Jokaisesta maamme vastuullisesta mediasta on tänään saanut lukea päätoimittajien kannanoton toimittajien oikeusturvasta. Vetoomus on hyvä lukea ja sangen pätevä, mutta se syyllistyy samalla hyvin epätoivottavaan muurien rakentamiseen. Katsonpa asiaa kahdelta kantilta.
Julkista työtä?
Ensinnäkin tervetuloa maan pinnalle. Te toimittajat ette ole julkisen työn tekijöitä. Teette yksityistä työtä yksityiselle yritykselle. Työnne perimmäinen tarkoitus on tuottaa varallisuutta Sanoman, Alman, Ilkan sun muiden omistajille. Yle on vähän outolintu tässä paketissa toki, mutta kuten viime vuosien linjauksista huomataan, heidän suorituskriteerit ovat käytännössä identtiset kaupallisen median kanssa. Te toimittajat ette ole työnne puolesta erityiasemassa. Olette erityisasemassa siksi että olette ihmisiä, jokainen meistä erilainen ja uniikki, kaunis ja kallisarvoinen.
Häirintä on väärin. Se on väärin netissä, se on väärin puhelimessa, kasvotusten, kaikkialla. Tiedän äärimmäisen syvän henkilökohtaisesti miltä se tuntuu. Sitä ei tule pehmoisesti ymmärtää eikä ohittaa olankohautuksella. Se on törkeää, traagista ja aiheuttaa sekä inhimillisiä että taloudellisia vahinkoja. Se on saatava kuriin. Päätoimittajien kertoma ongelma on todellinen eivätkä he sitä liioittele, korkeintaan vähättelevät.
Hypätkää veneeseen
Toivon ja pyydän, että toimittajat eivät lähde rakentamaan tässä itselleen muuria ja lobbaamaan mittatilauslainsäädäntöä. Vainoaminen, kiusaaminen, häiriköinti ja uhkaileminen ovat laaja someajan ongelma jotka kohdistuvat aivan kehen tahansa jonka nimi sattuu syystä tai syyttä päätymään julkisuuteen. Henkilö voi joutua hirveän kiusaamisen kohteeksi vaikka hän ei millään tavoin pyri julkisuuteen, kuten suruksemme olemme oppineet. Toimittajien esiin nostama huoli on aito, mutta se ei ole toimittajien vaan ihmisten ongelma. Toimittajat voivat joko muurata itsensä omaan torniinsa tai ymmärtää mikä mahdollisuus heillä on saada lisää soutajia veneeseen. Siten he voivat vain parantaa mahdollisuuksiaan saada lainsäädäntö vastaamaan tarvetta.
Nyt ei ole aika eristäytyä vaan yhdistyä. Toimittajat, ryhtykää taas lukemaan asiallisia palautteita, keskustelkaa lukijoiden kanssa, jakakaa sanaa ja kerätkää tarinoita. Päätoimittajat, antakaa toimittajillenne aikaa myös viestintään yleisön kanssa. Ja me muut: avatkaamme silmämme, lakatkaamme lukemasta tietojamme someputkesta ja ryhtykäämme kohtelemaan toisia ihmisiä kuten haluaisimme itseämmekin kohdeltavan.
toimittajat eivät enää edusta ns jumalan sanaa ja ovat hätää kärsimässä ja toisaalta edustavat yksityisiä firmojaan – .
”Eikö toimittaja näe, minä juon nyt kahvia” , aikas kuuluisa lause 90-luvun laman aikaan. Ei toimittaja voi mennä muiden instanssien yläpuolelle ja alkaa valittamaan kun häntä tutkitaan, seurataan, häiritään ja vaaditaan vastuuseen.
Ei voi odottaakaan, että tästä voisi asiaa puhua muut kuin Kyuu.
Millähän perusteella rajaat muiden oikeuden asiasta puhumiseen Karjalainen?
Eli Heikki myöntää oman vajavaisuutensa kun yksi osaa vain asiasta puhua, mielenkiintoista myöntämistä, hyvä näin.
En rajaa, vaan kerron, kuka ymmärtää asioita laajasti.
Et todellakaan tiedä, kuka mitäkin ja mitenkin ymärtää, joten otat kantaa tietämättä tosiasioita.
Se kuitenkin selkeästi vaikuttaa rajaamiselta, jos esität, kuka voi kommentoida asiaa sulkemalla samalla muut pois termillä ”vain”.
Eiköhän meistä monella ole tarinamme kerrottavana, vaan jokaisella on paitsi omat alansa, myös omat vahvuutensa, kiinnostuksensa ja ennen kaikkea tyylinsä.
Tämä meidän pienoinen kalabaliikki sisällissodan keskustelusta näissä blogeissa nosti kyllä tätä asiaa lähemmäs sydäntä. Olen sen myötä ollut sekä valkoisten että punaisten propagandan ajaja. Eikä siinä mitään etteikö moderoinnista saisi olla mieltä, tietenkin saa, mutta on erikoista päätyä sodassa jommallekummalle puolelle vaikkei ole kummastakaan puolesta sanonut sanaakaan. Se kuvastaa osaltaan miten vähän tarvitsee syyllisyyttä varten nykyään tehdä.
Ei ole yhtä oikeaa totuutta, on monta mieltä. Se joka aliarvioi toisen on itse vajavainen käsittelemään erilaisuutta, vastakkainasettelua ja yksilöllisyyttä.
Siksi minun mielestä jokainen saa olla oma itsensä, mutta toisen aiheeton arvostelu tekee arvostelijasta heikon muiden silmissä, sen jälkeen tälläisen mielipiteet on monasti ilmaa muille, olankohautus.
Kyuu, Sinä estit tuomasta Pirkan blogeissa esiin historiallisia tosiasioita, eli menit käytännössä punakapinallisten puolelle. Kapinalliset nousivat aseelliseen kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua Eduskuntaa ja laillista Hallitusta vastaan Venäjän yllyttämänä, Venäjän aseistamana ja Venäjän armeijan tukemana.
Onneksi Kokoomuksen Verkkouutisissa on sentään ollut nyt pari hyvää artikkelia vuoden 1918 sodasta ja myös erittäin hyviä kommentteja.
Totean vain tähän että Juhani, tiedät erinomaisen hyvin että se mitä sanot ei ole ihan parhaissa puheväleissä totuuden kanssa.
Sinä spekuloit yhtä mahdollista seurausta ja väität sitä syyksi. Se, että mainitsemasi on tietyn subjektiivisen näkökulman lopputulos ei tarkoita että se olisi tapahtuneen aiheuttaja, osasyyllinen tai tarkoitus.
Jos tulee sähkökatkos, yksi sen seuraus on että lapsi ei pääse pelaamaan tietokoneella ja vihastuksissaan pomppii tasajalkaa ja potkaisee jalkaansa haavan. Se ei tarkoita, että sähkökatkoksen aiheuttaneen inhimillisen virheen tehnyt henkilö olisi halunnut saada laastarikauppaa kasvamaan – vaikka se ehkä onkin yksi sivujuonteen lopputulos.
Pidän hyvin epätoivottavana tapaa jolla lyöt leimakirveellä henkilöä tällaisella loogisella ajattelutavalla. En kiistä oikeuttasi tuohon ajatteluun tietenkään, mutta mielestäni heität bensaa liekkeihin. Kuten todettua: sinulla on se oikeus.
Kyuu, tarkoitukseni ei ole heittää bensaa tuleen, vaan edistää historiallisen totuuden julkituloa.
1. Olen kirjoittanut pitkiä, yksityiskohtaisia artikkeleita siitä mitä vuonna 1918 tapahtui – pitkin suorin lainauksin ja tarkoin lähdeviittein luotettaviin lähteisiin. Teemana nimenomaan 100 vuotta sitten. En ole yrittänyt estää toisia kirjoittamasta omiin blogeihinsa mitä he haluavat kirjoittaa.
2. ”Opponenttini” eivät ole kyenneet osoittamaan/todistamaan artikkeleissani olleen ensimmäistäkään asiavirhettä.
3. Sen sijaan minua kohtaan on harjoitettu tahallista häirintää ja vaadittu, että minut bannataan. Siis minut pitäisi bannata tosiasioiden julkituomisesta.
4. Olen toivonut mahdollisuutta estää häiritsevien kommenttien jatkuvan lähettämisen omaan blogiini bannaamalla häiritsijän nimenomaan vain omasta blogistani. Sen sijaan kiellettiin kirjoittamasta aiheesta.
Mietippä menikö se ihan oikein. Tämä on tietysti Sinun oma blogialustasi ja Sinulla on oikeus tehdä kuten haluat. Minäkin katson olevani tavallaan toimittaja – sotahistorian alueella.
Kyllä täällä ”Stasi” seuraa ja kommentoi minunkin blogeja, en mahda mitään ettei kiinnosta jokin pitsin-nypläämis blogi tai kuinka jäät lähtee blogi, minulla on omat aiheet. Ja täällä voi eräät syyttää hulluiksi ilman seuraamuksia…
Eikös se ole rikkaus että tehdään blogia niistä aiheista jotka kiinnostaa. Vai loppuuko tämä maailma tammerkosken sillalle…?
Juhani, sinua kohtaan ei ole tehty kieltoja. Se on aivan sama kaikille. Voin myös vannoa että syy tähän ei ole yksin missään yhdessä kirjoittajassa. Tässä keitti puuro yli useammalla taholla, useissa blogauksissa, joita oli tehnyt useampi henkilö. Keskustelu meni henkilökohtaisuuksiin jatkuvasti.
Allekirjoitan kommentointijärjestelmän tietyt rajoitteet. Tulemme keskustelemaan järjestelmän kehittämisestä lähiviikkoina. Minulla on paraikaa selvitystyö kesken vaihtoehdoista. Kerron sen tulokset ja sitten avaan keskustelun optioista.
Markolle lisään sen, että niin Stasi kuin mummo Kallonkylästäkin ovat tervetulleita lukemaan. Teknisesti ovat samalla viivalla. Eikös se ole mukavaa että maailmaa kiinnostaa?
Juu, en minä suutu että Stasi seuraa, kunhan ei puutu yksilön vapauteen ilmaista itseään omassa kirjoituksessaan, kuten täällä jollakin näyttää olevan tapa, sekä haukkuminen, se on lähinnä koiran hommaa, ei ihmisen.
Kertaan vanhan jutun. Olen eri tason moderointihommissa ollut reilu 20 vuotta. Tasan yhden (1) kerran olen törmännyt tapaukseen, että viranomaistaho on nostanut meteliä. Syynä oli silloin tekijänoikeudella suojatun materiaalin levittäminen, aivan selvä tapaus.
JOS kävisi niin että viranomainen vaatisi toimia, ilmoittaisin täysin avoimesti mitä tehtiin, kenen vaatimuksesta ja mihin vaatimus johti. Korostan kuitenkin että tällaista tapahtuu todella harvoin ja yleensä kyse on täysin itsestäänselvästä asiasta.
(viestipuun maksimisyvyys tulee vastaan; näyttää pöhköltä sitä kasvattaa eli jos haluat jatkokommentoida, vastaa omaan viestiisi)
Tarjosin lyhennettyä versiota myös yleisönosastolle. Saa nähdä. Sinne on keskimäärin melkoista tunkua.
Usarin puolella toimittaja antoi peukkua jutulle. Se oli mukava havaita.
Olinpa lähellä tehdä oman avauksen asiasta, mutta nyt vältyin.
Edellisen kerran, kun kaikki päätoimittajat olivat takajaloillaan, oli YLEn Jessikka Aron tapauksessa. Ei siitä nyt enempää.
Nyt tämä onneton TS:n Rebecca Härkönen aiheutti älämölön.
Heti alkuun pitää tunnustaa, että en ole rasisti. En myöskään hyväksy toimittajien, enkä muidenkaan kiusaamista tahi muuta ahdistelua.
R. Härkönen on itse tunnustanut, että mahanmuuttajan suorittaman Turun terrori-iskun jälkeen tuli painetta kirjoittaa jotain myönteistä maahanmuuttajista ja nopeasti. Kehitettiin tarina torilla haavoittuneesta huolehtineesta matusta. Luvattua kuvallista todistusaineistoa ei Turun Sanomat ole vieläkään julkaissut. On kuitenin valokuvia paikan päältä, jotka osoittavat päinvastaista.
Kun käsky valheelliseen uutisointiin on tullut lehden tai sen vastaavan päätoimittajan taholta, niin turha nyt on itkeä myötätuntoa ja uhriutua.
Reaktion ja vastareaktion säännöt, näinhän se menee.
Ja kansa todellakin kaipaa sankaritarinoita ja vastapainoa. En voi moittia inhimillisiä motiiveja. On toki toinen asia kyseenalaistaa toimitukselliset toimintatavat.
En tunne tätä tapausta mitenkään taustoilta niin en sano niistä mitään. Näin kyllä miten toimittajaa kohti käyttäydyttiin siinä ja vaikka hän olisi väittänyt kuuta juustoksi, mikään ei oikeuta sitä käytöstä. Se oli törkeää ja jokaisella mahdollisella tavalla väärin.
Olen samaa mieltä. Valheellista tai toimittajan tai toimituksen oman ideologian mukaista uutisointia pitää vastustaa faktoilla; ei pidä mennä henkilökohtaisuuksiin. Saatikka uhata väkivallalla.
Jälleen loistava ”puheenvuoro” Kyuulta. Mutta nyt on pidettävä järki käsissä ja nähtävä metsä puilta. Kyllä toimittajiakin saa ja voi kritisoida, mutta silloin kritisoidaan toimittajan kynän jälkeä ei toimittajaa henkilökohtaisesti.
Pirkan Blogit on siksi niin hyvä foorumi, kun meillä on niin hyvä ”vetäjä”.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005635514.html
” Suuri osa häiritsijöistä toimii nimettöminä tai väärillä nimillä antaen vaikutelman spontaaniudesta. Osa esittää toimivansa sananvapauden tai muiden vapaan yhteiskunnan hienoimpien periaatteiden nimissä. Silti useiden yhteistoiminta vaikuttaa masinoidulta ja järjestelmälliseltä, kuten on nähty …. Ylen Jessikka Aron ja eräiden muiden journalistien kohdalla.
… ”
MOOSES!!!
Tässä sen sijaan on oikealla nimellä (vaikka William Korvenkosken naama ei tällä kertaa näykään…)!
Kyuulta hyvä kirjoitus kuten tavallista.
On aivan päivänselvää, ettei ketään saa uhkailla, vainota tahi kiusata, mutta samaan aikaan on hyvä huomata se, että kun toimittajat lähtevät ”uutisoimaan” omia mielipiteitään, he ovat tavallisia kuolevaisia aivan kuten kaikki muutkin ja tätä todellakin tapahtuu erittäin paljon ja useasti.
Olisi jotekin hassua, että toimittajien mielipidekirjoitusten arvosteleminen johtaisi rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Tämä R.Härkonen on varsin mielenkiintoinen tapaus, kuten jo Harrin kommentista osin selvisi, mutta esitän toisen esimerkin.
Kyseinen toimittaja ihmetteli toisaalla sosiaalisessa mediassa sitä, ”ettei erään henkilön sometilejä ole suljettu, vaikka hän on tehnyt niistä kantelun”.
No eräs kolmas osapuoli kommentoi asiaa ”ehkä ylläpidot eivät ole löytäneet perusteita tilien sulkemiselle”.
Seurauksena R.Härkönen blokkasi kommentoijan ja leimasi hänet kiusaajaksi, ahdistelijaksi, uhkaajaksi ja mitä ikinä hän kokee jatkuvasti ympärillään olevan.
On myös hyvä muistaa, että virkavalta ei nähnyt aihetta esitutkinna jatkamiselle R.Härkösen ilmoituksen perusteella, joten joko meillä on asiansa osaamaton virkavalta tai vaihtoehtoisesti…?
Jälleen tuntematta tätä nimenomaista tapausta, poimin tästä kaksi näkökulmaa.
1. Ylireagointi. Monet toimittajat ovat ylireagoineet vahvasti vihaviestien myötä ja pienikin kritiikki voi johtaa vastareaktiona ylilyöntiin. Tavallaan inhimillisesti ymmärrettävää, koska pelon vallassa oleva ihminen ajautuu herkästi paranoiaan. Ikävä lopputulos, jonka syy pitäisi korjata ja siksi tämä koko juttu.
2. Muurautuminen. Lieveilmiönä on myös se, että toimittajat eivät nykyään lue tai ainakaan reagoi asialliseen palautteeseen lainkaan. On poltettu ne sillat jota pitkin voisi tulla myös jotain hyvää.
HESARIN kansaa kun lähtee marjaan, niin loppu tulee vaikka Nokialle…
Helsingin sanomat suuntautuu
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/95018?page=1#95018
” HELSINGIN SANOMAT suuntautuu Suomen tieteen tuhoamiseen!
Helsigin sanomien ”Tiede” on viimeisten parin vuoden ajan käyttänyt tätä tiede-sanaa sosiobiologiaksi kutsutun, hyönteistitelijä Edward O. Wilsonin lanseeraaman hölynpöly-yhteiskuntateorian synonyyminä. Teoria on saman ”synnynnäiselle persoonallisuudelle” perustuvan ideologian variantti kuin Adolf Hitlerin rotuopit. Hesari on vaiennut kuin muuri siitä, että kaikki ”todisteet” synnynnäiselle tiedolle, joita esimerkiksi Steven Pinker (ja oikeastaan aika pitkälle pelkästään hän, muut ovat vain spekuloineet, myös Wilson itse) on ositettu vääriksi. Muu kuin sosiobiologistinen humanistinen tutkimus on leimattu hölynpölyksi.
Sen sijaan että oisivat osoittaneet oppinsa luonnontietellisin keinoin oikeaksi, sosiobiologistit ovat vaatineet, että MUIDEN olisi osoitettava kaikki keskennän rsitiriitaiset tuhannet spekulaatiot VÄÄRIKSI, ja muuten kysessä on muka _POLIITTINEN_ hyökkäys ”tiedettä vastaan”.
Pohjanoteeraus oli Sosiogiologia-sivu 26.10.02, ja sitä edellinen pohjanoteeraus oli Osmo Tammisalon arvostelu Wilsonin hölynpölykirjasta Konsilienssi (con-sci-lie-nce), joka voitaisiiin noin niinkuin lonkalöta ”suonmentaa” luovasti joko valetiedon yhtenäisyydeksi tai tiedon valeyhtenäisyydeksi…)
Sivun varsinainen sanoma on lainaus Wilsonilta sinun keskiöön sijoiteussa harvalla painetussa kuvatekstissä:
Wilson: ”Fysiologiasta ja evoluutiosta kinnostunut biologi käsittää, että itsetuntemusta säätelevät ja muokkaavat aivoissa hypothalamus ja limbinen järjestelmä. Niistä tulvivat tietoisuuteemme kaikki emootiot: viha, rakkaus, syyllisyys, pelko ja muut, joista filosofit etsivät intuitiivisia kriteereitä hyvälle ja pahalle.
Meidän täytyy välttämättä kysyä, miten syntyivät hypothalamus ja limbinen järjestelmä. Ne kehittyivät luonnonvalinnan kautta.
Tästä yksinkertaisesta biologisesta väittämästä lähtien on mahdollista selittää ettiikka ja sitä pohtivat filosofit, ehkä jopa tieto-oppi ja ja tieto-oppineet, juuriaan myöten.”
Wilsonin ensimmäisessä kappalessa ei ole oikeastaan sanaakaan totta: Ei ole mitenkän selvää, että nuo aivojen osat olivat jokin ”itsetuntemuksen” (tietoisuuden?) ydin tai mekanismi, emootiot eivät ole ”synnynnäistä tietoa”, päin vastoin ne ovat osa _ehdollistumisen_ mekanismia, eivätkä filosofit etsi hyvälle ja pahalle ”intuitiivisia kriteereitä” (SOSIOBIOLOGISTI”filosofeja” teitysti lukuun ottamatta!)
Toinen kappale on trivialiteetti.
Ja kolmas kappale tieto-opin ja _oppineidenkin ”selittämisestä” on se haistapaskantieteen varsinainen ohjelmajulistus, jossa sosiobiologisti”tieteilijä” muka tietää kaikkein parhaiten, mitä kaikki MUUT ”todella” ajattelevat…
http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20021026ER6
Tähän juttuun sisältyy yksi tiedonjyvänenkin, suoranainen TUTKIMUSTULOS. Segerstråle toteaa:
”Segerstråle itse asiassa epäilee, että Lewontin ja Gould halusivat käyttää sosiobiologian poliittisia ulottuvuuksia Troijan hevosena päästäkseen horjuttamaan evoluutiotutkimuksen hallitsevaa paradigmaa. He olisivat valtavirrasta poiketen halunneet korostaa luonnonvalinnan sijasta muita tekijöitä.”
Aivan ilmeisesti juuri näin on asian laita, mutta se ei tarkoita, etteivätkö herrat olisi ansiokkaasti kumonneet hölynpölybiologiaa. He kuitenkin pysyivät tiukasti biologian raameissa, eivätkä minun tietääkseni esimerkiksi ikinä varsinaisesti vedonneet (ainakaan) Vygotskin kielelliseen ajatteluteoriaan (jonka he marxilaisina varmasti tunsivat), vaan siihen että ”syynnynnäöinen tieto” olisi _biologisesti_ vahingollista oppimisen esteenä, ja siihen, että evoluutio ei tosiassa kulkenut edullisen geenin vähittäisen yleistymisen tietä, vaan muita teitä. Heidän havaintonsa ovat ihan viime päivinä saaneet molekyylibiologista vahvistusta (ns. puskuroituminen mutaatioita vastaan ns. lämpöshokkiproteiinien vaikutuksesta, ja vastaavasti puskuroituneiden ominaisuuksien äkkinänen ilmaantuminen makromutaationa (joka voi olla myös aiemman rakenteen palauttava). Noista biologian todellisista edistyaskeleista meikäläinen lehdistö vaikenee tietysti kuin muuri.
Gould ja Lewontin olivat nimeomaan wilsonilaisen hölynpöly_biologian_ vastustajia biologiatieteen metodologian metodisista lähtökohdista, eivät välttämättä niinkään kaiken mahdollisen biologisoinnin vastustajia yhteiskunnallisen ajatteluteorian lähtökohdista.
http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20021026ER7 … ”
Paras tietämyksen laajentaja on hypätä toimittajien kyytiin, katsoa, miten jutut syntyvät; millä taustatiedoille ja tsekkauksilla, millä aikataululla ja prosessilla, millä kiireellä ( päivälehdet- tv) ja kontrollilla (toimittaja, toimitussihteeri, toimituspäällikkö, päätoimittaja).
Sitten saattaa käydä niin, että juttu hyllytetään syystä tai toisesta.
Uutinen on uutinen; mielipide, kolumni tai näkökulma ovat eri asioita. Ne ovat lehtien ja muiden kanavien suola.
Osa kommenteista menee aiheen ulkopuolelle.
Läheltä toimitustyötä seuranneena: Moni juttu tehdään vajavaisin tiedoin sillä tiedon hankkiminen vie liiaksi aikaa ja toisaalta kaikkia hyviäkin juttuja hyllytetään jos eivät sovi kustantajan linjaan.
Kuinka läheltä olet seurannut, koska mikään väittämistäsi ei pidä ollenkaan paikkaansa.
Metsään meni, mutta menköön.
Jotenkin vaikuttaa siltä, että joku Karjalainen on enemmän pihalla ….
Niin…kun eräät haluaa olla vastarannan kiiskejä joka asiaan…sellaiset ..kokevat ”yli minän” jolloin toinen ei ole mitään, eikä arvosta toisen näkemyksiä vaan haluaa muokata ne mieleisekseen…eikä osaa lopettaa. Ei ihme että maailmassa on sotia…
Olisi hyvä, jos joku väittää tietävänsä toimituksen työmallit, pitäisi sille löytyä näyttöä.
Kyuulla on näyttöä, samoin minulla yli parilta vuosikymmeneltä.
Täällä on muutama vänkääjä, jotka vain haluavat vänägätä. Kun asia ei riitä, panettelu parantaa.
On se hirveää joillekin, että joku on hankkinut ammatillista osaamista monelta eri alalta niin kotimaassa kuin ulkomaillakin ml. harrastukset ?
Tuossa edellä pari heistä.
Olen tehnyt itse toimituspäällikön työtä mutta se oli kulttuuripuolella. Toki siinäki oli jonkin verran ihan ”asiajuttua” jossa etsittiin tietoa ja varmistettiin faktoja. Mutta olen seurannut ns. oikeaa toimitustyötä jonkin verran.
Kiire on. Juttu pitää saada esille heti, tai mieluiten jo sitä ennen. Siinä on toimintatavat ja mallit, mutta ennen kaikkea kiire. Siitä saa paljon pahemmat sanktiot niin lukijoilta kuin etenkin pomoilta jos on myöhässä, verrattuna siihen että tulee virhe.