Olympian kisoja on nyt käyty Koreassa yli kaksi viikkoa ja vielä kisat jatkuvat. Ei paatuneinkaan urheiluhullu sohvaperuna jaksa moista, kun kisatapahtumia tulee öin ja päivin. Monta yötä on tullut valvottua osittain, kun parhaat palat ovat mun mielestä tulleet aina yön tunteina.
Suomen kisamenestyksestä ei kovin paljoa ole kerrottavaa. Pärnäkoski on ainoa, jonka kuva on jatkuvast ruudussa niin , että sekin alkaa jo tympiä.
Suomi oli ennen talviurheilun suurmaa. Se oli silloin, kun Veikko Hakulinen ja Juha Mieto sekä Matti Nykänen ja muutamat muut huippumme näyttivät muulle maailmallen, mistä se kana pissii. Nyt Suomi on talviurheilun pieni maa, jonka edustajat sijoittuvat pääasiassa tuloslistojen osaan ”ynnä muut”.
Onko dopingilla edelleen se suurin osuus siihen kuka mitalit kerää. Norjalaiset tuntuvat olevan edelleen mitalirohmuja, mutta miten on, onko ”mömmöjä” käytetty. Sellaisia ”mömmöjä, joita muilla ei ole ja kiinni ei jää?
Oli niin tai näin, niin Suomen kisamenestys on vaatimaton. Kuinkahan paljon on tullut kaikkiaan maksamaan ne kaksi pronssia, kun mukaan lasketaan suuren johtajajoukon matkat Koreaan?
Entäs sitten Yle ja kisat. Aivan liikaa rahaa pantu kisoihin. On jos minkälaista studiota ja asiantuntijoita on pilvin pimein, joilla ei ole juurikaan mitään sanottavaa. Ylen johdon on tajuttava, että Yle käyttää verovaroja, joille varmasti löytyisi parempaakin käyttöä.
Yle voisi panna enemän rahaa tutkivaan journalismiin. Tässä ilmainen juttuvinkki esim. MOT:lle. Vanhusten hoito yksityisissä palvelutaloissa, joissa vanhuksia kupataan sumeilematta ja jätetään usein vaille kunnollista hoivaa. Kun näissä yksityisissä palveluyrityksissä on kaksi sidosryhmää osakkaat ja asiakkaat, jotka kilpailevat keskenään, niin osakkaat voittavat aina ja asiakkaat häviavät aina. Kun osakkaat vaativat parempia tuottoja sijoituksilleen, niin se on aina pois asiakkailta tavalla tai toisella.
Ennen oli ennen nyt onkin nyt kestä ny Väinö vielä viikko kun ei näitä ole kun neljän vuoden välein .
Sitten palaa taas uusinnat kotikadusta taikka jostain kotimaisesta aarianoopperasta hällä väliä . terv tepivaari
Minua ei ole haitannut ollenkaan kun olen katsellut pelkästään naisten ampumahiihdot ja niitä loppuja en edes viitsi katsella.
Kalliit veronmaksajille todellakin kisat olivat/ovat. Kyllä siinä kahdelle pronssille kertyi muhkea hinta.
Katselen kisoista hiihdot, myös pyssy selässä hiihdetyt. Muuta en katsele, kaikkein käsittämätöntä minulle on nämä lumilaudoilla temppuilevat.
Olisi YLEn julkistettava kustannuksia joita kisoista kertyy, olisi silloin todellista selkänojaa ihmetellä ja paheksua verovarojemme käyttöä. Sama koskee urheilujärjestöjen ja liitojen mitä niitä nyt onkaan kustannuksia jotka myös verorahoillamme maksetaan.
Kaikki on sallittua urheilussa paitsi kiinni jääminen. Peli olisi rehellistä jos kaikki kilpailijat pidettäisiin samalla ruualla ilman mömmöjä vaikkapa vuosi ennen kisoja.
– Pronssi on ollut muinoin käypä metalli monessa.
En ole katsonut yhtäkään pätkää kisoista ja uni maittaa. Seuraavana aamuna herään virkeänä noin klo 4 lukemaan nettiä ja lehtiä.
Joo enpä ole katsellut yöllä mutta kun herään vähän ennen viittä avaan teeveen juon kupin kaffetta samalla katselen kisaa ja ootan että iraplikka tulee tuijottaan .
Sitten teemme aamunuuhku/lurulenkin lenkin jonka jälkeen katson teeveetä mutta yöt kyllä nukun terv tepivaari
Kisat alkoi 8 pv 2kk virallisesti 9pv 2kk ja nyt on 18 pv 2kk missä kohtaa se menee yli kahden viikon . terv tepivaari
En ole naisten jääkiekkoa juuri katsonut mutta nyt juuri USA-Suomi ottelun toista erää. Päällimmäinen ja ikävä havainto on pelin väkivaltaisuus, vähän väliä laittomin kovin ottein ovat toistensa kimpussa, yhtenään klapisevat jäähyaition ovet. Kuitenkin naisten eduksi miehiin verrattuna lasken että eivät toisiaan nyrkein kiistatilanteissa päin pläsiä hutki. Ei ole kaunista katseltavaa. No sellainenkin masentava havainto että aika lailla vastaantulijoita tässä ovat olleet omat tyttäremme.
Mutta lie pohjimmillaan jääkiekossakin se että nautitaan liikunnan ja pelaamisen ilosta, niin se ainakin poikavuosina oli kun järven jäälle omin voimin vanerisilla lumikolilla kenttää avattiin. Toki isompi osa aikaa etsittiin kiekkoa lumivalleista mutta ei se huskanpitoa haitannut.
Noinhan nuo menevät nuo asiat kuten kuvailit. Naisten jääkiekossa selvästi pelitaito on etusijalla; samaa tuskin voi sanoa miesten puolella; lähinnä mieleen tulevat turnajaiset.
Talvipelinä jääpallo näyttää hävinneen jonnekkin unholaan; jääpallo on aito taitopeli, itsekkin sitä kuten tietenkin jääkiekkoa juuri näissä ”järvikaulaloissa” pelanneena, kaipailen sen tyypistä peliä ja liikuntaa. Meillä muuten liikunnanopettaja sorvasi jääkiekkosääntöjä siten, että kiekon laukaisussa ei maila saanut kohota jäästä. Järkevä sääntö koska siihen aikaan ei mitään ”panssareita” ollut juuri kenelläkään. Maalivahdin ”patjat” ja hanska muistaakseni yhdellä oppilaalla ja koulu kustansi toiset.