleensä ilmoitetaan tuetun langaton standardin nimi. Se alkaa numeroilla 802.11 ja perässä on kirjainyhdistelmiä. Kirjaimet b ja g viittaavat vanhaan 2.4 gigahertsin taajuuteen, n voi tarkoittaa kumpaa vaan, kun taas a (harvinainen) ja ac (nykyään yleisin) viittaavat kahden taajuuden tukeen. Lähes jokainen tällä hetkellä myytävä laite tukee ac-taajuuksia. Voit toki käyttää vanhan taajuuden laitteita upouudessa verkossa, mutta suorituskyky tai verkon kantavuus voi jäädä vajaaksi.

Laitteet jotka on suunniteltu käytettäväksi vain langallisella yhteydellä, kuten pöytätietokoneet, voi kytkeä langattomaan yhteyteen erilaisilla adaptereilla. Käytä kuitenkin langallista aina ensisijaisena optiona mikäli mahdollista.

Esimerkkejä laitepaketeista: yllä laite joka tukee vain 2.4 GHz taajuutta, alla molemmat taajuudet tukeva laite.

Megabitti ei ole aina megabitti

Tiedonsiirtonopeudet ovat ihailtavan yksinkertaista matematiikkaa. Yhden megabitin nopeus kiinteässä verkossa tarkoittaa reilu 120 kilotavun liikkumista sekunnissa. Tähän se yksinkertaisuus loppuukin.

Sama megabitti ei ole aina saman arvoinen. Langattomissa yhteyksissä nopeuden saa jakaa vähintään puolella jotta saa langallisen verkon numeroita vastaavan luvun. Operaattorien nopeuslupaukset ovat myös melko teoreettisia. Valokuitupohjaisissa yhteyksissä lupaus saattaa täyttyä prikulleen. Muilla tekniikoilla lupauksessa voi olla leijonaosa ilmaa.

Nopeus on lähes aina eri kumpaankin suuntaan, Internetistä kotiin ja kotoa Internetiin. Nettitelevision katselussa vain vauhti netistä kotiin on oleellista, mutta omien kuvien tai videoiden lataus nettiin vaatii vauhtia myös toiseen suuntaan.

Nopeuden vakaus on nettivideoille tärkeää. Etenkin mobiiiliyhteyksissä nopeus voi heilua huomattavasti. Pieni heilunta on normaalia, mutta liian suuri määrä kenguruita kaapelissa voi tehdä katselusta mahdotonta. Jos kiinteän yhteyden nopeus heiluu eikä se johdu kotiverkon laitteista, soita operaattorillesi. Mobiiliyhteyden tapauksessa lisäantenni voi auttaa.

Kahden suunnan nopeuden lisäksi kolmas nopeustestien mittaama asia on vasteaika (myös ping tai latenssi). Se tarkoittaa aikaa kauanko tiedolla kestää matkata kotoa testipalvelimelle. Valokuitu tarjoaa parhaan vasteajan, mobiiliyhteys huonoimman. Vasteajalla on merkitystä videopuheluissa ja etenkin nettipeleissä, mutta silllä ei ole juuri mitään merkitystä nettiselailussa tai videoiden katselussa.

Jotkut testit raportoivat myös pakettihäviön, packet loss. Tämä kertoo mikä määrä liikenteestä hukkuu matkalla. Nettivideot kestävät yleensä pienen pakettihäviön, nettipelit ja puhelut ovat sille krantumpia. Kotimaan liikenteessä pakettihäviötä ei kuitenkaan pitäisi näkyä kuin aniharvoin. Usein pakettihäviön ilmentyminen on vain oire pahemmasta ongelmasta muualla. Tehokäyttäjä voi tutkia pakettihäviötä eri kohteisiin rinnakkain ja näin selvittää onko vika kodin verkon sisällä vai sen ulkopuolella.

Ohessa muutamia päteviä lukuja eri käyttöön sekä alla kuva miten tunnistat tiedot speedtest.net-palvelusta.

• Vasteaika: Alle 20ms erinomainen, alle 50ms hyvä, alle 100ms tyydyttävä
• Nopeus netistä kotiin: 1-2 Mbps riittää nettiselailuun, 5-10 Mbps nettivideoihin, 30 Mbps huipputarkkuuden nettivideoihin. Jos samanaikaisia katsojia on useampi, kukin tarvitsee saman verran vauhtia.
• Nopeus kotoa nettiin: 1-2 Mbps riittää peruskäyttöön, 10 Mbps nopeudella lataa jo isompaakin sisältöä verkkoon mukavasti.
• Pakettihäviö: 0-1% normaali, yli 5% on jo merkki ongelmasta.

Vedä piuhaa tai oikaise sähköverkon kautta

Langaton lähiverkko on hieno tekniikka, mutta silläkin on rajansa. Paksut kiviseinät ja kerrosvälit voivat osoittautua langattomalle ylivoimaiseksi, etenkin jos tarkoitus on katsoa nettivideoita parhaalla laadulla. Reititin voi olla sijoitettuna paikkaan josta kuuluvuus ei ole paras. Runsas käyttäjämäärä kotona voi johtaa verkon tukkeutumiseen, etenkin jos seassa on myös vanhempia laitteita. Vanhan standardin laite voi joissain oloissa tiputtaa koko verkon yhteensopivuustilaan, jolloin kaikki laitteet toimivat hitaammin.

Ratkaisu on selkeä: langallinen yhteys. Jos kovin monen huoneen läpi ei tarvitse matkata, valmis lähiverkkokaapeli ja muutama seinäklipsu riittävät siistiin vetoon. Voit myös ostaa pelkkää kaapelia ja tehdä liittimet itse. Se ei vaadi sähköasentajan lupia, näppäryys ja parin kympin työkalut riittävät. Yleinen kompromissiratkaisu on vetää itse piuhat ja tilata ulkopuolinen asentaja tekemään niiden perään siistit rasiat. Piuhoja kannattaa samalla vetää useampi, sillä sekä kaapeli että liittimet ovat varsin edullisia.

Langallisen yhteyden voi haaroittaa verkkokytkimellä. Kodin reitittimessä on yleensä neljä langallisen yhteyden liitäntää ja tämän laajentamiseksi kytkimiä löytyy kotikäyttöön viidestä kuuteentoista porttiin, yritysmalleissa isompiakin. Nykyajan verkkostandardeilla näiden käyttö on erinomaisen helppoa, kytke vain reitittimeen menevä piuha mihin tahansa porttiin ja halutut laitteet muihin. Nopeus ja muut asetukset löytyvät automaattisesti. Varmista, että kytkin on gigabitin nopeuksinen, jotkut kauppiaat voivat vielä pitää nurkissaan vanhoja sadan megatavun malleja joissa on monia rajallisuuksia. Gigabittimallien hinnat alkavat alle 20 eurosta etkä kotikäytössä tarvitse perusmallia parempaa.

Piuhan vedolta voi välttyä myös täysin. Powerline-niminen standardi kykenee siirtämään nopeita datayhteyksiä käyttäen talon sähköverkkoa. Tavalliseen pistorasiaan menevä powerline-adapteri kytketään molemmissa päissä, esimerkiksi reitittimen luo eteiseen ja television luo olohuoneeseen. Powerline ei vastaa nopeudeltaan datakaapelia, mutta päihittää etenkin vakaudessa langattomat ja toimii useimmissa kiinteistöissä. Halvimmillaan parin powerline-adaptereja saa alta 50 euron, kun satasta lähestyessä on tarjolla suurempia nopeuksia. Tässäkään kohtaa et todennäköisesti hyödy lisänopeuksista tippaakaan.

Langatonta verkkoa voi myös jatkaa langattomilla toistimilla. Kokemukseni mukaan niiden toiminta ei ole erityisen varmaa, mutta jos mitään muuta optiota ei ole saatavilla, tätäkin voi kokeilla. Toistimet toimivat signaalin vahvistimena, ottaen vastaan langattoman signaalin ja lähettäen sen edelleen vahvistettuna. Toistimen käyttö laskee nopeutta ja kasvattaa vasteaikaa.

Edullisia Powerline-adaptereita

Mitä verkossasi kulkee?

Yhä useamman kodin tietoverkossa on laitteita kiinni melko reilusti. On tietokoneet, läppärit, tabletit, kännykät, pelikonsolit, älytelevisiot, soittolaitteet, älykaiuttimet, ehkäpä etäohjattavia pistorasioita tai valaisimia tai muita modernimpia älylaitteita. Melko tavanomaisen lapsiperheen kodista olen itse tavannut lähemmäs viisikymmentä laitetta. Tiedätkö mitä jokainen laite tekee? Saako jokainen laite turvapäivityksiä? Onko jokaisessa tietokoneessa, tabletissa ja kännykässä tietoturvaohjelmat? Vaikka paranoiaan ei olekaan tarvetta, on moinen sekametelisoppa jo melkoinen haaste ongelmatilanteiden selvittelyyn.

Moni reititinlaite tarjoaa työkaluja verkon tutkintaan. Myös tietokoneelle voi asentaa kodin verkkoa tutkivan ohjelman. Vaikka ruokkisit vain hullun uteliaisuutta, on katsaus kotiverkon syövereihin joskus hyvä idea, jos edes listaamaan kaikki verkosta löytyvät laitteet. Nykypäivänä yhä useammin syy uteliaisuuteen on kuitenkin selustan suojaaminen. Kodin älylaitteet ovat häkkereiden ykköskohteita niiden heikon suojaustason vuoksi. Murrettu älylaite voi kasvattaa sähkölaskua, hidastaa verkkoyhteyttä ja vaarantaa muiden kodin laitteiden toiminnan. Operaattori voi myös katkaista koko nettiyhteytesi jos verkossasi on saastuneita laitteita. Olemme heräämässä ongelmaan melko hitaasti ja pahasti myöhässä. Suomi ei ole mitenkään immuuni globaalin tietoverkon rikollisuudelle ja tässäkin maassa on kodeissa varmasti vähintään satoja tuhansia murrettuja tai helposti murrettavia laitteita.

Jotkut reitittimet antavat mahdollisuuden rakentaa erillisiä vierasverkkoja jotka on eristetty muista laitteista tehokkaammin. Tämä on hyvä tapa rajata vähemmän varmat laitteet sivummalle. Pidemmälle menevät turvareitittimet, kuten kotimainen F-Secure Sense. Sense on erinomainen idea etenkin paljon ja monenlaisia laitteita kotona pitäville. Uuden laitesukupolven tuotteena sillä on vielä paljon kehittymisen varaa, mutta jo tällaisenaan se parantaa tietoturvasta huolehtivan yöunia roimasti. Kännykkäsovelluksen avulla näet mitä kaikkea kodin verkossa liikkuu ja voit automaattisesti estää monet uhat. Hintaan sisältyy myös perinteinen tietoturvasovellus tietokoneille ja mobiililaitteille.

Markkinoille tulee ja on tulossa yhä enemmän kotiverkon reitittimiä jotka tarjoavat bitin liikuttelun lisäksi myös turvaa. Yritysverkoissa moiset toiminnot ovat jo kovin tuttuja, joten teknologia sinänsä on laajalti saatavilla. Pahaa pelkään että muutama lööppi kodin tietoturvan tragediasta vielä tarvitaan markkinoiden heräämiseen. Ehkäpä voimme tässä muistaa miten turvavöitäkin vastustettiin ankarasti alkuvaiheessa jonka jälkeen vielä pitkään voivoteltiin kustannuksia ja vaivaa.

F-Secure Sense turvareititin

Hankintavinkkejä

Ohessa pari tällä hetkellä (04/2018) pätevää laitesuositusta reitittimiksi. En missään nimessä sano että nämä ovat joka olosuhteessa parhaat tai ainoat hyvät optiot, mutta ovat osoittautuneet päteviksi.

• Langallinen yhteys (dsl tai ethernet) – Asus DSL-AC52U, hintaluokka 100 EUR. Jos et tarvitse modeemitoimintoa (ethernet-yhteys), muutaman kympin halvempi Asus RT-AC53U riittää.
• Langaton yhteys (4G) – Huawei B525S, hintaluokka alle 200 EUR. Myös muut Huawein tuotteet ovat varsin laadukkaita. Taajaman ulkopuolella varaa muutama kymppi lisäantenniin. Sen voi kiinnittää vaikka tv-antennin putkeen tai talon seinustaan.
• Turvareititin F-Secure Sense, hintaluokka 200 EUR. Toimii vain kiinteiden ethernet-yhteyksien perässä, muut yhteydet vaativat erillisen modeemin. Turvaominaisuudet maksavat ensimmäisen vuoden jälkeen n. 100 EUR/vuosi.

Reitittimien hinnoissa ei ole juuri eroa kaupasta toiseen, mutta tarvikkeet ovat asia erikseen. Esimerkiksi langallisen verkon kaapeleissa tai haaroitinkytkimissä on hurjaa hintahajontaa. Viiden metrin langallisen verkon kaapelin tukkuhinta on alle viisi euroa, mutta kauppahinnat heiluvat reilu vitosesta jopa useisiin kymppeihin. Edullisilla sisäänheittotuotteilla varustettu kauppa ottaa usein katteensa vähemmän kiinnostavista tuotteista kuten tarvikkeista, jolloin kuluttajan on aiheellista olla valppaana.

Entäpä itse yhteyden valinta? 4G-yhteyksiä testataan tuon tuosta eri medioissa. Taajamassa lähes kaikki toimivat identtisesti, kun taas sen ulkopuolella on yleensä yksi tietty hyvä optio jokaiselle sijainnille eikä tähän ole helppoa sääntöä. Kiinteissä yhteyksissä selvitä aina ensin onko taloyhtiöllä yhteinen yhteys käytettävissä, sillä se on yleensä paras ja edullisin optio. Jos tällaista ei löydy, yhteyden voi saada mielekkäästi kaapeli-tv:n rinnalle, mutta perinteisiä adsl-yhteyksiäkin yhä myydään. On toki tapauksia joissa jopa taajama-alueella 4G:n nopeus päihittää ruuhka-aikoinakin nopeimman saatavilla olevan kiinteän yhteyden. Koska yleistä nyrkkisääntöä ei ole, paras vinkki on varmistaa sopimuksen peruutusoikeus mikäli yhteys ei osoittaudu laadukkaaksi.

Loppusanat

Mikä yhdistää reititintä, tietokonetta, älyllistä ja älytöntä televisiota sekä jääkaappia? Ei suinkaan Internet, vaan pöly. Muista, että pöly on laitteiden vihollinen ja pitämällä sen kurissa pidennät laitteiden käyttöikää, vähennät sähkönkulutusta ja poistat kodistasi yhden merkittävän tulipaloriskin.

Riskeistä puheen ollen, on lohdullista tietää että tietoverkkokaapeleissa ei kulje paljoakaan virtaa eivätkä ne siten ole kovin vaarallisia. Toki netti-tv-lähetyksen katkeaminen kesken jännittävän hetken voi olla mielenrauhalle vaarallista, joten piuhojen vedossa kannattaa huomioida käytännöllisyys sekä lattialla ryömivien lasten/lemmikkien/tossun alle päätyneiden aviomiesten vaikutus niiden turvalliseen jatkuvuuteen. Datakaapelit ovat myös erittäin herkkiä puristuksille ja tiukoille taitoksille, eivätkä ne kestä kovaa kulutusta siinä missä vanhat puhelin- tai kaiutinjohdot.

Viimeinen vinkkini tulee sinulle, jolla on kotinetti kunnossa ja netin perässä parasta viihdettä tarjolla isolta ruudulta aimo pino. Muista pistää ruutu myös joskus kiinni. Lähde lenkille, kastu syysmyrskyssä ja kompastu ruusupuskaan. Koe sellaisia aitoja 4D-tuntemuksia mihin tekniikka ei vielä kykene.