Otan nyt kiinni muutamasta kirjoituksesta joissa on kritisoitu näiden blogien jatkuvasti esille nousevia keskustelunaiheita. Allekirjoitan näkemyksen, isoin mekkala tuntuu nousevan perussuomalaisia lähellä olevista aiheista ja tällöin usein myös keskustelun sävy kääntyy ikäväksi. Kerron nyt mitä itse tästä ajattelen ja toisaalta, mitä asialle voidaan tehdä – jos niin halutaan.
Mistä ajatus lähtee?
Kuten todettua, allekirjoitan havainnon. Toisaalta, sama havainto pätee lukuisiin avoimiin blogialustoihin, suurempiinkin. Esimerkiksi maahanmuutto tai rikollisuus kiihdyttävät yleisöä tangentin suuntaan. Hieman karrikoiden, jokaisessa blogauksessa kerrotaan täysin sama asia ja jokainen kommenttiketju seuraa aivan samaa kaavaa. Kertaus on opintojen äiti, mutta rajansa kaikella. Toisaalta, en minä kiistä aiheiden tärkeyttä tai yhteiskunnassa esiintyvien uhkien aiheuttamaa halua reagoida. Eivät nämä ihmiset näistä asioista kirjoita pahuuttaan, vaan siksi että ne ovat iholla.
Tästä tuleekin ensimmäinen pointti: inspiraatio tulee mistä inspiraatio tulee. Minä tai kukaan muu ei voi määrätä mistä aiheista ihmiset haluavat kirjoittaa.
Vaadi vaikeita, älä mahdottomia
Voin kokeilla kuitenkin haastaa ihmisiä, aloittaen tietenkin itsestäni. Allekirjoitan monet perussuomalaisten esittämät huolet, vaikka en allekirjoitakaan yhtä innolla heidän ratkaisuehdotuksia. Voin kirjoittaa siitä miten he ovat väärässä tai voin kirjoittaa siitä miten minä asian tekisin. Voin haastaa itseni löytämään teksteissä mahdollisuuksia, uusia näkökulmia ja ennen kaikkea realismia. Voin myös haastaa itseni löytämään kritisoimissani tahoissa jotain hyvää ja omassa kannassani jotain huonoa.
Tästä toinen pointti: kun esität kritiikkiä ja kerrot mitä mielestäsi pitäisi tehdä, ota viiden minuutin tauko ja mieti aivan rehellisesti onko vaatimuksellasi etäistäkään mahdollisuutta toteutua.
Tuuleta vinttiä silloin tällöin
Voin myös haastaa itseni katsomaan ikkunasta ulos. Tiedän, mikä asia minua kiusaa juuri nyt, mutta voin muistaa että olen siitä jo usein kirjoittanut. Voin haastaa itseni etsimään uuden aiheen. Kas, jos kirjoitan päivästä toiseen samaa asiaa, ihmiset kyllästyvät koko asiaan. Juuri näin on täällä käynyt monelle. Jos haluat herättää ihmiset huomaamaan vaikkapa ulkomaalaisten tekemän rikollisuuden, jatkuvalla rummutuksella aiheutat täysin päinvastaista. Sinua tai kirjoituksiasi ei oteta enää vakavasti jos jää levy päälle. Teet haittaa itsellesi, tärkeäksi pitämällesi asialle ja lopulta koko yhteisölle.
Tästä kolmas pointti: pidä jutut raikkaana. Etsi uutta. Haasta itsesi ja haasta yhteisö.
Pidä pesä puhtaana
Pirkan blogien pyörittäminen ei ole itseisarvo. Pyöritän tätä koska siitä on hyötyä. Jos ihmiset kokevat ettei tästä ole hyötyä, sitten voin joku päivä sulkea. En ole niin tekemässä, mutta haluan ihmisten ymmärtävän että ilman yhteisöä tämä ei toimi. Hyvä yhteisö ei ole samanmielinen, mutta se on kykenevä keskusteluun. Pesämme on yhteinen ja joka kerta kun sitä pesää likaa, se osuu meihin kaikkiin. Kritiikki on erittäin tervetullutta ja kiitän siitä useita kirjoittajia. Se on kuitenkin vain lähtölaukaus. Sen pitää johtaa johonkin parempaan. Sitä parannusta ei tee joku muu vaan me kaikki.
Viimeinen pointti on tässä: ole kohtelias. Älä kiusaa, älä hauku, älä herjaa. Käyttäydy niin kuin koulussa opetettiin tai mene takaisin kouluun. Blogeissa äitisi ei tule pesemään suutasi saippualla. Sinä olet vastuussa sanoistasi. Moderaattori voi siivota oksennuksesi lattialta, mutta pahaa oloa emme voi siivota. Ja tiedättekö mitä? Ihmisten oksennusten siivoaminen ei ole hauskaa. Säälikää meitäkin joskus.
Niin totta kuin olla voi.
Ihmisillä on erilaisia kiinnostuksen aiheita – ja toisaalta jotkut muut aiheet eivät kiinnosta pätkääkään.
Itseäni on kymmeniä vuosia kiinnostanut sotahistoria, siksi olen kirjoittanut melkoiseen määrän kirjoituksia sotahistoriasta. Tiedän mainiosti, että tässäkin porukassa on monta, joita sotahistoria ei kiinnosta pätkääkään. Jos ei kiinnosta, niin voi jättää lukematta – ei se ole velvollisuus.
Minäkin näen usein jo otsikosta, että aihe ei kiinnosta – joten yksinkertaisesti jätän lukematta.
Eipä tuossa Kyuun blogi avauksessa ollut lisättävää eikä poistettavaa, itse en lue enää vaikkpa Ukrainaa koskevia .
Jos en myöskään Syyriaa kamalia asioita kokonaan molemmat kuten kaikki sodat terv tepivaari
Edelleen, olisihan se tylsää jos kirjoittaisimme kaikki 100% samasta asiasta…
Toisaalta toisen päätä on turha yrittää oman ideologian takia kääntää…
Ite koitan aina välillä ajatella ihan jotain muuta. Se virkistää.
Toisaalta vaalien lähestyminen näkyy näissäkin plokeissa.
Yhden mielestä joku ehdokas on palvottava ja rakastettava ihana ihminen joka pelastaa koko maailman.
Ja toinen kun näkee naaman alkaa kiroilu ja v-sanat ja inho on suuri.
Ja kolmas kattoo että noi o sekasi.
Eli me ollaan kaikki persoonia ja myös kunnioitettavia yksilöitä. Mää koitan välttää henkilöön kohdistuvia sanoja. Koska niistä ei ole mitään hyötyä.
Kiitos Kyuu.
– Kumpa muistaisi.
– Lehtien lööppijournalismi yllyttää mutta ei sillä voi perustella.
Yritän olla heikompien puolella puolueista riippumattomana
ja nyt näyttää siltä että eläkeläiset jäävät tulevana vuonna ansionjaossa heikoimmalle. On toki hyviä eläkkeitä jolilla silti pärjää
mutta niihin pienempiin pitäisi saada korjaus ilman keltaliivejä.
Niilo, ei kannata olla kateellinen heille, jotka saavat parempaa eläkettä.
Jokainen on ainakin pääsääntöisesti ihan itse ansainnut eläkkeensä omalla työllään työntekijänä tai vaikkapa yrittäjänä.
Pienimpienkin eläkkeiden saajat tulevat kuitenkin Suomessa toimeen ihan kohtuullisen hyvin jos verrataan tilannetta maailmanlaajuisesti. Taitaa olla jopa joku takuueläkekin tms. että kaikki saavat vähintään sen minimin.
Itselläni on hyvin kirjava työhistoria: työntekijä, toimihenkilö, ylempi toimihenkilö, yksinyrittäjä, toimitusjohtaja, jne. Kun merkittävä osa työurastani on ollut yrittäjänä ja olen ihan oikeasti maksanut itse aikoinaan yrittäjäeläkemaksuja, niin eläkekin on sitten työuran ja niiden eläkemaksujen mukainen.
Minun mielestäni on oikein, että paljon työtä tehneet saavat enemmän eläkettä kuin sellaiset, jotka eivät ole juuri työtä tehneet. Oikeudenmukaisuuskysymys.
Yksittäistapauksissa on varmasti epäoikeudenmukaisuutta, mutta yleisesti ottaen Suomen eläkesysteemi taitaa olla parhaimpia tällä Maapallollamme.
Kun Perussuomailisia sorsitaan valtamediassa ihan räävittömästi ja kun Perussuomalaiset eivät saa viestejään perille, niin se jurppii tavallista tallaajaa, joka luulee ymmärtävänsä Perussuomalaisten tarkoitusperät. Lyhyesti ne ovat Suomi suomalaisille ja maahanmuutto on vain yksi asia, jota persut ajavat. He ajavat myös monia muita hyviä asioita. Mutta vastustajat ja valtamedia ei ole rehellinen ja kerro kaikkea, mitä persut haluaisivat viestittää kansalle.Persut koetaan uhkaksi nykyiselle valtaeliitille ja siksi heidät halutaan eristää. Mutta kyllä kansa tietää.
Jos täällä somessa vielä aletaan rajoittamaan kirjoittelua mm. persuista, niin silloin ollaan jo pitkällä sensuurin tiellä, josta valtaeliitti olisi tyytyväinen.
Ylläpidolla on tietty oikeus tehdä mitä parhaaksi katsoo, mutta persujen kannattajat kyllä ymmärtävät yskän. Some on nyt ennen vaaleja alkanut kiinnostaa yhä enemmän myös puoluetoimistoja..
Väinö, en mene tässä nyt pitkään keskusteluun. Totean vain, että yllättävän moni ihminen ymmärtää monia persuväen esiintuomia haasteita, eikä yhdy siihen näkemykseen että se on vain rasismia ja pahuutta. Hesarilla on isoin ääni, mutta ei se edusta koko Suomea. Tällä hetkellä keskustelu PB:ssäkin on pitkälti sitä, että persujen puolta edustavat koittavat huutaa väelle täällä aivan kun olisimme Hesarin toimitus, olettaen että koko Suomi käyttäytyy kuin he.
Näin ei ole. Ei tarvitse julistaa. Ei tarvitse uhriutua. Keskusteluakin voi käydä. Takuuvarmasti moni on eri mieltä, mutta sehän ei ole ongelma. Se vain tarkoittaa että on jotain mistä voi jutella.
Noudatan tässäkin asiassa yhden oppimestarini Dale Garnegien ohjetta. ”Väittelyn voittaa se, joka välttää väittelyn”.
Toisaalta tylsää olis jos kaikki olisimme samaa mieltä. Toki sivistyneesti eri mieltä, mutta millä mitataan kunkin sivistyksen taso?
Mutta joo. Mä oon miettiny että miten kirjoittaisit juonittelusta.
Otetaan esimerkiksi Ville Niinistö.
Joku opasti Villeä että hei hallitus on vesittänyt sun ympäristöministerinä tekemän lain.
No, Ville pikkasen mokas eikä tarkastanut asiaa.
Ja Ville sitten rääkäisi julkisesti ääneen neuvon mukaan.
Ja kuinkas kävikään.
Ny sitten vihreet on julkisen naureskelun kohteena.
Poliittisessa pelissä on tärkeää jymäyttää kilpailevaa puoluetta ja sen jäseniä??
Se on todella hienoa kun suosiosta kilpaileva puolue nolaa itse itsensä ??
Olemmeko me todella ansainneet moisen pelaamisen ??
Ajatellaan kuitenkin että kyseessä on valtion hallinto eikä mikään hiekkalaatikko.
Mitä tulee valtioon, niin sen pitäisi kantaa huolta kansalaisistaan etenkin omista.
Kun se ei niin mene, niin pitääkö olla lempeä ja kääntää toinenkin poski.
Olemme osa suurta peliä, sinne on nappulamme laitettu.
Paitsi, jos toteamme että emme pidä tästä pelistä ja päätämme pelata jotain fiksumpaa peliä.
Valinta on itse kullakin.