Suvun vanhimpana jäsenenä seuraan mielenkiinnolla, mitä suvun piirissä tapahtuu. Ja ensimmäinen huomio on, että suku globalisoituu. Se on luonnollinen kehitys, kun kaikki muukin maailmassa globalisoituu.
Nuoret matkustavat nyt paljon enemmän, kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Ja matkustuskohteina eivät ole vain lähimaat, vaan myös kaukomaat. Opiskeijavaihto eri maiden välillä ns. Erasmus-ohjelma tarjoaa mahdollisuuden opiskella ulkomailla. Se edellyttää kielitaitoa ja parantaa kielitaitoa.
Meidänkin suvusta on lähdetty ulkomaille opiskelemaan yliopistoihin ja hyvällä menestyksellä. Mutta ulkomailla ei vain opiskella, vaan siellä tutustutaan kohdemaan kulttuuriin ja ennen muuta toisiin opiskelijoihin, jotka tulevat kaikkialta maailmasta. Maailma kansainvälistyy. Kun nuoret kohtaavat, niin kuvaan tulee ihastumisia ja jopa rakastumisia, kuinkas muuten. Se on luonnon laki. Avioliittoja solmitaan ja perheitä perustetaan. Iso kysymys on, mihin maahan nuori pari asettuu asumaan yhdessä. Asettuako naisen kotimaahan tai miehen kotimaahan? Välimatka voi olla tosi pitkäkin, joka vaikeuttaa päätöksen tekoa. Nuorten vanhempien ja isovanhempien ei pidä sekaantua nuorten asioihin. He vain tietävät, mikä heille on paras ratkaisu.
Meidänkin suvussa ovat edellä kerrotut asiat nyt ajankohtaisia. Toivotaan, että nuoret tekevät viisaita ratkaisuja omista lähtökohdistaan.
Kun suku kansainvälistyy on suvun vanhimpienkin pystyttävä kommunikoimaan eri kielillä. Ruostunutta kielitaitoa on elvytettävä ja se onkin yllättävän mukavaa, kun pystyy vaikka vaan välttävästi seurustelemaan uusien sukulaisten kanssa.
Onko Suomelle hyötyä globalisoitumisesta? Kyllä on se on välttämätöntä monestakin syystä. Suomi on pieni maa ja me emme voi eristäytyä. Meidän selviytymiskamppailumme on kiinni siitä, kuinka hyvin me osamme asemoitua maailmassa itsenäisenä valtiona. Yksi osa sitä on perheiden perustaminen yli kielirajojen, jonka edellytyksenä on kielitaito. Siksikin kielitaidon oppiminen on tärkeätä.
Hyvä avaus. parikymmentä vuotta sitten opiskelin eestin kielen ja täytyy sanoa, se oli hyvä päätös. Harmitellut olen sitä, että koskaan ei ole tullut venäjää opiskeltua. Olisi etelä-naapurissamme hyödyllinen taito.
Jä vielä pois se havainto Eestistä, että siellä on varsin iso vähemmistö, joka ei puhu lainkaan eestiä, vain venäjää.
Joo, huomenna tytär perheineen tulee Saksasta mexikolaismiehineen( Saksan kansalaisia-kaksoiskansalaisia). Siinä sitä sitten on kielisopppaa.
Ihailemme nuortemme maailmalla pärjäilyä ja koulutamme heidät maailmalle osa ei sieltä käsin juurikaan hyödytä kotimaataan.
Kun osaa välttävästi/kohtuullisesti englantia ja espanjaa, niin niillä pärjää jo pitkälle. Jos osaa vielä hieman ranskaa ja saksaa sekä venäjää, niin on jo vahvoilla. Ja sitten se kiinan kieli, tiedä häntä liekö meille kovinkaan tarpeellinen?
Olin unohtaa ruotsinkielen, se on myös meille tärkeä kieli, mutta vapaaehtoinen ei pakollinen.
Ei nää vanhemmatkaan ihan kielipölvästejä ole.Kiina pois noista ja latina tilalle, niillä pärjää.
Yksi havaintoni on että on monia sinänsä kansainvälisyyttä ymmärtäviä, kielitaitoisia, maailmaa nähneitä senioreita joilla kuitenkin raja tulee parinvalinnassa.
Maailma hyvä, globaali hyvä – mutta ulkomaalainen vaimo tai mies paha.
Sääli.
”Nuoret matkustavat nyt paljon enemmän, kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Ja matkustuskohteina eivät ole vain lähimaat, vaan myös kaukomaat.”
Höntit, ilmastonmuutoksesta tietämättömät matkustavat.