Suomi on edustuksellinen demokratia, jossa 200 kansnedustajaa, jotka valitaan vapailla vaaleilla päättää yhteisitä asioistamme.
Mutta kun Suomi juhlii esim. itsenäisyyttään, joka tosin on kovasti kaventunut, kun Brysselin byrokraatit ovat ottaneet meiltä päätösvaltaa itselleen, niin juhliminenkin tapahtuu edustuksellisesti. Päivän ns. pääjuhlaan valitaan edustajat juhlimaan, joista kansanedustajat ja korkeat virkamiehet, hallitus ja lainkäytön korkeinta johtoa on aina mukana ikään, kuin edustamassa kansaa. Sitten joukkoon otetaan ikään, kuin pehmentämään vaikutelmaa kulttuurin ja urheiluelämän edustajia ja muutama sotaveteraani, jotka pääsee mukaan, että presidentin omatunto olisi puhdas.
Juhlan tärkein sanoma kansalle, joka muuten maksaa juhlan viulut, on naisten kolttujen näkeminen ja muotiasiantuntijoiden arvostelu. Tänä vuonna, kun on ollut maapallon ilmaston huononeminen paljon esillä, oli presidentin puolison Haukion kolttu erikoisen tarkassa syynissä. Siitä on media vääntänyt juttua jo paljon ennen juhlia, joten vaikutelmaksi on jäänyt, että itsenäisyytemme tärkein asia vuonna 2018 on Haukion kolttu. Ja syystäkin, onhan kolttu kyhätty kasaan ympäristöystävällisistä puista. Näin olen ymmärtänyt, mutta en ole varma olenko ymmärtänyt oikein. Sitä se tekee, kun asiasta puhutaan liian paljon, niin mukaan pääsee myös disinformaatiota.
Varmaa on kuitenkin se, että vielä tänäänkin Haukion kolttu on paljon esillä mediassa.
Kokonaisuutena media myy juhlaa kansalle sirkushuveina, jossa Selinit jne. kiinnittävät huomiota vain muotiin kaikkine klovneineen. Kyllä ns. arvovieraiden esittelyissä kaivattaisiin paljon enemmän syvyyttä. Ei minua eikä useaa muutakaan kiinnosta Harkimon daamit eikä muutkaan hörsyhameet.
Yksikään kansanedustaja, ministeri ja virkamies eivät ole arvovieraita vrt. esim. veteraanit, Mikko Paasi ja hienoilla urotöillään paikkansa ansainneet vieraat.
Rva Haukio edusti tilaisuutta tyylikkäästi.
En ole kyseistä kolttua nähnyt mutta tiedän sen tarinan. Se voi olla joku päivä aika monta tuhatta suomalaista työpaikkaa sen koltun tarina. Ei huono.
Tuleepa mieleen sellunkeittäjät hyvää tulosta teneet jotka unohtivat tuotekehityksen ja vasta nyt on saatu uusi alku.
Sama vika pätee montaa suurtakin firmaa jotka vain nauttivat voittoja unohtaen tuotekehityksen.
Tuota ”koivulankaa” saadaan eri kemiallisin menetelmin koivusta
vähän niin kuin ”sillaa” aikanaan myös koivusta ja muista puista ns. muuntokuituina.