Superlobbari Anders Blom: ”Kaverikapitalismi vaikuttaa eduskunnan päätöksentekoon”
Blom kertoo väitöskirjassaan lobbauksen vaikuttavan eduskunnan päätöksiin.
Asiasta kirjoittaa Ilta-Sanomat.
Jo kauan on tiedetty, että lobbausta tapahtuu paljon, jopa hallituksia muodostettaessa ja hallitusohjelmia kirjoitettaessa. Mutta nyt kun puhuu Suomen superlobbari, niin epäilyt vahvistuvat.
Sote -ja maakuntauudistusesityksessä näkyy myös lobbareiden työn jälki. Lobbarit käyttävät siis suurta valtaa maassamme.
Pitääkö lobbausta ruveta rajoittamaan? PItääkö säätä jokin karenssi niille, jotka siirtyvät suoraan jostain korkeasta virkapaikasta elinkenoelämän palvelukseen, kuten Kokoomuksen edustajia siityi suuriin lääkärifirmoihin ”pörräämään”?
Mitä järkeä on kansalaisten äänestää vaaleissa, kun lobbarit kuitenkin hallitsevat toiminnallaan maata?
Lisää aiheesta
http://www.iltalehti.fi/talous/201803282200842707_ta.shtml.
Tämän voi yksinkertaistaa.
Päättäjät ovat ihmisiä. Ihmisiin voi käyttää informaatiovaikuttamista. Jos sinulla on vain harva ihminen kenen päätä pitää kääntää ja huomattava määrä rahaa, työ on erittäin helppoa vrt. vaalihuijaukset facebookissa.
Lobbausta ei voi kieltää koska käytännössä pitäisi siis kieltää keskusteleminen ihmisten välillä. Se mitä voi tehdä on vaatia avoimuutta ja altistaa kaikki päätökset aina puolueettomamman puolen asiantuntijanäkemyksille.
Kun keskustelusta tulee lobbaus siitä tulee elinkeino. Lobbaus on hyvin palkattua, jossa lobbaaja käyttää jopa ystävyyssuhteitaan hyväkseen ansaitakseen paljon rahaa. Onko se reilua?
Mielestäni lobbarit ovat yhteiskunnan mätäpaise, joka pitäisi tavalla tai toisella puhkaista.
Ehkä ko syöpää vastaan olisi kehitettävissä keino kuten naiset jotka teilaavat tiettyjä ukkoja ihan julkisesti.
Nythän on menossa iso puhallus esim sote jonka kehumiseen käytetään ns ”asiantuntijoita” ja lehmänkauppaa maakuntiin kepulle virkapaikkojen luomiseen. Niistä on kaukana demogratia.
Aktiivimallilla leikattiin jo työttömien vähästa sillä vähästäkin voidaan aina ottaa.
En oikein tiedä ymmärränkö mistä nyt puhutaan. Otan esimerkin, poliitikolle on tullut eteen tilanne että hänen pitää päättää millainen jäätteenkäsittelylaitos on sovelias syrjäkylien tuhansien mummojen ja paappojen likavesille. Poliitikko on viisas ja valveutunut, monet inhimillisen elämän alueet ovat hänelle tuttuja mutta sattumoisin pienimuotoisten jätteenkäsittelylitosten maailma on hänelle jäänyt vieraaksi . No nokkelana hän kääntyy asiantuntijoiden eli lobbarien puoleen, kuuntelee heistä monia, kyselee neuvoja virkamiehiltä (hekin ovat vain ihmisiä ja tavallaan lobbareita) ja sitten tekee oman synteesinsä kuulemastaan ja lopputulemana on viisas päätös kuinkas muuten.
Kuvitelkaa että olisi ilman tietoa mennyt tekemään valinnan, olisi suuri mahdollisuus että sutta, kalllista ja huonoosti toimivaa olisi tullut valittua.
Lobbaus siinä mielessä, mitä Blom sillä tarkoittaa on paljon laajempi asia, kuin asiantuntijoiden käyttäminen yksittäisissä hankkeissa.
Blomin mielestä esim. liike-elämällä on liikaa valtaa lainsäädännössä. Liike-elämän intressit ohjaavat lainvalmistelua ja se ei välttämättä ole yhteiseksi hyväksi. Väistämättä tässä voi nähdä analogiaa nyt käynnissä olevan soteuudistuksen kohdalla.
Blom puhuu politiikan pyöröovesta, josta sujuvasti kukevat niin ministerit, kansanedustajat kuin virkamiehetkin. Hypätään suoraan liike-elämänpalvelukseen tai päinvastoin. Tällöin on suuri vaara, että päättäjänä saatu sisäpiiritieto siirtyy suoraan yritysten hyödyksi ja eduksi.
Päätöksenteon avoimmuus olisi suureksi avuksi, mutta nyt Suomessa näyttäisi olevan vallalla aivan päinvastainen suuntaus. Entistä enemmän päätöksentekoa pyritään viemään salassapidon piiriin milloin milläkin perusteella.
Lobbaus on hyvä ja huono – tottakai päättäjä hakee tietoa, mutta on suuri vaara sälyttää varsinkin hankintavaiheen kyseenollen mukaan lahjus
Lobbaus ja korruptio ovat sukua keskenään. Useimmiten lobbaustapatuma pidetään ravintolassa, jossa syödään ja juodaan hyvin. Lobbarin työnantaja maksaa.
Kuinkahan paljon Kokoomuksen kansanedustajat ovat saaneet alennuksia ja muuta hyvää ”pörriäisiltä” palkkioksi valinnanvapaudesta sotessa?
Yksi lobbauksen hyvin yleinen muoto on kestitys. Tyypillinen esimerkki on järjestää muutaman päivän leppoisa yhdessäolo Lapin hiihtokeskuksessa, lasketellaan, ehkä moottorikelkkasfari, hyvät ruuat ja runsaat ja monipuoliset juomat ja silmänlumeeksi kokoontumiselle on laadittu agenda runsaine kokouksineen ja luentoineen.
Että verottaja ei kiinnostuisi tai retki herättäisi yleisempää kateutta sille annetaan nimeksi esimerkiksi yhteistyöseminaari.
Yleisimmin tätä lobbauksen muotoa käytetään vahvistamaan jo aikaisempien lobbauksien myötä syntynyttä asiakassuhdetta.