Tänään vannotaan kaikkialla yksilöllisyyteen. Yksilöllisyys on noussut arvoon arvaamattomaan. Yksilöllisyys on mainittu monissa laeissa, joista tässä mainittakoon Vanhuspalvelulaki. Lain ensimmäisessä pykälässä todetaan mm. ”että ”iäkkään henkilön on saatava laadukkaita sosiaali -ja terveyspalveluja sekä ohjausta muiden tarjolla olevien palvelujen käyttöön yksilöllisten tarpeittensa mukaisesti…”
Miten yksilöllisyys toteutuu arkipäivässä? Oman kokemukseni mukaan heikosti. Henkilöstömitoitukset ovat nykyään myös yksityisissä palvelutaloissa vedetty niin tiukalle, että aikaa ei jää henkilökunnalla tyydyttämään asiakkaiden yksilöllisiä tarpeita.
Onko sitten yksilöllisyys lainkaan välttämätöntä ihmisille, sillä me immeiset olemme ”laumaeläimiä”. Riittääkö meille siis yhteisöllisyys, joten voisimme tyystin unohtaa yksilöllisyyden?
Se, että olemme ”laumaeläimiä” saa todistusvoimansa mm. siitä, että me suomalaiset olemme yhdistyskansaa. Me hakeudumme toistemme seuraan mielummin, kuin olisimme yksin. Onko siis yhteisö tärkeämpi, kuin yksilö?
Joku viisas ajattelija on jopa todennut, että yksilöllisyys on harhakuvitelma, sillä sellaista ei todellisuudessa ole.
Ottakaa kantaa, repikää siitä!
Ja karmeata nykytilanteessa on että uskoisin valtaosan ruohonjuuritason vanhusten hoitajista haluavan ottaa vanhukset yksilöinä mutta työnantaja oli sitten kunnallinen tai parjattu veroparatiisifirman palkkaama puurtaja, heille ei siihen anna mahdollisuutta. Tilanne on karmea sekä hoitajille että hoidokeille.
No yksilöllisyys on kummallinen asia, otetaan vaikka nämä valmiiksi rikkinäiset housut, jokaisella nuoremmalla ne pitää olla. En ymmärrä vai meneekö se niin että yksilöllisyys jotenkin tulee siitä minkä kokoisia tai muotoisia reiät ovat. No helteillä todella paremmalla väellä pitänee myös olla yksilöllisen punaiset polvihousut.
Kannattaa muistaa että yksilö loppuu ihon pinnalle, sen jälkeen on yhteisö. Yksilöiden ryhmä vaatii ryhmän pelisäännöt. Individualismi on tiettyyn asteeseen asti hieno juttu, mutta sen varjolla tehdään aivan liikaa pahaa.
Voimme kunnioittaa yksilön oikeuksia mielipiteisiin ja tyyliin hyvinkin laajalle, mutta sen varjolla ei tarvitsisi tehdä näin paljon pahaa.