Kenpä tietäisi sen, kuka arvaisi huomisen?

Otsikoituun laulun sanoihin sisältyy paljon suomalaisten tulevaisuuden kannalta suuria asioita. Sosiaali -ja terveyshuollon sekä maakuntauudistuksen päätösten hetki lähestyy. Päätös täytyy tehdä hallituksen mukaan kesäkuussa, jos  mielitään saada se voimaan tällä vaalikaudella.

Epävarmuustekijöitä Sipilän hallituksen kaikkein tärkeimmän kärkihankkeen toteutumisesta on vielä monia.

Ensinnäkin löytyykö eduskunnasta enemmistö, joka rohkenee hypätä tuntemattomaan ja ottaa suuri riski kaaoksesta, jota ovat mm. asiantuntijat ennakoineet?

Toiseksi mikä merkitys on sillä, että pääkaupunkiseudun suuret kaupngit vastustavat ankarasti Sipilän hallituksen uudistusesitystä?

Kolmanneksi tuleeko uudistuksen etenemiselle eduskunnassa aikapula? Nyt jo on mm. talousvaliokunta ilmoittanut, että he tarvitsevat ainakin pari viikkoa lisäaikaa asian käsittelyyn  valiokunnassa. Se tarkoittaisi, että eduskunta joutuisi istumaan vielä heinäkuussa. Siitä eivät kansanesdustajat pidä, sillä he ovat tottuneet pitkiin kesälomiin.

Neljänneksi mitä sanoo perustuslakivaliokunta koko uudistuspaketista? Viimeksi se vaati paljon muutoksia. Toistuuko se ja jos niin  tarkoittaako se, että koko asia siirtyy seuraavalle vaalikaudelle?

Kuten edellä olevasta voidaan nähdä, on Sipilän hallituksella helteiset ajat edessä, muutoinkin, kuin sään puolesta.

Kansalaisten mielipidettä ei ole kysytty. Ja kuitenkin uudistus koskettaa jokaista suomalaista tavalla tai toisella. Häpeäksi demokratialle on, että kansa on näin sivuutettu täysin.

Juha Sipilä tuli politiikkaan varttuneella iällä ja sai heti suuren kansansuosion ryvettymättömänä poliitikkona. Nyt yli kolmen vuoden pääministeriyden aikana hän on ryvettynyt enemmän, kuin moni kauan politiikasa mukana ollut. Sipilä on onnistunut rikkomaan välinsä mediaan, ammattiyhdistysliikkeeseen ja heikompiosaiseen kansanosaan, joita on enemmistö suomalaisista.

Politiikka on taitolaji, ja sitä taitoa puuttuu paljon Sipilältä.