Ikäihmisiä patistellaan nyt hankkimaan tabletin, jolla pääsee mukaan digitalisaation ihmemaailmaan. Alan liikkeet ja operaattorit myyvät nyt kilpaa tabletteja jopa alle torihintojen.
Mikä tableteissa viehättää myös vanhoja tietsikkakonkareita? Olisiko se siinä, että tabletti on joustavakäyttöinen verrattuna kotona pöydällä jököttävään pöytäkoneeseen tai läppäriin? Tabletti, joita on sekä 7, että 10 tuuman näytöllä sopii jopa takin taskuun tai pieneen laukkuun ja voi olla aina mukana. Kännykässä on kuitenkin pieni näyttö, vaikka olisikin 5 tai yli senkin tuuman näytöllä.
Ainoa huono puoli tabletissa on se, että sillä kirjoittaminen on työläämpää, kuin kotona pöydän ääressä kunnon näppäimistön kanssa. Mutta lyhyet tekstit kyllä onnistuu.
Jos tabletit olisi keino, millä saada ikäihmiset mukaan nykypäivään, niin se olisi hieno asia.
Meikäpoika, joka olen käyttänyt nyt tietsikkaa jo noin 25 vuotta muistan hyvin vielä ajan, kun ensimmäinen Windows 95 käyttöjärjestelmä tuli markkinoille. Siitä alkoi henkilökohtaisten tietokoneiden (PC:n) aikakausi.
Nyt olen minäkin innostunut tabletista siinä määrin, että tämä nyt jo hieman vanhentunut läppäri ja 24 tuuman näyttö saa jäädä vanhuuden lepoon.
Kännykkä 4.7″ näytöllä hyvä, mahtuu jopa taskuun. Tietysti se on mielipideasia. Minä vaihdoin viime viikolla uuden läppärin, tosin harvemmin sitä käytän, mutta silti välttämätön.
Minulla on noin kymmenen tablettia, pitkälti työn vuoksi.
Olen kaksi käyttöä niille löytänyt:
1. Pasianssi
2. Aamulehti (joka sekin sujuu kankeasti)
En totta puhuen oikein mitään muuta löydä jossa ei läppäri olisi parempi, etenkin kun läppäreissä on ihan omanlainen vapaus, paaaaaaljon pidempi käyttöikä, huollettavuus, laajennettavuus, tietoturva…
Mutta hei, makuasioitahan nämä.
Minulla on liuta ns. hybriditietsikkoja. Kyseessä on 10 tuuman tabletin ja näppäimistön yhdistelmä. Sitä voisi käyttää tavallisena tablettina ilman näppäimistöä, mutta minulle joka kirjoitan melko paljon ja myös pitkiä tekstejä se kokonaisuus näppäimistön kanssa on paras ratkaisu. Reissatessakin se hybridi kulkee hyvin mukana näppäimistöineen, periaatteessa tabletillakin tulisi toimeen, mutta oikea näppäimistö on kuitenkin poikaa.
Kotona sen hybridin kylkeen on liitetty micro-HDMI liittimen kautta iso näyttö, etten tarvitse silmälaseja.
Minulle tämä on aivan erinomaisen hyvä ratkaisu, pelkkää tablettia en suostu tässä elämässä käyttämään – puhumattakaan älypuhelimesta.
Tulostaminen, kunnon näppäimistö, yhteydet hyviin kaiuttimin. Tabletti on täydentävä, mutta hyvää läppäriä se ei korvaa.
Kuinkas sattuikaan, eilen tilasin tabletin vaimolleni. Vanhalle ihmiselle kenellä ei ole mitään käsitystä mistään mikä liittyy tietotekniikkaan.
Kovan haasteen olen uhkarohkeudessani vahoilla päivilläni ottanut sillä minun pitäisi nyt perehdyttää emäntä asiaan.
Koetteelle tulee joutumaan pitkä ja tähän mennessä auvoinen liittomme sen arvaan mutta pelko pois, luottavaisin mielin astun tulta päin.
Myllymatile ja vaimolle lykkyä pyttyyn. Avainsana on kärsivällisyys puolin ja toisin.
Kännykkä riittää soittamiseen ja viestittämiseen.
Muut teen läppärillä tai vanhalla päytäkoneella.
Tabletti on liian iso kannettavaksi mukana ja liian pieni sujuvaan käyttöön.
On hyvä asia, kun on valinnan varaa. Kukin saa mieltymyksiensä mukaan. Uskon kuitenkin, että kehitys ei jää tähän, vaan jotain aivan uutta ja mullistavaa on odotettavissa. Ehkäpä jo laboratorioissa kokeillaan seuraavien sukupolvien informaatiotekniikkaa. Nyt jo Suomessakin pannaan microsiru nahkan alle, jossa on tarkat tiedot ao. ihmisen sairauksista. Sekään päivä ei ole kaukana, kun ainakin harkitaan microsirun sijoittamista syntyvien lapsien nahkan alle. Silloin ”isoveli” valvoo todella jokaista liikettä.
Nämä ihon alle (ihan henkilön pyynnöstä) laitettavat sirut ovat erinomaisia esim. diabeteksen kanssa ja niitä tulee varmasti lisää. Monet taudit voidaan hoitaa paremmin, vähemmällä lääkityksellä ja vähemmin sivuoirein. Ei se poista sitä että jossain se näyttö pitää olla ainakin vielä jokusen vuosikymmenen ajan. Tietoa aivoihin ei tulla syöttämään pitkään aikaan – sieltä tiedon lukeminen on jo labratasolla olemassa mutta toisinpäin ei suju.
Näytöt kehittyvät – ei vain ohuemmiksi ja vähävirtaisemmiksi, mutta myös taittuviksi. Näyttö voi olla silmälaseissa, ranteessa, yms.
Mutta yhä, edelleen, tänäkin herran päivänä, paljon me toimitamme pöytätietokoneita ja paljon niillä tehdään työtä. Niissäkin on kehitystä tapahtunut, uskokaa tai älkää. Esimerkiksi isonkin näyttömatriisin rakentaminen on sujuvaa, varsin pikkusummilla saa esim. 8 näyttöä yhteen koneeseen, kohtuuvaivalla vaikka 32 kpl. Eivätkä ne näytötkään ihan pieniä ole, esim. 34″ kaarevia ultraleveitä toimitetaan paljon kun hinnat ovat laskeneet, itsellä on 38″ kaareva työpöydällä eikä sekään ole lähellekään kallein näyttö talossa.
Sen rinnalla 10″ tabletin käyttö ei tunnu inspiroivalta.
Mulla pitää olla näppäimistö, muuten ei mun hommista tule mitään.
Ei ole vielä (?) tabletti saanut innostumaan. Hyvin olen pärjäillyt iphoella, 5,5″ näyttö ja läppäri. Mielestäni tabletti on liian pieni ainoaksi koneeksi. Reissussa tuo Apple 8 kulkee mukavasti ja toimii sekin nettiyhteyksissä.
Se piti tähän vielä lisätä että kosketusnäytöt läppäreissä ovat lopulta aika fiksu juttu. Vaikka on ihan tavallinen läppäri muuten, pitää todeta että se kosketusoptio tekee muutamasta asiasta todella helppoa.
Itselläni on neljä läppäriä käytössä, joista yhdessä ei ole kosketusnäyttöä (Applen kone) ja sitä kyllä jää kaipaamaan. Ehkäpä tämäkin on väkevä makuasia.
P.S. Hyötyblogeihin olen tekemässä aika mielenkiintoista läppärijuttua. Menee kuitenkin viikkoja kerätä siihen aineisto.