Siksi palasin ainakin tämän kerran.
Se tapahtuma, joka sai aiheen tähän postaukseen on Ranskan ”kultapojun” Macronin Suomen vierailu. Presidentti Macron rakastui koulupoikana opettajaansa ja on nyt hänen kanssaan naimisissa. Ikäero on silmiinpistävä, mutta minkäs teet, kun rakastuu.
Macronia on ylistetty Suomessa niin, että luulisi vähemmästäkin vaivautuvan. Häntä on kehuttu erittäin järkeväksi, tarmokkaaksi, osaavaksi, rohkeaksi ja todelliseksi valtiomieheksi. Siksi häntä pidetäänkin jo EU:n johtajana, kun Saksan Merkel alkaa olla jo uransa kalkkiviivoilla.
Macronin suuria ajatuksia ja tekoja ovat Euroopan turvallisuus ja puolustuspolitiikka sekä EU:n kehittäminen liittovaltioksi. Ensin mainittu suuri tehtävä sai Suomenkin presidentin ihan haltioihinsa tiedotustilaisuudessa, joka pidettiin 30.8.2018 pressan linnassa. Presidentti Niinistö ylisti Macronin aloitetta EU:n yhteisestä puolustuksesta ylitsevuotavasti ja siinä oli muutakin, kuin vieraskoreutta. Kyllähän Suomi tarvitsee apua, jos joku idän suunnasta hyökkäisi Suomeen, mutta samalla Suomen poikia lähetetään ulkomaille taistelemaan EU:n puolesta, jos tarvitaan, kuten kolmikymmen vuotisessa sodassa.
Mutta Macronin ajamasta EU:n muuttamisesta liitovaltioksi ei Niinistö sanonut halaistua sanaa tiedotustilaisuudessa. Miksi? Siksi, että asia on ns. kuuma peruna Suomessa.
Macron ei puhu varsinaisesti liittovaltiosta, kun hän visioi EU:n tulevaisuutta. Hän vain haluaisi panna euromaiden rahat ja velat yhteen, joka käytännössä merkitsisi jonkin sortin liittovaltiota. Eli Euromaiden rahat samaan kassaan ja velat myös, joita hallinnoitaisiin yhdestä ja samasta paikasta eli Brysselistä. Siinä menisi Suomenkin itsenäisyyden rippeet lopullisesti, kun emme enää saisi itse päättää, miten veroilla kerätyt rahat jaetaan. Ja sitten ne velat. Suomalaiset veronmaksajat pantaisiin yhteistaloudessa maksamaan muiden velkoja, kuten esim. Kreikan tapauksessa. Miten siinä kävisi? Siinä kävisi sillä viisii, että suomalaisten elintaso laskisi euromaiden keskitasoon, joka on nykyistä elintasoamme alempana. Siis hyvästi ”hyvinvointivaltio”.
Kun Macronia siis kehutaan taitavaksi ja osaavaksi valtiomieheksi, niin on pidettävä kirkkaana mielessä, mitä Macron tekisi jos saisi päättää EU:n tulevaisuudesta.
Jos lopuksi sallittaneen oma mielipiteeni Macronista. Hän on yli-innostunut suhteellisen kokematon, iäkkään vaimonsa ”holhouksessa” toimiva ”sätkynukke”, jonka kansansuosio Ranskassa hiipuu kaiken aikaa ja joka tuskin pääsee toiselle kaudelle. Hän on saman sarjan poliitikko, kuin USA:n Trump, mutta eri tavalla.
Voihan Macronilla olla että se heittelee ideoita seinään ja katsoo mikä tarttuu?
Macronin ja Brigitten viestit olivat suomalaisille erinomainen opastus sosiaalisesta osaamisesta ja epämuodollisestakin käytöksestä aikataulujen lipsumisineen tarvittaessa – loistavaa. Ja siihen kuvaan Sauli ja Jenny kuuluivat hienosti mukaan kielitaitoineen.
Kaikesta huolimatta, Macronilla olivat asiat aivan erinomaisesti hanskassa. On meillä oppimista ranskalaisista, kun me olemme enemmänkin saksalaisten kaltaisia.
Macron olisi voinut soittaa pianolla vielä vaikka Finlandian. Hän on konserttitason pianisti.