Suomessa kansa valitsee vapailla vaaleilla 200 edustajaa päättämään yhteisistä asioista. Puolueet asettavat ehdokkaat vaaleihin, joista kansalaiset valitsevat mieleisensä ehdokkaan edustamaan itseään.
Kansanedustajat ovat paljon vartijoina ja siksi heidän tekemisiään seurataan kansalaisten keskuudessa ja myös mediassa. Erikoisen tarkoin seurataan puolueiden ns. kellokkaiden eli puheenjohtajien ja muiden valovoimaisten edustajien edesottamuksia. Ylilyönneiltäkään ei voida välttyä, kun kaikki mitä edustajamme tekevät tai puhuvat ei miellytä kaikkia.
Media on sille kuuluvan roolinsa mukaan ärhäkkä vallan vahtikoira, joka lyö joskus lyötyäkin, joka vaatii edustajilta hyvää paineensietokykyä. Joskus käy niin, että paineensietokyky ei riitä ja käy, kuten nyt on käynyt vihreiden puheenjohtajalle, tunnetuin seurauksin.
Perustuslakimme sallii sananvapauden meille kaikille ja mitä suurempi on ao. päättäjän yhteiskunnallinen merkitys, sitä enemmän sananvapaus sallii häntä kritisoitavan.
Vihreiden puheenjohtajan tapaus on valitettava ja hän ansaitsee empatiamme, mutta tapaus ei saa estää jatkossa kohtuullisen kansanedustajien ja vastaavien kritiikkiä tarvittaessa. Se on meidän kansalaisten oikeus edustuksellisessa demokratiassa.
Nykyhallituksessa ei edustuksellinen demogratia toimi sillä hallituksessa istuu viisi ministeriä jotka ovat jättäneet oman puolueensa ja sitä kautta jättäneet omat kannattajansa.