PÄINVASTOIN: toimittajaa koskee ALEMPI RIKOLLISEN VALEH- TELUN RAJA kuin tavallista kansalaista, sillä TOIMITTAJA HYÖTYY VALEHTELUSTAAN ja aiheuttaa vaikeasti todennettavaa vahinkoa ainakin todennäköisemmin ja enemmän!
Valehtelu ja harhauttaminen pelkästään sellaisinaan eivät ole yksityiselle kansalaiselle rikoksia, sillä kansalsisilla ei ole ehdotonta todenpuhumisvelvoitetta.
Kuitenkin on joukko rikoksia kuten petos, väärän merkinnän aiheutta- minen viranomaisrekisteriin, ammattitukinnon väärentäminen (jos siitä hyötyy, tai aiheuttaa vaaraa tai vahinkoja), jossa valehtelu on aivan keskeinen osa rikosta. Tavallisen kansalaisen kaljapuheista ja juoruista nämä erottaa mitattavat hyödyt tekijälle ja ja vahingot muille.
Miten tässä kuviossa pitää nähdä haistapaskantoimittajan, vaikka täy- sin pöntön ”NATO-trollin” Jees-Sika Aron tai YLEn (muotoaan muutta- neen) rotumurhapeilineurooni-PRISMA Studion toiminta? Minä vain kysyn?
Toimittajille erikoisvalehtelunsuojaa vaatineen julistuksen allekirjoittajat olivat niitä, jotka pakottavat heidät valehtelemaan.
Listalla trolli-Jessin ohella nimeltä mainitun Rebekka Härkösen uhkailu siitä, että hän otsikoi maahanmuuttjan auttaneen Turussa ISIS-puukot- tajan uhreja oman henkensä uhalla, lienee noiden oikeiden trollien itse masinoimaa, sikäli kuin on kovin tottakaan.
Toimittajien uhkailulle loppu
Journalisteihin kohdistuva uhkailu kohdistuu suomalaiseen demokratiaan. Toimittajan vainoaminen pitää säätää lakiin rangaistuksen koventamisperusteeksi, kirjoittaa Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho.
Työtään tekevän vainoamisen on oltava rangaistava teko. ”
RK: VAINOAMISESTA ON JO LAKI!
VALEHTELEVA HAISTAPASKAN ”JESSI-JOURNALISMI” EI OLE TYÖTÄ VAAN RIKOSTA!
HA: ” Lännen Median palkittu toimittaja Rebekka Härkönen joutui muuttamaan kotikaupungistaan pitkäkestoisen uhkailukampanjan vuoksi. Ylen niin ikään palkittu toimittaja Jessikka Aro on työskennellyt vuosia nettivainon kanssa kamppaillen.
Kohteeksi joutumista edesauttaa, jos on toimittaja, nainen ja kirjoittaa maahanmuuttoa edes sivuavista asioista tai Venäjästä. Vihakampanja saattaa silti saada alkunsa melkein mistä tahansa. ”
RK: Vihakampanjaa Venäjää (ja montaa muuta maata USA:ta myöten…) TEKEE HAISTAPASKANMEEDIA!!!!
NYT SEN OIKAISEMISTA VAADITAAN ”KRIMINALISOITAVAKSI”!!!!
HA: ” Osansa uhkailusta ovat saaneet niin lasten leluista kuin rockmu- siikista kirjoittaneet toimittajat. Vainon ja uhkailun tavoitteena on hiljentää journalisteja ja rajoittaa heidän näkökulmiaan.
Journalistien kokemasta uhkailusta on puhuttu paljon. Keskustelu on ar-vokasta, mutta todellinen ongelma on, että lainsäädäntö laahaa kauka- na vallitsevan todellisuuden perässä. Tuoreena esimerkkinä valtakun- nansyyttäjä ei katsonut yleisen edun vaativan, että Rebekka Härkösen uhkailusta nostettaisiin syytteet ilman hänen omaa vaatimustaan. Viesti valtiolta siis on, että uhkailu on hyväksyttävää. ”
RK: Valtasdyyttäjä teki siinä oikein, koska asianomainen ei halunnut syytettä, eikä ollut myöskään kerännyt tutkintaa varten materiaalia, minkä hän yksin olisi voinut asianmukaisesti tehdä.
HA: Kahdenkeskisissä keskusteluissa päättäjät ovat yksimielisiä siitä, miten ensiarvoisen tärkeää sananvapauden turvaaminen on. Tekoja on toistaiseksi nähty vähemmän. Toimittajien vainoaminen on uhka sekä sananvapaudelle että myös demokratialle, puhumattakaan kohteiksi joutuneiden journalistien elämästä. Siksi valtiovallan on muutettava suhdettaan vainoamiseen. Asian ymmärtämisessä ei ole mitään hankalaa. Euroopassa on jo useita esimerkkejä siitä mitä tapahtuu, kun vainoaminen ja vihan suoltaminen saavat ylivallan.
RK: Toimittajat vainoavat myös meitä tavallisia kansalaisia, poliitikkoja, toisia toimittajia, urheilijoita, ulkomaalaisia, milloin keitäkin päätoimittajiensa käskystä!!!
Ja me muut vainotaan takaisin!!!
HA: Journalisteihin kohdistuva uhkailu on lisättävä lakiin rangaistuksen koventamisperusteeksi. Jos uhkailu ei olisi asianomistajarikos, esitut- kinta voitaisiin käynnistää myös työnantajan tekemän rikosilmoituksen perusteella. Tämä antaisi työyhteisölle konkreettisen työkalun tilanteeseen puuttumiseksi.
RK: EI PIDÄ LISÄTÄ!!!!
Tarvittavat lakipykälät löytyvät.
TArvittavat kansalliset ja kansaonmväliset pykälät köytyvät myös terrorititioimittajien panemiseksi edesvastuuseen levittämästään ja väärentämästään haistapaskasta!!!
NE PITÄÄ VAIN OTTAA KÄYTTÖÖN!!!!
HA: Sosiaalisen median alustat on säädettävä vastuuseen niiden kautta jaetuista vihasisällöistä.
EI AINAKAAN MEEDIOIDEN KRITIIKISTÄ, SAATANA!!!!
Meedioilla kuten Aam,iupasl
Meedioilla kuten ”Aamupaskalla” on ALENTUNUT ”yksityisyydensuoja” (jonka piiriin tavallisen kansalaisen tavallinen valehtelu pääasiassa kuuluu)!
HA: Viranomaisille on myös turvattava riittävät resurssit näiden lakien valvomiseen.
RK: Se llaisia lakeja EI ole EIKÄ TUILE!
Tulee vähän muita lakeja… si ONJO!
HA: Valheiden ja vihan levittämisen sekä työtään tekevän ihmisen uhkailemisen on oltava rangaistavaa.
RK: Valehtelu ei ole työtä… EI AINAKAAN TUOSSA MIELESSÄ!!!
HA: Uhkailu ja vaino koskevat journalistien lisäksi monia muitakin ammattiryhmiä. Useimmiten kohteena on nainen.
RK: Se johtuu siitä on on haistapaskanoikeus ja haistapaskanpoliisi, jotka johtuvat haistapaskantieteestä!
Kun kansalinen ei saa oikeutta HÄN PUOLUSTAUTUU ITSE, mihin hänellä on tällaisessa tapauksessa kansainvälisen oikeuden suoma oikeus – JOPA VELVOLLISUUS!!!
HA: Journalisteihin kohdistuva uhkailu kohdistuu suoraan kansalaisten oikeuteen saada tietoa. Näin se kohdistuu koko demokratiaamme.
RK: Hölynpölutoimittajien SUORITTAMA uhkailu on vaarallisempaa kuin heidän kokemansa!
LISÄKSI HE SAAVAT SIITÄ RIKOLLISTA RAHALLISTA HYÖTYÄ!
HA: Yhteiskunnallinen keskustelu ja tiedonvälitys on mahdotonta, jos seurauksena on viharyöppy omaan ja pahimmassa tapauksessa myös perheen ja lähipiirin niskaan.
RK: Meedia sen on vienyt niillä keinoin tapahtuvaksi!!!!
HA: Sosiaalisessa mediassa ja valesivustoilla vihaa kylväville on jo syntynyt oma yleisönsä, joka uskoo mieluummin sitä, joka huutaa äänekkäimmin.
Massachusetts Institute of Technologyn tutkimuksessa valheellista tietoa välittänyt twiitti jaettiin 70 prosenttia todennäköisemmin kuin totuutta välittänyt. Vastuu on siis meidän kaikkien. Valheellista tietoa ei pidä jakaa.
RK: MIT ON TERRORISTINEN HAISTAPASKANTIEDEOPISTO!!!!
HA: Suuri vastuu on meillä journalisteilla. Meidän on kannettava vas- tuumme tiedonvälityksen oikeellisuudesta, faktojen tarkistamisesta ja virheiden suoraselkäisestä oikaisemisesta.
RK: NO MUTTA KUN TE SAATANAN NILVIÄISET ETTE KANNA SITÄ, VAN IANA VAAN VALEHTELETTE KUIN HARMAANTUNEET RUUNAT!!!”
HA: Journalismin tulevaisuus mietityttää alan opiskelijoita.
RK: He tekevätkin vielä käänteen…
HA: On menetys yhteiskunnalle, jos lahjakkaat nuoret journalistit päättävät hakeutua toisille aloille, kun mahdollisuus sylkykupiksi joutumisesta ei innosta.
Jos keksityt faktat voittavat journalismin eli tarkistetun tiedon, olemme vaarallisessa tilanteessa.
RK: NE TEKEVÄT JUURIIN HAISTOPASKANMEDIASSANNE KUTEN AAMUPASKASSA!!!
HA: Vaarana ei ole niinkään se, että kaikki uskoisivat valheeseen vaan se, että pian kukaan ei usko enää mihinkään.
RK: NO MUTTA ONHAN ULKOMAINEN MEDIA: XINHUA, GAZPROM MEDIA, The Guardian, Al Jazeera, RT News, Ural Times…
HA: Suomi on kauan ja syystäkin ylpeillyt hyvällä sijoituksellaan Toimit- tajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapautta mittaavassa indeksissä. Indeksi mittaa sitä, miten vapaasti ja ennalta estämättä journalistit voi- vat tehdä työtään. Se osoittaa, miten totuudenmukaista ja sensuroi- matonta tietoa kansalaiset saavat. Jos uhkailuun ja vainoon ei puututa, Suomen sijoitus putoaa edelleen.
Journalistien uhkailuun on tartuttava lainsäädännössä nopeasti. Kansalaisilla on oikeus saada heille kuuluva tieto.
Kirjoittaja on Suomen Journalistiliiton puheenjohtaja. ”
RK: TE (haistapaskanmeedia) olette KANSALAISEN TIEDONSAANNIN ESTE!!!
***
Kuka näistä on muka joku sananvapauden taidemokratian puolustaja?
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005635531.html
Emme hyväksy suomalaisen yhteiskunnan muuttumista sellaiseksi, jossa kuka tahansa julkisuudessa esiintyvä ja avoimuutta osoittava henkilö voidaan alistaa kiusaamiselle ja mustamaalaukselle ilman keinoja siihen puuttua.
Arno Ahosniemi, Kauppalehti ja Päätoimittajien yhdistys
Jaana Ala-Lahti, Jurvan Sanomat
Jarkko Ambrusin, Kankaanpään Seutu
Tommi Berg, Uusi Lahti
Marit af Björkesten, Svenska Yle
Alberto Claramunt, Nykypäivä, Verkkouutiset
Heidi Ekdahl, Kymen Sanomat
Mats Ekman, Syd-Österbotten
Eija Eskola-Buri, Uudenkaupungin Sanomat, Laitilan Sanomat
Ville Hakala, Seutuneloset
Sari Heinilä, Järviseutu
Mikko Heino, Helsingin Uutiset, Länsiväylä, Vantaan Sanomat
Arto Henriksson, Loviisan Sanomat
Marina Holmberg, Västra Nyland
Marja Honkakorpi, Kuntalehti
Markku Huusko, Uusi Suomi
Susanna Ilmoni, Hufvudstadsbladet
Jouko Jokinen, Yle
Päivi Kallo, Länsi-Uusimaa
Karri Kannala, Tamperelainen
Petri Karjalainen, Kouvolan Sanomat
Kyösti Karvonen, Kaleva
Perttu Kauppinen, Etelä-Suomen Sanomat
Jouni Kemppainen, Maaseudun Tulevaisuus
Kari Kivelä, Iltalehti
Janne Koivisto, Turkulainen
Pasi Koivumaa, Karjalainen
Vesa Koivumäki, Ikkuna
Antti Kokkonen, Lapin Kansa
Sirpa Kortet, Pyhäjokiseutu
Emilia Kullas, Talouselämä
Virpi Kupiainen-Ämmälä, Epari
Helén Kurri, Östnyland
Timo Kyllönen, Kuhmolainen
Anne Lahnajärvi, Uusimaa
Marianne Lähde, Komiat
Timo Laitakari, Länsi-Savo
Pekka Lakka, Kaakon Viestintä
Tomi Lähdeniemi, Satakunnan Kansa
Sari Merilä, Somero-Lehti
Pekka Mervola, Keskisuomalainen
Kenneth Myntti, Österbottens Tidning
Juha Määttä, Suomenmaa
Jari Niemi, Itä-Häme
Kaius Niemi, Helsingin Sanomat
Ella Nurmi, Viiskunta
Niklas Nyberg, Vasabladet
Antti Oksanen, Taloustaito
Mari Pajari, Uutisvuoksi
Kauko Palola, Keskipohjanmaa
Ville Pernaa, Suomen Kuvalehti
Mika Pettersson, STT
Markus Pirttijoki, Kainuun Sanomat
Ville Pohjonen, Salon Seudun Sanomat
Matti Posio, Lännen Media
Olli Pursiainen, Suupohjan Sanomat
Janne Rantanen, Länsi-Suomi
Sirkku Rautio, Ylä-Kainuu
Jaana Rautio-Teijonmaa, Itä-Savo
Joonas Romppainen, Keski-Uusimaa
Seppo Rönkkö, Savon Sanomat
Tapio Sadeoja, Ilta-Sanomat
Mikko Salmi, Demokraatti
Eeva Sederholm, Etelä-Saimaa
Tom Simola, Åbo Underrättelser
Mikko Soini, Hämeen Sanomat
Riikka Suominen, Vihreä Lanka
Tiina Suutari, Koti-Kajaani
Satu Takala, Ilkka
Mari Teinilä, Kotimaa
Taina Tukia, Kunnallislehti, Kaarina-lehti
Nina Tuomikoski, Raahen Seutu
Martti Turunen, Forum24
Jussi Tuulensuu, Aamulehti
Kati Uusitalo, Loimaan Lehti
Kari Vainio, Turun Sanomat
Toni Viljanmaa, Pohjalainen
Asko Virtanen, Auranmaan Viikkolehti
Lasse Virtanen, Aamuset
Merja Ylä-Anttila, MTV Uutiset
Laura Ääri, Aamuposti
****
http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254565-mediasektori-tavoittelee-monopolivoimaa
Mediasektori tavoittelee monopolivoimaa
Totuusmedian™ päätoimittajat ovat ahdistuneet alaistensa saamasta asiakaspalautteesta, joka on koettu johdonmukaisena painostuksena ja suoranaisena uhkailuna. Asiakaspalaute ”vaikuttaa masinoidulta ja järjestelmälliseltä”; päätoimittajat eivät usko asiakaspalautteen antajien toimivan sananvapauden tai muiden vapaan yhteiskunnan hienoimpien periaatteiden nimissä, vaikka sellaista esittävätkin.
”Vainoaminen on uhka sananvapaudelle myös Suomessa. Toimittajan on vaikeaa jatkaa yhteiskunnallisen perustehtävänsä eli normaalin työnsä tekemistä parhaalla tavalla. Vainoaminen uhkaa aiheuttaa itsesensuuria” joten ”toimittajien ja muiden julkisuudessa ammatillisesti toimivien ihmisten oikeusturvaa parannetaan. Tarvittaessa on oltava rohkeutta muuttaa lainsäädäntöä ja tarkastella uudelleen vallitsevia oikeuskäytäntöjä.”
Tämä kaikki kuulostaa hyvältä ja oikealta, puolustamisen arvoiselta — kunnes ottaa toisenlaisen tarkastelukulman päätoimittajien kevätpörriäiseen.
Esitän jokusen vaihtoehtoisen tarkastelukulman pohdittavaksi.
Vapaa lehdistö
Onko lehdistö vapaa?
Lehdistöllä on siinä kuin muillakin markkinatoimijoilla kirittäjänään kil-pailupakko, tulostavoitteet ja muut markkinatyrannian vaatimukset. Kilpailupakko synnyttää tarpeen monopoliaseman tavoitteluun.
Kehnoon uutisointiin kyllästyneiden lukijoiden kaikotessa mediasektori on kääntynyt valtion puoleen tukia hakien. Voiko valtion tukia nauttivaa mediaa sanoa vapaaksi?
Valitettavasti mediasektorin monopolivoima synnyttää totuuden mo- nopolin, jossa toisiaan tarvitsevat media ja poliitikot – jotka mahdol- listavat lainsäädännöllä monopolivoimaantumisen ja sen tarvitsemat instituutiot – kehittävät molempia hyödyttävän yhteisnarratiivin. Yhteinen hyöty on vahva motivoija. Yhteisnarratiivin totuudellisuuden kyseenalaistavat joutuvat erilaisuuteen kohdistuvan sorron kohteiksi, heidät toiseutetaan.
Hasbara
Hasbara on moniulotteinen ja hyvin digitaaliaikaan soveltuva, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuussuhde, jossa valtio johtaa ja asialle omistautuneet vapaaehtoiset seuraavat toteuttamalla informaatio- strategiaa. Hasbara pyrkii myös aktiivisesti istuttamaan mieleen poliit- tisesti korrektia sanomaa niin kotimaassa kuin ulkomailla tavalla joka edistää itsesensuuria. Hasbara toisin sanoen pyrkii minimoimaan suuren yleisön halua harkita sellaista tietoa,joka yhdistetään näkökulmiin, yksi- löihin tai ryhmiin, jotka on määritelty poliittisesti ei-hyväksyttäviksi.”
Toisin sanoen hasbaran avulla suoritetulla itsesensuurin istuttamisella rajoitetaan myös vaihtoehtoisen tiedon leviämistä sosiaalisessa medi- assa, sen harkitseminen estetään niin, ettei kohde ymmärrä joutuneen- sa manipuloiduksi. Hasbara kytkee informaatiosodankäynnin kanssa yhteen samaan aikaan monta tavoitetta.
Näitä yhdistettyjä tavoitteita ovat
1) valtion strategiset pyrkimykset luoda yhtenäisyyttä kotirintamalla
2) varmistaa liittolaisten tuki
3) murtaa yritykset muodostaa vastarintaa
4) päättää tavasta, jolla asiat esitetään ja määritellään mediassa, älymystön keskuudessa ja sosiaalisessa mediassa
5) määritellä ne rajat ja suuntaviivat, joiden sisällä poliittisesti korrektin keskustelun annetaan tapahtua
6) viedä ”laillisuus” kriitikoilta ja heidän esittämiltään argumenteilta sekä
7) muovata yleistä mielipidettä ja suuren yleisön tekemiä tulkintoja kansainvälisten neuvottelujen tuloksista.
”Vaikka hasbara sisältääkin yrityksiä estää tiedon virtaus informaatio- teknologian eri sovellusten kautta,se keskittyy kuitenkin rajoittamaan yleisön kykyä tiedon vastaanottamiseen.Tässä viitekehyksessä hasba- ra tunnistaa kerronnan kontrollin potentiaalisena aseena. Kerronta on retoriikan (puhetaito) elementti; perusosa. Se määrittelee ja rajaa viite- kehyksen sekä asiayhteyden.Kun sitä menestyksekkäästi tyrkytetään, se tuottaa kognitiivisen suotimen, havainto- ja mielipidefiltterin. Nar- ratiivi; kerronta, tarina tarjoaa kattavan, sisältöpitoisen runkorakenteen, viitekehyksen jossa yhdistellä ja tulkita tapahtumia. Tarinankerronta vahvistaa ”ryhmäajattelua”, osoittaa sen ”todeksi” perustamalla ja vakiinnuttamalla yhdenmukaisuuden, ja siten myös eristämisen, ulkopuolelle sulkemisen lähtökohdan.”
Sanan ja mielipiteen vapaus kansalaisyhteiskunnan takeena
Vahva, osallistuva ja keskusteleva kansalaisyhteiskunta takaa kansa- laisten kontrollin pakkovaltaa käyttävää valtiota, hallitsemattomia sosiaalisia prosesseja ja ihmisten hallinnointipyrkimyksiä vastaan.
Tästä vinkkelistä päätoimittajien pyrkimys rajoittaa sananvapaus ”vain sopiville henkilöille” so. virallista liturgiaa levittäville toimittajille on pyr- kimystä ”rajalliseen demokratiaan”, se on pyrkimystä paaluttaa hyväk- sytty mielipide- ja tunneilmastoalue, jonka ulkopuolelle vaeltavat tai paalut- tamisen mielekkyyden kyseenalaistavat ovat ”epänormaaleja”, kaiken oikean ja hyvän vihollisia. Päätoimittajat pyrkivät siten margi- nalisoimaan osan yhteisöä, ja lainsäädännöllä myös pitämään heidät mielipiteineen ulkopuolella. Onko tämä ns. vapaan lehdistön tehtävä?
Jos jollakulla on jotain sydämellään, hän vaientakoon sydämensä äänen, niinkö?
Sanan vangitseminen tuo mukanaan ajatuksen vankeuden, hengen tyhjyyden – sillä me ajattelemme sanoilla.
Pääasialliset lähteet:
Päätoimittajien kannanotto 10.4.2018. Julkisuudessa työtään tekevien vainoamiseen pitää voida puuttua http://www.paatoimittajat.fi/paatoimittajien-kannanotto-10-4-2018/
Söyring, Riikka | UusiSuomi Puheenvuorot (3.2.2013): Hasbara – mielipiteen muokkauksen taide http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/131750-hasbara-mielipiteen…
Koivula on tässäkin asiassa, kuten niin monessa muussakin, väärässä. Lisäksi hänen tapansa kirjoittaa vesittää hänen sanomansa, mikä olikaan taas se homman ydin?
Koivula, tiivistäpä pariin lauseeseen, copypastet ja loputtomat linkit eivät vain toimi täällä.
Vapaa sana on aina suhteellisen turvattu kun toimittajien annetaan tehdä omaa työtänsä vapaasti. Diktatuurit ja kleptokratiat puuttuvat tähän vapauteen heti ensimmäisenä.
Suomessa tuohon vapauteen puututaan vähiten koko maailmassa.
Ounastelen että tässä oli vähän samaa piiriä kun aiemmassa blogauksessani jossa implikoin toimittajien olevan ihmisiä. Kieltämättä paljon tekstiä.
Juu se sun juttu oli ihan hyvä.
Tämä on kuitenkin vastaus tuohon infogangstereiden ammattiliiton puheenjohtajan horinaan Aamulehdessä.
Kaikki mitä joku Jessi Aro suoltaa on alusta loppuun valetta.
Kuka näistä on muka joku sananvapauden taidemokratian puolustaja?
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005635531.html
Emme hyväksy suomalaisen yhteiskunnan muuttumista sellaiseksi, jossa kuka tahansa julkisuudessa esiintyvä ja avoimuutta osoittava henkilö voidaan alistaa kiusaamiselle ja mustamaalaukselle ilman keinoja siihen puuttua.
Arno Ahosniemi, Kauppalehti ja Päätoimittajien yhdistys
Jaana Ala-Lahti, Jurvan Sanomat
Jarkko Ambrusin, Kankaanpään Seutu
Tommi Berg, Uusi Lahti
Marit af Björkesten, Svenska Yle
Alberto Claramunt, Nykypäivä, Verkkouutiset
Heidi Ekdahl, Kymen Sanomat
Mats Ekman, Syd-Österbotten
Eija Eskola-Buri, Uudenkaupungin Sanomat, Laitilan Sanomat
Ville Hakala, Seutuneloset
Sari Heinilä, Järviseutu
Mikko Heino, Helsingin Uutiset, Länsiväylä, Vantaan Sanomat
Arto Henriksson, Loviisan Sanomat
Marina Holmberg, Västra Nyland
Marja Honkakorpi, Kuntalehti
Markku Huusko, Uusi Suomi
Susanna Ilmoni, Hufvudstadsbladet
Jouko Jokinen, Yle
Päivi Kallo, Länsi-Uusimaa
Karri Kannala, Tamperelainen
Petri Karjalainen, Kouvolan Sanomat
Kyösti Karvonen, Kaleva
Perttu Kauppinen, Etelä-Suomen Sanomat
Jouni Kemppainen, Maaseudun Tulevaisuus
Kari Kivelä, Iltalehti
Janne Koivisto, Turkulainen
Pasi Koivumaa, Karjalainen
Vesa Koivumäki, Ikkuna
Antti Kokkonen, Lapin Kansa
Sirpa Kortet, Pyhäjokiseutu
Emilia Kullas, Talouselämä
Virpi Kupiainen-Ämmälä, Epari
Helén Kurri, Östnyland
Timo Kyllönen, Kuhmolainen
Anne Lahnajärvi, Uusimaa
Marianne Lähde, Komiat
Timo Laitakari, Länsi-Savo
Pekka Lakka, Kaakon Viestintä
Tomi Lähdeniemi, Satakunnan Kansa
Sari Merilä, Somero-Lehti
Pekka Mervola, Keskisuomalainen
Kenneth Myntti, Österbottens Tidning
Juha Määttä, Suomenmaa
Jari Niemi, Itä-Häme
Kaius Niemi, Helsingin Sanomat
Ella Nurmi, Viiskunta
Niklas Nyberg, Vasabladet
Antti Oksanen, Taloustaito
Mari Pajari, Uutisvuoksi
Kauko Palola, Keskipohjanmaa
Ville Pernaa, Suomen Kuvalehti
Mika Pettersson, STT
Markus Pirttijoki, Kainuun Sanomat
Ville Pohjonen, Salon Seudun Sanomat
Matti Posio, Lännen Media
Olli Pursiainen, Suupohjan Sanomat
Janne Rantanen, Länsi-Suomi
Sirkku Rautio, Ylä-Kainuu
Jaana Rautio-Teijonmaa, Itä-Savo
Joonas Romppainen, Keski-Uusimaa
Seppo Rönkkö, Savon Sanomat
Tapio Sadeoja, Ilta-Sanomat
Mikko Salmi, Demokraatti
Eeva Sederholm, Etelä-Saimaa
Tom Simola, Åbo Underrättelser
Mikko Soini, Hämeen Sanomat
Riikka Suominen, Vihreä Lanka
Tiina Suutari, Koti-Kajaani
Satu Takala, Ilkka
Mari Teinilä, Kotimaa
Taina Tukia, Kunnallislehti, Kaarina-lehti
Nina Tuomikoski, Raahen Seutu
Martti Turunen, Forum24
Jussi Tuulensuu, Aamulehti
Kati Uusitalo, Loimaan Lehti
Kari Vainio, Turun Sanomat
Toni Viljanmaa, Pohjalainen
Asko Virtanen, Auranmaan Viikkolehti
Lasse Virtanen, Aamuset
Merja Ylä-Anttila, MTV Uutiset
Laura Ääri, Aamuposti