Viha ei ole Internet-ajan keksintö, joskin Internet on tarjonnut sille tarpeetonta tehonlisäystä. Vaan ei tällä kertaa netistä ja somesta, vaan puhutaan itse siitä vihasta jota löytyy ihmisistä. Puhutaanpa hetki sen kohteista muutaman tutun esimerkin kautta.
Esimerkkejä, olkaa hyvä
Kun vihaamme feministejä, emme vihaa feministejä. Vihaamme muutamasta blogauksesta ja parista kolumnista syntynyttä, paisutettua mielikuvaa, jonka taustalla on pieni ryhmä vähän turhan kovalla stressillä elävää ihmistä. Vihaamme pelon luomia tuntemuksia kostosta, perhe- tai työrauhan menetyksestä.
Kun vihaamme maahanmuuttokriitikkoja (natseja?), emme vihaa natseja. Vihaamme muutamasta blogauksesta ja parista kolumnista syntynyttä, paisutettua mielikuvaa, jonka taustalla on pieni ryhmä vähän turhan kovalla stressillä elävää ihmistä. Vihaamme pelon luomaa tuntemusta, jonka mukaan yksi pieni rikollisjoukkio johtaisi kaikkia maamme katuja.
Kun vihaamme demareita, vihaamme värittynyttä muistoa sadan vuoden takaa, yksittäisten jäsenten toilailuja ja mielikuvia AY-liikkeen salaisista kabineteista.
Kun vihaamme kokkareita, vihaamme tässäkin historiaa, yksittäisiä toilailuja sekä mielikuvia rikkaiden elämästä joiden lähteenä on enemmän elokuvia kuin tosielämää.
Kun vihaamme suomenruotsalaisia, vihaamme heidän nimissään pyöritettävää politiikkaa ja taloussotkuilua, emme itse kansanryhmää.
Kun vihaamme muslimeja tai juutalaisia… noh, siinäkään ei osuta maaliin, mutta se vaatii hieman kahta lausetta pidempää pohdiskelua, palataan tähän.
Totuutta, mutta paljonko?
En sano että vihamme tai pelkomme olisivat turhia tai perusteettomia, mutta mittakaava ja yksityiskohdat heittävät. Esimerkkejä voisi piisata melko reilusti. Tietenkin tilastojakin voi pelata, ryhmä x on pahempi kuin ryhmä y mittarilla z – mutta mikä on ryhmä vihan kohteena? Milloin kaikkien maineen pilaa kymmenen prosenttia jäsenistään, milloin osuus ei ole edes promillea? Onko kenties joku yksi hahmo vain kovin näkyvä? Miksi hän on näkyvä, saavutuksillaan vai markkinoinnillaan? Jos media nostaa riidankylväjän lööppiin, tarviiko siihen uskoa?
Entäpä mihin se vie? Tietenkin kritisoitavaa on feministeissä, maahanmuuttokriitikoissa, demareissa, kokkareissa sun muissa. Se on terve aate jossa on jotain parannettavaa ja merkki pahasta jos kaikki on täydellistä. Tarjoan ratkaisua mutkan kautta. Mieli pysyy vireänä kun sitä haastaa. Haastapa siis itsesi löytämään vihaamastasi kansanryhmästä hyvä puoli. Lähde sitä siltaa pitkin etsimään joku asia jota vastapuoli voisi pitää sinussa hyvänä. Ei tarkoitus ole olla samaa mieltä vaan ymmärtää, etsiä tapa pitää puhevälit, oppia omasta vihasta ja huomata että yhdessä voitte edistää toinen toistenne asioita pari milliä eteenpäin. Ette pääse maaliin, mutta pääsette eteenpäin.
Ihminen on hyvä matkimaan. Kun huomaa että vihan vähentämisellä ja keskustelulla saatte jotain aikaan, se on asia jota voi haluta kokeilla toistekin. Sitten tulee peliin ahneus – mitäpä jos otettaisiinkin isompi askel eteenpäin? Se on nähkääs niin, että rahasta on aina pulaa, mutta armoa on juuri niin paljon kuin sitä haluamme antaa, itsellemme tai muille. Ylärajaa ei ole.
Minusta viha syntyy sorrosta vert Ranskan keltaliivit
ja suomen 1918 tapahtumat.
– Vihassa on toki raskasta elää.
Mitä sanoo köyhä maaseudulla asuja kun kaikki palvelut on viety matkojen päähän ja vanhalla autolla ajoa ollaan rankaisemassa eikä ole varallisuutta ostaa sähköautoa?
– Totta myös se jos vihan määrä saa ylivallan ajaudumme kaaokseen,
mutta olisko valtaapitäjien luovuttava liiastaan ja antaa sille heikommalle toinen ihokkaansa?
Kyllä meilläkin osataan!
Toissapäivänä katselin Nokialla, kun keltaliivit marssi keskellä kylää.
Oli n. 15 keltaliiviä marssimassa ,pitäen narusta, jonka molemmissa päissä oli nainen, (ilm. veministi?) ne oli ilmeisesti opettamassa mielenosotusta päiväkotilaisille!?
Pojasta polvi paranee!? 😉
Vihaammeko ihan todella sitä sun tätä? Mitä se viha oikein on?
Vai harmittaako meitä vain jotkut asiat?
Jos joku ihminen oikeasti vihaa jotakin toista ihmistä, niin eikö hän ole valmis vähintäänkin vetäisemään tätä vihaamaansa polkupyörän suuntaviitalla kuonoon tai jopa tappamaan tämän?
Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää kaikki rikkomukset.
Kiukku on julma, viha on kuin tulva, mutta kuka voi kestää mustasukkaisuuden edessä ?
Niilo, huolet eivät ole suinkaan tuulesta temmattuja, mutta tässäkin luulen että mielikuvat sekä kaupunkikeskeisyydestä että maaseudun oloista ovat karikatyyrejä todellisuudesta. Oikeasti jaamme samoja huolia isoilta osin.
Ja Teho Paketti, kysyt hyvän kysymyksen. Sanoisin että lopulta jotain pitää tuijottaa apua saadakseen. Kelle se on psykiatri, kelle alttaritaulu, kelle peili.
Mielestäni Juhani on suurelta osin oikeassa, vihaammeko todella?
Moni asia harmittaa ja ottaa TODELLA PANNUUN, mutta tuskin se vihaa on.
Vähän on ihmisiä, jotka todella ovat kaikista asioista samaa mieltä, eikä pidäkään olla. Silti se usein ottaa päähän, kun toiset eivät ”ymmärrä”, että MINÄ OLEN OIKEASSA!
Usein ottaa pannuun noi eriväriset, punaset ja vihreät, kun ne ei oo samaa miältä kum mää! Natsit ja veministit ottaa pannuun, mutta em mää niitä vihaa, ainakaan myännä!
Ens tiistaina on yhrellä mun kaverilla synttärit ja se sano. että Rakasta lähimmäistäs ja rukoile niitten pualesta, jokka sua vainoo!
Kieltämättä viha on vahva sana, mutta se on toisaalta aika yleismaailmallisesti hyväksytty termi tässä. Puhutaan nettivihasta kun puhutaan näistä kovista tilityksistä. Termi on ehkä epätarkka, mutta mielestäni ilmiö on silti sama.
Viha / kritiikki / epäusko / harmitus ei useinkaan osu oikeaan. Pelkäämme ja siten harmittelemme mielikuvitustamme paljon totuutta enemmän.
Viha on niin vahva ilmaisu, että sitä käyttäen minä en oikeastan vihaa ketään enkä mitään. Paljonhan niitä löytyy muita keinoja ilmaista mielipiteensä, joissa on erimieltä, tai ei ole sovinnossa joidenkin kanssa.
Pentti, viha on tosiaankin hyvin vahva ilmaisu.
Minä olen eri mieltä hyvinkin monien kanssa. Välillä ottaa päähän jokin porukka, mutta viha on ihan eri asia.
Oikeastaan vihalle ei saisi antaa ollenkaan valtaa – viha heikentää arvostelukykyä ja voi johtaa virheellisiin toimenpiteisiin.
Pitäkää pää kylmänä ja sydän lämpimänä on vanha ja hyvä opetus.
Juhani, juuri näin. Vaihtoehtoja kyllä löytyy.