Yle – hallituksen sylikoira

Neljäs valtiomahti media pitäisi olla vallan vahtikoira. Mutta kun ei ole. Suurin ja kaunein koko kansan Yle on  nykyään hallituksen talutusnuorassa.

Miten temppu tehtiin. Se tehtiin  siten, että Ylelle annettiin verotusoikeus siten, että jokaisen suomalaisen on maksettava ns. Ylen pakkoveroa, oli sitten telkkua olohuoneen nurkassa tai ei. Yle kerää pakkoverolla vuosittain noin puoli miljardia euroa, joka on siis varmaa tuloa, millä mällätä.

Nyt se, että Yle on hallituksen talutusnuorassa alkaa näkyä yhä selvemmin myös ohjelmatuotannossa. Nimekkäät ja osaavat toimittajat uutis -ja ajankohtaisohjelmista ovat lähteneet Ylestä kuka mistäkin syystä. Osa on ostettu kilpaileville kanaville, osa on lähtenyt, kun työtä on ruvettu sörkkimään ja osalle on annettu kenkää, kuten nyt Jari Korkille. Jäljelle Yleen on jäänyt vain rupusakki ns. toimittajia, jotka tekevät niin kuin pomot käskee. Ja pomot varjelee rahoitusta, joka tulee hallituksen kädestä.

Ajankohtaisohjelmista on tullut heikkojen vetäjien ja tarkan pomojen hyväksymien käsikirjoitusten mukaisia lässytystilaisuuksia. Sen sijaan, että hyvä ja osaava toimittaja, joka käyttää ammattitaitoaan panee ahtaalle ja vaatii vastauksia vaikeisiinkin kysymyksiin haastateltavilta.

Tällä menolla Yle menettää katsojiaan ja kuuntelijoitaan jatkuvasti, kun kilpailevat kanavat käyttävät hyväksen Ylen tilannetta hallituksen tietotoimistona.

Ylen pakkovero on poistettava ja Ylen pitää hankkia rahoituksensa periaatteena se maksaa, joka katsoo. Silloin on paras vaihtoehto maksukortti, joka on tullut jäädäkseen television katseluun. Onhan se törkeätä, että suuri osa kansasta ei katso juurikaan Ylen ohjelmia, mutta joutuu kuitenkin maksamaan pakkoveroa Ylelle.