Väiskin torvi törähtää

Pääministeri Juha Sipilän ja ammatiyhdistyspomojen välille on syntynyt paha välirikko, joka ei voi olla vaikuttamatta koko Suomen kansantalouteen.

Mistä ja miksi on ajauduttu näin pahaan tilanteeseen, että pääministeriin ei voi luottaa puupennin vertaa?

Syy on yksinomaan pääministerin ja hänen yrityksensä murtaa ammattiyhdistoiminnan suorittamaa jäsentensä edunvalvontaa.

Pääministeristä on monesti todettu, että hän on politikkona kokematon ja hän johtaa maatamme, kuin omaa yritystään.  Mutta Suomi ei ole Oy Suomi Ab. Suomi on demokraattinen monipuoluemaa, jossa vapailla vaaleilla valittu eduskunta on ylin valtioelin. Eduskunta säätää lait ja hallitus toimeenpanee lait. Työnjako on selvä. Mutta ei Sipilälle.

Suomi vaurastui sotien jälkeen vain siksi, että Suomessa oivallettiin, että sopimalla asioista päästään parempiin tuloksiin, kuin riitelemällä. Syntyi sopimus-Suomi, jossa mm. kolmikantaisesti ratkottiin tulopoliittisia kokonaisratkaisuja.

Kun samalla ratkottiin työehdot, niin hallituksen mukanaolo neuvottelupöydässä antoi mahdollisuuden ratkoa myös sosiaalilainsäädäntöä. Näin syntyi ”hyvinvointivaltio Suomi”.

Kekkonen kysyi aikanaan, että ”onko Suomella malttia vaurastua?” Nyt  näyttää siltä, että ei ole. Pääomapiirit vaativat aina vain suurempaa siivua tulonjaosta, joka tarkoittaa, että duunareiden siivu kapenee. Näin ei voi kauaa jatkua. Yhteentörmäys on väistämätön. Onko nyt meneillään oleva kärhämä pääministerin ja ammattiyhdistysten välillä vasta alkusoittoa tulevalle?

Viimeisin gallup kertoo, että demareiden kannatus vain nousee ja Kepu sekä Kokoomus on pudonnut jo pitkälle demareista. Jos niin kävisi, että Sipilä runnoo väkisin  läpi irtisanomishuononnuslait, niin demarit peruuttaa lait heti valtaan päästyään. Näin käy, kun asioista ei sovita kolmikantaisesti yli vaalien menevien lakien.

Nyt juuri näyttää siltä, että Sipilän hallitus on ahtaalla ja yllätyksiltä tuskin vältytään. Yksi yllätys voi olla se, että hallitus kaatuu irtisanomishuononnuslakeihinsa.