Paljon puhutaan Suomessa mm. nuorten syrjäytymisestä. On myös muita kansalaisryhmiä, jotka ovat syrjäytyneet mm. asunnottomat ja vanhukset.
Ovatko nämä syrjäytyneet syrjäytyneet omasta vapaasta tahdostaan vai onko yhteiskunta omilla toimillan syrjäyttänyt heidät?
Onko hallituksen yhteiskuntapolitiikka ollut sellaista, että se on johtanut ison osan kansasta syrjäytymään pakosta ei omasta halusta.
Kun hyvin tiedetään, mikä nuorisossa mättää, kun he syrjäytyvät, niin miksi hallitus ei ole puuttunut niihin epäkohtiin. Se on arvo kysymys.
Sama koskee vanhuksi, jotka on jätetty yksinään asumaan vailla kunnon kotihoitoa. Hekin ovat syrjäytettyjä pakosta ei omasta halustaan. Asia olisi voitu korjata lisäämällä kotihoitoon käsiparia, mutta jälleen törmätään arvovalintaan.
Mikä sitten on ollut hallitukselle tärkeämpää jakaessaan verovaroja, kuin syrjäytymisen ehkäiseminen eli nuorille koulutusta ja työharjoittelupaikkoja sekä tarvittaessa hoitoa, jos nuori on jollain tavoin sairas, asunnottomille asuntoja ja vanhuksille enemmän hoitajia, jotta vanhukset kokisivat olevansa hyvässsä hoidossa ja turvassa.
Tärkeämpää näyttää olevan maksaa yritystukia neljä miljardia euroa vuodessa yrityksille, jotka ovat jopa pörssiyhtiöitä, jotka jakavat osinkoja osakkailleen verovaroistamme. Tärkeämpää kuin kansalaisten syrjäytyminen on hallitukselle myös käyttää verovaroja holtittomasti mm. soten toteutukseen, vaikka lakeja ei ole vielä hyväksytty. Toteutukseen on jo nyt käytetty satoja miljoonia euroja perustuslain vastaisesti. Moneen muuhun paljon vähemmän tärkeään hallitus on upottanut satoja miljoonia euroja, mutta syrjäytymisestä vain puhutaan. Hallitus ei tee mitään konkreettista.
Onkin syytä lopettaa puhumasta syrjäytymisestä, koska se antaa kuvan, että syrjäytyneet olisivat itse syypäitä syrjäytymiseen. Parempi on jatkossa puhua syrjäytetyista, joka kerto tototuuden, että yhteiskunta on syrjäyttänyt heidät vastoin tahtoaan.
Suomen eduskunta päättää hallituksen esityksestä vuotuisista budjeteista. Ministereille jää jonkin verran rahaa jaettavaksi tarveharkinnan perusteella, mutta suurin osa budjetista menee lakisääteisiin menoihin. Lakeja voi toki muutta, jos selviä epäkohtia ilmaantuu.
Verovarojen jaossa on kysymy arvovalinnoista. Kuluneen vuoden rahanjaot osoittavat parhaiten, mitkä ovat Kokoomuksen, Kepun ja loikkareiden arvot.
Ensi kevään vaaleissa jaetaan tuomiot.
Mut silleen ,Väinö, kun tarkastelet muutoksia yhteiskunnassa toivon että olet tarkkana.
Edellinen hallitus harrasti lakimuutoksia oikein urakalla.
Kaikkiaan noin 5500 muutosta eli 3,7 lakimuutosta päivässä koko ajan.
Esimerkiksi peruskoulua muutettiin reippaasti :
(https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2012/20120422)
Laissa oli 4 vuoden siirtymäaika.
Six-pack hallitus otti lainaa reippaasti ja IMF, EU-komissio, luottoluokittajat jne ilmoitti tiukat ohjeet jotka sitoo myös tätä hallitusta. Ja me ei tiedetä minkälaisia sopimuksia edellinen hallitus teki IMF ym kanssa.
Kun moititaan hallitusta jostain tekemisestä tai tekemättä jättämisestä meitin tuli selvyyden vuoksi kertoa mitä hallitusta moititaan ??
Vaan eikö totta että meitin tulisi aina yksilöidä ketä mistäkin päätöksestä moititaan eli selventää itselle kuka on moitittava??
Lipponen ja Niinistö euroliitynnällään tekivät ne linjaukset, joita nyt vaaditaan noudatettaviksi. Katainen valtiovarainministerinä ja pääministerinä kulki omia latujaan.
Alkaisikohan Niinistö lausua totuuksia, jos järjestettäisiin kerran viikossa mielenosoitus presidentinlinnan edustalla?
Lehtitietojen mukaan se oli edellinen hallitus joka teki suuren eläkemuutoksen ja se tuli/tulee asteittain voimaan.
Eläkkeet on valtion meno josta pitää tinkiä (sopijana Antti Rinne?).
Takuueläkkeeseen se sopimus ei vaikuta ??
Työeläkkeet ei ole valtion meno, vaan ne maksetaan eläkevakuutuksista.
Oli miten oli, mutta istuva hallitus on aina vastuussa, sillä on keinot muuttaa asioita, jos halua on ja arvot sallivat. On turha moittia edellisiä hallituksia, se on kuin söisi jatkuvast kaksi viikkoa vanhaa hernesoppaa.
Vaaleissa voi kansa antaa tuomionsa huonosta hallinnoinnista, se kirpaisee parhaiten puolueita , jotka menettävät edustajia. Kepulle tulee käymään ensi vaaleissa niin.
Ei istuva hallitus kaikkia edellisten hallitusten munauksiakaan voi mielensä mukaan muuttaa.
Se on kato niinkin että jos joku tekee sopimuksen josta ei voi poiketa vaikka kuinka haluaisi ??
Eli tiedotus pitäisi tehdä ihan toisin kuin nyt. Me kansalaiset joita päätökset koskee ollaan ihan matkustajia ??
Valtionvelka on se vipuvarsi jolla ulkoapäin voidaan vaikuttaa suomalaisten elämään. Jos sopimuksista poiketaan muutos on iso ?? Korot pilviin ??
Huomaa että hallitus maksoi lainanlyhennyksen.
Se on melko varmasti sopimukseen kuuluva asia.
Mun näkemys on että SDP tulee lähes katoamaan eduskunnasta ??
Jos käyttäisimme edes puolet siitä ajasta ihmisiin, mitä käytämme saavutettujen etujen puolustamiseen, olisi tilanne parempi.
Nöyryys. Se on se mikä täältä puuttuu. Turha osoittaa sormella puoluetta x tai päättäjää y, tämä on kroonisempi ongelma. Lienee ilmassa leviävää sorttia.
”Parempi on jatkossa puhua syrjäytetyista, joka kerto tototuuden, että yhteiskunta on syrjäyttänyt heidät vastoin tahtoaan.”
Ei tosiasiassa ole koko totuus.
Yhteiskunnassa on joukko ihmisiä, jotka kieltäytyvät koulutuksesta, työstä ja ylipäätään kaikista velvollisuuksista yhteiskuntaa kohtaan, mutta osaavat vaatia kaikki edut, mitä irti saavat.
Tätä joukkoa ei todellakaan ole yhteiskunta syrjäyttänyt.
Jos ihminen on avuton, kyvytön ja saamaton, on häntä autettava sosiaalisesti aluksi. Jos yhteiskunta ei tee kaikkea hänet syrjäytetään. Meillä on kattava sosiaalinen turvaverkko, mutta meillä ei ole tapeeksi ammattiosaajia auttamaan näitä kaikkein huono-osaisimpia. Jos joku ei halua ottaa apua vastaan, häneltä voidaan e vätä tulonsiirtoja tilapäisesti. Keinoja on, jos on haluja ja kykyjä auttaa. Mutta on helpompi syrjäyttää ja sitten valittaa syrjäytymistä.
Tää vajaakuntoisten työllistämiskokeilu on hyvä ??
Jos vaikka korvienvälissä on lievää ahdistusta ja silleen niin sitten hän saa kykyjään vastaavan työpaikan ??
Tuo joukko, joka ei ”halua” tehdä mitään ei ole ymmärtääkseni niin suuri määrä henkilöitä että se olisi se suurin ongelma Suomen maassa. Täällä on menossa mentaliteetti ”mulle kaikki ja kun sen saan niin vitut muista”. Toinen seikka on se, että vaikka hallitus kuinka kehuu aikaansaannoksiaan työrintamalla niin todellisuudessa työtuntien määrä ei ole lisääntynyt. Ja sehän tarkoittaa pätkätöiden lisääntymistä.Joka taas johtaa siihen, ettei palkalla pysty elämään.Joten sossun luukulle käy tie. Tämä se kuva Suomesta/suomalaisista on vuonna 2018…valitettavasti.
Määrä on riittävän suuri aiheuttaakseen kohtuuttomat kulut suomalaisten veronmaksajien maksettavaksi.
Se, että jotkut haluavat nykyisten lisäksi tuottaa maahan lisää noita elintasoturisteja yhteiskunnan elätettäväksi, on todella holtitonta.
Iivo nosti kyllä esille tärkeän aiheen, pätkätyöt. Niistä pitäisi saada aikaan kunnon kattava keskustelu. Osalle pätkätyö sopii todella hyvin, osa taas kärsii siitä että keinotekoisesti pidetään pätkätyöputkessa. Osa näkee sen että sentäs saa enemmän kun työttömyydestä, osa taas tuupertuu byrokratiaputkeen ja päätyy saamaan vähemmän, samalla eläen hurjassa epävarmuudessa ja paperisodassa.
Työ, vähäinenkin, pitäisi aina olla kaikin puolin parempi juttu kun ei työtä laisinkaan. Näin ei ole.
Pätkätyö on vanha juttu. Se on myös SAKoon hyväksymä asia. Ja muiden vastuusta luikertelijoiden. 😀
Näin vaalien alla pätkätöitä tekevällä on pilvin pimein kavereita. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat on puolustamassa heitä.
Mutta annas olla kun vaalit on ohi. Kaikkki on hiljaa kuin jokin neste sukassa. 🙁
Mutta mutta onhan se kivaa kunon edes joskus suosittu.
No, Sipilä, se suuri elin, päätti jo 1847 kesällä tän asian !!
Pätkätyöt nimikkeenä ole uusi juttu. Aikaisemmin se tarkoitti kokopäivätyötä sovittuna ajanjaksona. Nykyisin se tarkoittaa 0-40 tuntia viikossa joka on perseestä ja syvältä. Ja tulkinta on se, että jos ja kun ihminen tekee tunnin viikossa töitä niin on työllistetty. Onkohan???
Syrjäytettyjä on yhä enemmän.
– Sain elää työhistoriassa ajan -73 jolloin öljykriisi romahdutti firmojen talouden. Työnantajani tuli väen keskelle ja sanoi että tehdään nyt kaikki yhdessä mahdollisimman hyvin eikä ketään irtisanota. Selvisimme siitä lamasta ja kaikilla oli tulevaisuus.