”Voi olla olemattakin”, sanoo Matti Nykänen, joka sanoo myös, että ”elämä on laiffii”.
Heittäydyin tässä filosofiseksi ja aloin ”fundeerata”, kuten Mauno Koivistokin, joka oli kova poika fundeeraamaan.
Joskus on hyvä vain fundeerata, kun päivän kysymysten pohtiminen alkaa tylsistyttää. Miksi toistaa täällä median juttuja, kun ne voi lukea itse tai kuunnella katsella mediasta.
Sellainenkin ajatus alkoi askarruttaa sanoako pahasti vai hyvästi koko somelle. Se fundeeraus on vielä kesken, kun yhtäältä on kiva kirjoittaakin, mutta toisaalta voisi olla kiva sanoa hyvästikin ja heittäytyä hiljaiseksi.
Ihmisluonto on monimutkainen ja ei itsekään aina ymmärrä, mikä olisi parasta. Tekisi mieli pitää kakku ja syödä kakku.
Kun luoja on antanut syntymälahjaksi jonninlaiset ilmasun halut ja kyvyt eli on verbaalisesti jos ei nyt lahjakas, niin vähän sinnepäin.
Tässä istun ja jatkan fundeeraamista. Mietiskelyn sanotaan puhdistavan aivoja. Kun kauan elää, niin aivoihin kertyy matkan varrella kaikenlaista törkyä, josta olisi hyvä päästä eroon.
Itse olin monta vuotta niin että en ollut missään somessa muuta kuin Twitterissä kävin pari kertaa viikossa.
Vajaa vuosi sitten totesin että enpä enää ole twitterissäkään.
Huono valinta – hiukset kasvavat nykyään paremmin ja parturimaksut sitä myöten ovat nousseet. Paremmat yöunet puolestaan kuluttavat petivaatteita nopeammin.
Älä nyt Väinö liikaa funteeraa vaan anna kynäsi sauhuta. Kuin pilvinen päivä ilman aittapolulla askeltavaa verevää emäntää olisi tämä blogi ilman hyvin kirjoitettuja juttujasi.
Itse koen että täälläkin kirjoittaminen pistää pinnistelemään, ei ole vanhemmiten hyväksi antaa aivojen liikaa levätä saattaa humeeti veltostua peruuttamattomasti.
Siinä olen kanssasi harvinaisen samaa mieltä että ei pitäisi toistella täällä sitä mitä media kertoo. Tokihan ne avauksena voivat toimia jos on itsellä asian suhteen jotain sanottavaa.
Olen sitä mieltä, että on parempi ajatella mitä sanoo, kun sanoa mitä ajattelee. Somessa esiintyy paljon jälkimmäistä tyyliä ja jälki on sen mukainen.
Me suomalaiset olemme erilaisia perusluonteeltamme riippuen siitä, missä päin Suomea on sattunut syntymään. Se ei siis ole hankittu ominaisuus, vaan annettu ominaisuus.
Karkea jako voidaan tehdä länsi -ja itä-suomalaisten kesken. Itä-suomalaiset eli karjalaiset ja savolaiset ovat vilkkaita ja nopeita tekemään päätöksiä, kun taas länsi-suomalaiset erikoisesti Varsinais-suomalaiset fundeeraavat ja jopa jahkailevat ennen kuin päättävät. Itä-suomalaiset myös tutustuvat nopeasti kanssaihmisiin, kun taas länsi-suomalaiset kyräilevät ja empivät tohtineeko tuota hyväksyä kaverikseen. Mutta sitten kun länsi-suomalainen hyväksyy jonkun kaverikseen, hän on tosikaveri.
Mietiskely, ajattelu ja funderaus on kaiken kehityksen edellytys. On toki monia keksintöjä tehty hetken mielijohteesta, ikään kuin hetken oivalluksena. Ja hyvä niin. Monet työtavat ja menetelmät ovat siten saaneet vauhtia.
Nyt kun maailma muuttuu nopeaa vauhtia ja suuriakin muutoksia tehdään nopealla aikataululla jää kysymään, onko vauhti liian kovaa. Mitä enemmän syntyy päätöksiä, sitä enemmän tehdään myös virheitä. Kun tieto kulkee nykyjään valon nopeudella eli 300.000 kilometriä sekunnissa, niin se johtaa siihen, että päätökset on tehtävä nopeasti. Fundeeraukselle ei jää aikaa. Ja se on huolestuttavaa.
Asiaapa haastelet Väinö. Kuten Mattikin sanoi, ajatteleminen ja pohtiminen on kaikille hyödyllistä. Aivokoppaansa pitää rasittaa.