Syöpä on paha peikko. Syövän synonyymi on kuolema. Mutta toivoa on. Viime vuosina on syövän hoito edistynyt jättiharppauksin. Lääketeollisuus on tuonut markkinoille lääkkeitä, jotka antavat toivoa syöpäpotilaille.
Mutta asialla on kääntöpuolensa. Ja se on uusien lääkkeiden hinnat. Sairastan itse kroonista lymfaattista leukemiaa eli verisyöpää. Lääkärini kokeili minuun pariakin eri syöpälääkettä, mutta heikolla vasteella. Sitten lääkärini ehdotti, että kokeillaan uutta täsmälääkettä, josta on saatu hyviä vasteita. Hän ei puhunut mitään lääkeen hinnasta sanoi vain, että täytyy anoa Kelalta lääke erityiskorvattavaksi. Kela hyväksyikin lääkkeen korvattavaksi, mutta vain osittain ja syynä on lääkeen hinta.
Menin sitten apteekkiin hakemaan ensimmäistä erää eli kahden kuukauden lääkkeitä. Olin pudota pyörätuolista, kun farmaseutti kertoi, että oma osuuteni on kahden kuukauden lääkkeistä 620 euroa. Lääkkeen kokonaishinta on n. 4.000 euroa, joten Kelallekin (veromaksajille) jää vielä paljon maksettavaa.
Tämä on riistokapitalismia. On selvää, että lääketehtaat joutuvat tekemään paljon aikaa vievää tutkimustyötä kehittäessään uusia lääkkeitä. Mutta sittenkin uusilla lääkkeillä rahastaminen on törkeätä. Mitä ei syöpäpotilas tekisi elämänlaatunsa parantamiseksi, jos on varaa siihen. Mutta mitä tekee pienipalkainen tai pieneläkeläiknen, kun ei ole varaa maksaa kalliiden lääkkeiden omavastuuta. Minun tapauksessani vuoden lääkkeiden oma vastuu on n. 3.600 euroa eli suunnilleen yhtä paljon, kuin asuntoni vuosivuokra.
Tässä olisi tutkivalle journalismille paikka selvittää, miksi uudet syöpälääkkeet maksavat niin paljon, että läheskään kaikilla ei ole varaa turvautua niihin.