On kulunut sata vuotta siitä, kun Suomessa ajauduttiin sodista pahimpiin, nimittäin kanslaisotaan. Haavat ovat suurimmalta osiltaan arpeutuneet, mutta vielä on vuotaviakin haavoja Suomessa. Nyt kun siitä onnettomasta sodasta on kulunut sata vuotta, on asia noussut keskusteluun mediassa ja kodeissa.
Eräs tilasto kertoo karua kieltä kansalaissodan raakuudesta. Valkoinen ja punaine terrori pääsivät valloilleen. Katkeruus, kauna ja viha ajoivat suomalaisia tekemään tekoja, joista on vaikeata puhua vielä tänään.
Mutta tilastot kertovat totuuden. Kansalaissodassa kuoli kaikkiaan n. 38.000 suomalaista. Heistä 75 % oli punaisia ja 25 % valkoisia.
Punaisen terrorin uhrina tapettiin 1.424 valkoista ja valkoisen terrorin uhrina tapettiin 11.652 punaista. Tilastotiedot Wikistä.
Kuten tilastoista voidaan nähdä, oli valkoinen terrori monin kertaisesti pahempi, kuin punainen terrori, joskin kummallakin puolella viha sai vallan.
Kansalaissodasta ei vielä kaikkea ole selvitetty. Esim. se, että valkoinen terrori riehui vielä sotatoimien päätyttyä 1920-luvullekin. Valitettavasti on niin, että voittajat kirjoittavat historian.
Kolkkoja tilastoja, jos suoraan näiden lukujen pohjalta jäälkiviisaina tuomitaan niin valkoiset olivat moraaliseesti häviäjiä.
Sitä pohdiskelen että jos kuvitellaan tuossa sodassa olisi molempien osapuolten menetykset olleet yhtäsuuria tai jopa että vallkoisia olisi menehynyt enemmän niin olisko nyt käytävä keskustelu erilaista.
Valkoinen terrori (teloitukkset ja vankileireillä näännyttäminen) oli tottakai äärimmäisen tuomittavaa mutta sellainen on ihminen, minkäs teet, ei liene poikkeuksellisia maailman historiassa kostotoimet joihin voittaja syyllistyy.
Iloitkaamme kuitenkin vaikka kyynelten ja hammastenkiristelyn läpi tuon sodan lopputulosta, taustaa vapaina kohti itsenäistä länsimaista demokraatiaa askeltavaa Suomea komentotalouden sijasta.
Valkoiset teloittivat olemattomilla syillä. Punaiset taistelivat sortoa vastaan ja se asetelma on syytä muistaa.
Mäkelä sivuuttaa sen tosiasian, että punaiset aloittivat aseellisen kapinan murhaamalla aseettomia siviilejä kostomielessä.
Edelleen Mäkelä sivuuttaa senkin tosiasian, että pääosa vaadituista parannuksista oli jo päätetty ja osin pantu toimeen.
Myös se tosiasia, että ”sortoa vastaan” taisteli niitä ”sorrettuja” likimain yhtä paljon molemmin puolin näyttää jääneen unholaan.
Tosiasiassa kyse oli punaisten ideologisesta valtataistelusta.
” Mäkelä sivuuttaa sen tosiasian, että punaiset aloittivat aseellisen kapinan murhaamalla aseettomia siviilejä kostomielessä. ”
Kuten keitä ja missä? Linkkiä.
” Edelleen Mäkelä sivuuttaa senkin tosiasian, että pääosa vaadituista parannuksista oli jo päätetty ja osin pantu toimeen. ”
Kuten mitkä niistä? Ei ainakaan torppareiden vapautus.
” Myös se tosiasia, että ”sortoa vastaan” taisteli niitä ”sorrettuja” likimain yhtä paljon molemmin puolin näyttää jääneen unholaan. ”
Tieto torpparien muka pienestä määrästä perustuu ”tutkimukselle”, jossa vain virallinen torppari eli (voimassa olevan) kontrahdin allekirjoittaja oli merkitty ammatiltaan/asemaltaan torppariksi. Muut olivat virallisesti esimerkiksi torpparin poikia ja tyttäriä, vävyjä ja miniöitä, renkejä ja piikoja. Tällainen saattiin virallisesti vahvistetuksi lisäksi lähinnä niistä, jotka oli tuomittu jossakin istuimessa. On selvää, että ”oikeuteen” asti ehti vain kourallinen ”hallitsevia” torppareita, joiden kontrahtia ei ollut sanottu irti, siitä huolimatta, että torppriluokalla oli erittäin tärkeä rooli punakaarteissa, kun he toivat sinne varsinkin alkuvaiheessa ennen pakko-ottoja hevoset, suuren osan pyssyistä, ruuista ja huomattavan osan väestä.
Punaisia isäntiä oli varmaan enemmän tuomilla kuin virallisia torppareita.
” Tosiasiassa kyse oli punaisten ideologisesta valtataistelusta. ”
Oli tietysti siitäkin, eli – voisi sanoa – politiikasta…
Kuten valkoistenkin, vaikka osapuolet olivat tuossa suhteessa kaikkea muuta kuin yhtenäisiä. Molemmissa leireissä oli kaikkia väestöryhmiä huutoliaista (mm. valkoisten kuulisa Rummin Jussi) aatelisiin, suurtilallisiin (punaisissa mm. Sulo Wuolijoki, Tuomiojan isoisä) ja papistoon ja maallikkosaarnaajiin (mm. Kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja Oskari Tokoi).
Punaisissa oli yksi ahvanmaalainen laivanvarustajakin Eyolf Mattsson (kun oli tehnyt Kansanvaluuskunnalle bisnespalveluksia ja valkoiset määränneet tapettavaksi):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Eyolf_Mattsson
Sikäli kun olen ymmärtänyt tapausten kulun niin juhak:n yhteenveto vastannee hyvin tapausten kulkua.
Ei siihen hänen pelkästään hänen julistuksellaan voi uskoa. Pitää olla näyttöä.
Kaikki ASIA on taas ”tasapuolisuuden nimissä” nypitty keskustelusta pois…
Sitä leikitään YLEä ja Hesaria, vai?
Lukekaa tuo aiempi Tepin alustus lähes samasta asiasta, jossa kerron aivan todenmukaisia asioita.
Syvän suomettumisen aikana ”unohdettiin” tarkoituksellisesti kertoa erittäin tärkeitä tosiasioita vuoden 1918 sodasta. Valitettavasti se ”unohtaminen” tuntuu jatkuvan edelleen.
1. Suomi joutui käymään Vapaussodan Venäjää vastaan aivan kuten mm. Viro, Puola, Ukraina ja Georgia. Sen Suomen ja Venäjän välisen Vapaussodan rauhansopimus solmittiin pitkien ja vaikeitten neuvottelujen jälkeen Suomen ja Venäjän välillä Tartossa. Toki Venäjä yritti ensin väittää ettei Suomen ja Venäjän välillä ollut sotaa (aivan sama oli myös esimerkiksi Talvisodan yhteydessä), mutta kun todisteet olivat vedenpitäviä, niin Venäjä lopulta myönsi sodan ja Suomi sai pitää ottamansa aivan valtavan sotasaaliin ilmaiseksi.
2. Venäjä yllytti osan suomalaisista punaisista nousemaan aseelliseen kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan, sekä aseisti kapinalliset.
3. Suomen laillinen hallitus joutui pakenemaan kapinallisia salaa Helsingistä Pohjanmaalle, ettei heitä olisi teloitettu kapinallisten toimesta.
4. Venäjä ei vetänyt miehitysjoukkojaan Suomen alueelta, vaan niitä oli tarkoitus käyttää kapinallisten tukena kaappaamaan Suomi ”takaisin” Venäjän orjuuteen. Siksi Suomen laillisen armeijan ylipäällikkö Mannerheim aloitti operaation, jossa venäläiset joukot riisuttiin aseista ensin Pohjanmaalla. Osin se onnistui yllättämällä, osin jouduttiin taisteluihin.
5. Venäjä lähetti Pietarista lisää vakinaisen armeijansa joukkoja hyökkäämään Suomeen. Karjalassa käytiin kovia taisteluja.
6. Suomi voitti Vapaussodan Venäjää vastaan ja kukisti kapinan.
7. Aseellinen kapina sodan aikana oli ja on maanpetos. Silloin normaali tuomio maanpetoksesta oli kuolemantuomio.
8. Suuri osa trollien väittämistä teloituksista oli todellisuudessa kuolemia sairauksiin, kuten espanjantauti ja pilkkukuume.
9. Silloin koko Suomi näki nälkää ja osasyynä nälkään oli punikkien toteuttamat lakot silloin kun olisi pitänyt kylvää ja korjata satoa.
!. Vapaussota nimike on perusteeton. Koko nimikekkin syntyi vasta sisällissodan jälkeen. Eestissä kyllä käytiin vapaussota, ensin bolshevikkien maasta karkoittamiseksi, sitten saksalaisten maastakarkoittamiseksi ja vielä kerran bolshevikit yrittivät hyökätä maan pohjoisiin osiin. Eestiläiset taistelivat lähestulkoon kaikki samalla puolella. Apujoukkoja ko sotaan tuli mm Suomesta, huolimatta hallituksemme nihkeästä suhtautumisesta koko Eestin itsenäistymiseen (Seppo Zetterberg; viron uusi historia). Valkoisen kenraali Judenitshin apua eivät eestiläiset halunneet.
Mitä tulee Georgiaan, Ukrainaan ja Puolaan, kaikki kolme olivat jo kovin moneen kertaan vapautettu ja taas miehitetty; ei voi verrata.
2. Historian tutkijoiden mukaan Suomessa olevat venäläiset joukot riisuttiin melko helposti aseista, pl Helsingissä oleva laivasto-osasto. Tsaarin armeijan everstiluutnantti Berg johti mm Seinäjoella paikallisen varuskunnan kanssa neuvotellen aseiden luovuttamisesta.
3. Suomen ”laillinen hallitus”, josta tosin 1/3-osa li vangittu; laillinenko? Kannattaisi tutustua termiin ”tynkähallitus”.
4, Miehitysjoukkoja Suomessa ei ollut, ainoastaan murhatun tsaarin sotilaita; jatkuviin sotiin kyllästyneitä ja suuri osa poistui vapaaehtoisesti maasta. Venäjä kun oli sisällissodassa.
5. Venäjä ei lähettänyt mitään joukkoja Suomeen vaan Neuvosto-Venäjän bolshevikkihallitus jossain määrin.
Saksalaiset kyllä miehittivät Etelä-Suomen ja mieheittivät vielä sodan jälkeenkin. Suomeen kun valittiin saksalainen kuningas, Väinö I.
6. Viittaan edelliseen kohtaan 5.
7. Aseellinenkaan kapina ei ole terminä oikei, kuin ei maanpetoskaan, koska esim minkäänlaista sodanjulistusta ei tehty, toisin kuin esim Eestissä.
Em tapauksessahan, mikäli kyseessä olisi sotatila, vangitkin olisivat olleet sotavankeja, jotka sodan loputtua olisi pitänyt luovuttaa mutta minne kun pääosa vangeista oli suomalaisia.
8. Trolliksihan minua voi väittää mutta samalla tulisi muistaa blogisäännöstöt ja toisaalta, käsittääkseni olen tunnistettava henkilö.
9. Kannattaisi tutustua hieman tarkemmin historiaan; mitä kaikkia epäonnistumisia ”tynkähallitus” teki; Venäjältä ei saanut viljaa, Ukrainan vilja meni saksalaisille, koko maatalouspolitiikka oli kaaoksen vallassa.
Tietääkseni punakaartissa ei juurikaan maanviljelijöitä ollut.
Sattumoisiin lueskelin vähän aikaa sitten Mirko Harjulan; Ryssänupseerit, opin paljon ja viime yönä kun palasin Eestistä (en tosin sotilasharjoituksista), hammaslääkäristä kylläkin, työn alla oli Seppo Zetterbergin; Viron uusi historia 2017.. Parin päivän reissun tein ja oli paljonkin aikaa lueskella.
Tulihan taas opiskeltua minne Tallinnan ydinkeskustassa autonsa saa asiointinsa ajaksi turvalliseen ja vartioituun parkkiin.