Tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä.
Tänään aloitan muuton uuteen asuntoon.
Tänään ei ole syytä murehtia huomista, kun tämäkin päivä on vasta alussa.
Tänään yritän suhtautua muihin ihmisiin samoin, kuin toivoisin heidän suhtautuvan minuun.
Tänään on elokuun 18 päivä eli 4 kuukautta syntymäpäivästäni. Tässä iässä lasketaan jo kuukausia.
Tänäänkin on tärkeä muistaa lintujen pyhimyksen Fransiscus Assisilaisen rukous. ”Luoja suo minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne asiat, jotka voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan.”
Tämä Fransiscus Assisilaisen viisas ajatelma tulisi meidän jokaisen omaksua.
Hyvää ja kivaa muuttopäivää jos sitä sellaseksi voi sanoa kaikki on hetken aivan sekasin kuitenkin terv tepivaari
Kiitoksia tepivaari.
Itse muutin vaimoineni omakotitalosta kerrostaloluukkuun 2 v sitten. Siinä oli nyytiä vakkaa ja paljon oli hylättävää, mutta kotiutuminen onnistui parissa kuukaudessa emmekä kaipaa menneeseen.
Elämä on aina edessäpäin sillä mennyttä emme voi elää uudestaan.
Itselläkin vähän asuntoasiat mietinnässä tässä. Eteenpäin pääsee menemällä.
Minä en hirveästi pidä muuttamisesta, kun Tepin sanoin kaikki on sekaisin. Olosuhteiden pakosta muutin nykyiseen osoitteeseeni 8 vuotta sitten, ku silloinen vuokranantaja irtisanoi vuokrasopimuksen, kun laittoi asunnon myyntiin.
Muuttamien on elämän suola- olemme muuttaneet noin 20 kertaa työn ja muiden asioiden vuoksi useille eri paikkakunnille ja myös paikkakuntien sisällä. Keljuinta oli muuttaa viimeksi Porvoosta isosta villanista meren rannalta kaupungin ympäristököyhyyteen.
Mutta aikansa kutakin – ei sielläkään olisi ollut helppoa olla kaikkine touhuineen lopun ikäänsä.
Tässä mielessä Tampere kyllä on tarjonnut kaikkea muuta tilalle, mitä jäi puuttumaan ja hiukan till .
Ei ole ollut tarvetta muuttaa työn vuoksi minnekkään vaikka työpaikat on ollutkin milloin missäkin .
Mutta enpä ole erityisesti pitänyt muuttamisesta edes Tampereella mutta joskus sekin aivan pakko tehdä . terv tepivaari