Lukaisin tuossa äskettäin hyötyblogien säännöt ja reunaehdot ja vaikeilta tuntuivat ainakin näin äkkiseltään. Mutta kunhan asiaa sulattelee, niin eiköhän jokin hyötyaihe voisi kiinnostaakin. Yksi sellainen onkin ja se on filosofia eli viisaustiede. Olen aina ihaillut itseäni viisaampia ihmisiä ja pyrkinyt siten viisastumaan, mutta vaihtelevalla menestyksellä. Ihminen voi olla järkevä olematta silti läheskään aina viisas.
Viisautta on montaa sorttia sanoi Konsta Pylkkänen Veikko Huovisen mukaan, joista jälkiviisaus on sitä pahinta sorttia. Kuitenkin sitä jälkiviisautta viljellään runsaasti v arsinkin politiikan markkinoilla.
Päätöksenteossa tarvitaan aina viisautta. Sitä varten on kehitetty monenkirjavia päätöksentekoprosesseja, joista pelkistetyin on luettelo päätöksen aiheuttamista seuraamuksista. Kun luettelee oikein paperille negatiiviset ja positiiviset seuraamukset, niin se helpottaa päätökseentekoa.
”Filosofia (m.kreik. φιλοσοφία) on noin 600–400 eaa. välisenä aikana antiikin Kreikassa syntynyt ajatteluperinneja oppiala, joka pyrkii tutkimaan muun muassa todellisuuden luonnetta, tiedon yleisiä ehtoja, kauneuden ja arvojen olemassaoloa, hyvän yhteiskunnan ehtoja, ihmisenä olemisen luonnetta sekä näihin kytkeytyviä yleisiä aiheita. Sana ’filosofia’ on lähtöisin kreikan kielen sanoista filia ja sofia, joista ensimmäinen merkitsee rakastamista tai ystävyyttä ja jälkimmäinen viisautta[1][2] – filosofia tarkoittaa näin ”viisauden rakastamista.” Lainaus Wikistä.
Suomalaiset sanalaskut kuvaavat hyvin viisautta. Esim. ”vara on viisautta, ei vahingon enne”.
Mahdetaanko sitä viisautta käyttää politiikassa nimittäin oman edun ja puolueen hyväksi. Viisautta olisi ottaa huomioon kaikki.
Mielestäni kaikkien kansanviisauksien äiti on: Kenenkä leipää syöt, sen lauluja laulat ja sama toisin sanoin, sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto.
Niin, kovasti tuota hyötyblogipuolta haluttiin mutta sitten ei intoa ollut.
Mielestäni perusidea on selkeä: pidempi, ajattomampi, laajempaa taustatyötä vaativa juttu. Hyötyblogi on blogeille sama kun viikonlopun parin aukeaman jutut ovat Aamulehdelle.
Kun itse kodin verkoista sen yhden jutun kirjoitin, keräsin sitä reilut kolme viikkoa ja kirjoitin kasaan päälle nelisen tuntia, siinä missä keskivertoblogaus on vartista tuntiin tekemistä.
Aikamme elää lööpeillä ja pelkkien otsikoiden lukemisella.
Kuten Kyuu edellä eli paljon työtä vähän lukijoita.