Tasa-arvosta puhutaan paljon, mutta miksi epätasa-arvo maailmassa on niin suuri, kuin on?
Miksi ne, joilla on paljon eivät anna niille, joilla ei ole mitään, ei ruokaa, ei lääkkeitä, ei kouluakaan.
Onko kristinuskon sanoma kaikunut maailmassa täysin kuuroille korville.
Perisynnit ahneus ja itsekkyys ovat voimissaan maailmassa.
Suomen kehitysapua lisättävä ja kohdennettava oikein esim. kaikki puoluetuet kehitysapuun.
Hieno kirjoitus Väinöltä. Puoletukien lisäksi poistaisin verovapautta AYn kodalla ja laittaisin näin kertyvät verovarat kehitysapuun ja kohdennettua sen pitää tosiaan olla. Etunenässä koulutus, terveydenhoito ja nälän torjunta.
Miksi ne joilla on paljon eivät anna, tämän väitteen paikkansapitävyyttä absoluuttisena totuutena hieman epäilen.
Puoluetuki hyvä ehdotus ja antaisiko päättäjät omastaan?
Avun anto on paikallaan,
mutta siinä samalla pitäisi antaa myös valistusta liikakansoituksesta.
AY:ltä kaikkine liitännäisineen 500 milj. €
Edes kehitysapujen moninkertaistaminen ei voi ratkaista räjähdysmäisesti lisääntyvien kansojen ongelmia.
–
Varsinkin Afrikan kehitys huolettaa tutkijoita. Afrikkalaiset naiset synnyttävät edelleen huomattavan paljon lapsia. Afrikassa naista kohti syntyy keskimäärin 4,7 lasta. Keskiarvo on laskenut 0,2:lla viimeisten viiden vuoden aikana.
Maailman suurin keskimääräinen lapsiluku on Nigerissä, 7,63 lasta naista kohti. Seuraavana tulevat Somalia (6,61) ja Mali (6,35).
https://yle.fi/uutiset/3-8190745
Minulla on hiukan enemmän kuin keskivertokansalaisella. Ei paljoa, mutta hiukan. Minä väitän että annan huomattavasti paljon enemmän, itse ja firman puolesta.
Mutta minä en anna senttiäkään poliittisiin tempauksiin, kuten Nenäpäivään. En anna senttiäkään tahoille jotka maksavat jättimäisiä palkkoja ja joiden avustusrahoista vain murto-osa menee perille.
Minä annan järjestöille, joissa tehdään vapaaehtoistyöllä hyvää. Minä annan Invalidiliitolle. Minä annan joulupataan. En ole vielä löytänyt Afrikassa toimivaa tahoa joka kestäisi kriittisen tarkastelun. Jos semmoinen löytyy, harkitsen toki.
En vastusta puoluetukien muuttamista kehitysavuksi, mutta vaadin kehitysavulta tuloksia. Tällä hetkellä tulokset ovat lähinnä negatiivisia. Kehitysavun pitää olla vastikkeellista kohdemaalle, esim. niin että syntyvyyden pitää kääntyä voimakkaaseen laskuun ja korruption vähennyttävä. Jos näin käy, voimme vaikka tuplata avun. Jos näin ei käy, rahahanat kiinni.
Onko nenäpäivä poliittinen tempaus. Kuinka paljon kerätyisä rahoista menee hyväntekeväisyyteen. Pahus minäkin puhelinviestillä 10 euroa lahjoitin ottamatta selvää taustoista. Olisiko mahdollista säätää laki joka velvoittaa kertomaan kuinka suuri osa lahjoituksista menee avuntarvitsijoille.
Nenäpäivä on ajatuksena ihan kaunis, mutta eipä ole paljon mielikuvitusta käytetty, kun sille on nimi keksitty. Kaikenlisäksi se on hukutettu typerän humpuukin alle, ainakin Ylellä, eilen.
Aika lailla nyrkkisääntö on että jos Yle sitä puuhaa, se on aika tehotonta toimintaa. Katsoen miten puoluepolitiikka on ollut lähes jokaisessa aiheen jutussa eri Ylen medioissa mukana ja miten Yle on käytännössä tehnyt useiden ehdokkaiden vaalikampanjaa tällä – hemmetin isolla rahaa – sanoisin ihan että yäk. Ja sitten ne Ylen suorat kulut tosiaan tästä, massiiviset välirahat maksunvälitysfirmoille jotka lähenevät jopa 50% luokkaa, järjestöjen palkat ja palkkiot ja niiden sisäisten hyvävelikerhojen periaatteet vielä päälle.
Se vaikea kysymys jota pitäisi aina kysyä on tämä: annanko rahaa hyväntekeväisyyteen jotta autan itseäni, vai siksi että autan avustuksen kohdetta? Nämä eivät aina kohtaa. On helppoa lahjoittaa kymppi sinne, satanen tuonne ja siitä jää hyvä fiilis. On vaikeaa käyttää pitkä aika tutkiakseen avustuksen kohdetta, sen toimintaa. On vielä vaikeampaa hyväksyä kritiikkiä semmoista järjestöä kohtaan, mikä mielletään absoluuttisena hyvänä.
Toisin sanoen, jotta voimme tehdä todella hyvää, meidän pitää hyväksyä että saatamme voida pahoin siihen valmistautuessa.