… vaikka mm. Vasemmistoliiton kansanededustaja, Oulun kaupunginvaltuutettu Hanna Sarkkinen näin onkin ymmärtänyt:
Yliopistolain satoa niitetään nyt yliopistoissa – mukana torajyviä?
Hanna Sarkkinen
Oulu
Vasemmistoliitto
Kansanedustaja, talousvaliokunnan jäsen, Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja ja Oulun kaupunginvaltuutettu.
Mitä Suomen yliopistoissa tapahtuu? Kysymys nousee mieleen, kun seuraa yliopistomaailmaa koskevaa uutisointia ja kuulee viestejä yliopistoista. Viesteissä kerrotaan epävarmuudesta, resurssipulasta, hallinnollisen työn lisääntymisestä, rahoitusmallin ongelmista, arvos- tuksen puutteen kokemuksista, huonosta johtamisesta, henkilöstön sivuuttamisesta ja ihmisten väsymisestä.
Olen seurannut huolestuneena erityisesti Oulun ja Tampereen yliopiston sisäistä kuohuntaa. Henkilöstö on barrikadeilla ja epäluottamus johtoa kohtaan on käsin kosketeltavaa.
Tilanteisiin liittyy todennäköisesti rahoitusleikkauksista seuranneita säästöpaineita sekä henkilöihin liittyviä ristiriitoja, mutta ongelmien taustalla paistaa myös vuonna 2009 hyväksytty yliopistolaki. Silloin kylvettiin ne siemenet, joiden satoa nyt niitetään. Uutisoinnista voi päätellä, että siementen joukossa oli torajyviä.
Yliopistolaki herätti säätämisensä yhteydessä runsaasti huolta ja vas- tustusta. Suurin kritiikki kohdistui yliopistojen kaupallistumiseen, kun yliopistot haluttiin tehdä riippuvaisemmaksi ulkopuolisesta rahoituk- sesta sekä tuoda ulkopuolisia edustajia yliopistojen päätöksentekoon. Toinen merkittävä kritiikki kohdistui yliopiston sisäisen demokratian heikkenemiseen.
Kritiikki ei jäänyt katteettomaksi eivätkä ihan pelkkää arvuuttelua ole arviot vuoden 2009 yliopistolain ongelmista. Kansalliset arviot uuden yliopistolain seurauksista kertovat karua kieltä uudistuksen seurauk- sista. Vuonna 2016 julkaistussa arviossa todetaan, että henkilöstö on kokenut uudistuksen vaikuttaneen kielteisesti työhyvinvointiin. Samalla toimivallan ja päätöksenteon keskittyminen on etäännyttänyt yliopistoyhteisöä päätöksenteosta ja kärjistänyt näkemyseroja.
Huolet näyttävät siis ainakin osittain realisoituneen. Tampereen uuden suuryliopiston valmistelu on herättänyt huolta henkilöstössä ja opiskelijoissa.
Uudelle yliopistolle esitetty johtosääntöluonnos rajoittaisi yliopiston itsehallintoa sekä yliopistoyhteisön kykyä valita hallituksensa jäsenet itse. Lisäksi yliopistolaisten mukaan yhdistyvien yliopistojen henkilös- tö ja opiskelijat on pidetty valmistelusta pimennossa ja ohitettu päätösten valmistelussa. Tampereella siis ilmeisesti halutaan ulosmitata uuden yliopistolain mahdollistama yliopiston sisäisen demokratian kavennus täysimääräisesti ja jopa yli voimassaolevien lakien.
Oulun yliopistossa on taas julkista kuohuntaa liittyen dekaanin valintaan.
Kuohunta kytkeytyy niin ikään kysymykseen yliopiston sisäisestä demokratiasta ja johtamistavasta.
Oulun yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta asetti yksimielisesti dekaaniehdokkaakseen professori Vesa Puurosen,mutta jostain syys- tä yliopiston rehtori torjui esityksen, vaikka muita hakijoita tehtävään ei ollut. Yliopiston johtosäännön mukaan rehtori nimeää dekaanin tehtävään ilmoittautuneista henkilöistä tiedekuntaa kuultuaan. Tehtävään esitetyllä henkilöllä on tiedekunnan henkilöstön vahva tuki eikä muita hakijoita ollut. Yliopiston henkilökunta onkin nyt ymmärrettävästi huolissaan yliopiston sisäisen demokratian kehityksestä. Todennäköisesti Puuronen jätettiin valitsematta, sillä hän on kritisoinut yliopiston johtamistapaa.
Yliopistoissa koetaan, että niitä johdetaan omavaltaisesti sisäinen de- mokratia sivuuttaen.Uuden yliopistolain säätämisen yhteydessä puhut- tiin kauniisti yliopistojen autonomian lisääntymisestä. Näyttää kuitenkin käyneen niin, että autonomia on lisääntynyt lähinnä toimivan johdon suhteessa muuhun yliopistoväkeen.
Yliopistolakia tulisikin pikaisesti uudistaa yhteisöllisen päätöksenteon ja korkeakoululaitoksen sisäisen demokratian vahvistamiseksi.
Oulun yliopiston näkemys tapaus Puurosesta on toinen:
Oulun yliopistossa kuohuu – rehtori ei halua dekaaniksi henkilöstön tukemaa ja yliopiston nykymenoa kritisoinutta professoria
Kasvatustieteiden tiedekunnan uuden dekaanin valinta kuohuttaa Oulun yliopistossa.
Vuoden alussa vapautuvaa kasvatustieteiden dekaanin eli tiedekunnan johtajan tehtävään ilmoittautunut ainoa hakija, yhteiskuntatieteiden tohtori Vesa Puuronen ei kelpaa Oulun yliopiston rehtorille Jouko Niinimäelle.
Dekaanin paikka tuli hakuun, kun nykyinen dekaani Eila Estola jää eläkkeelle.
Yliopiston johtosäännön mukaan rehtori nimeää dekaanin tehtävään ilmoittautuneista henkilöistä tiedekuntaa kuultuaan. Puurosella on tiedekunnan henkilöstön tuki.
Silti rehtori Niinimäki on päättänyt, että kasvatustieteiden tiedekunnan dekaanin tehtävä pannaan uudelleen haettavaksi ensi maanantaista alkaen.
Kasvatustieteiden tiedekunnan henkilöstö on huolissaan yliopiston demokratian kehityksestä, joka näyttää etenevän kovin hitaasti tai peräti väärään suuntaan.
Yhteensä 70 tiedekunnan työntekijää on allekirjoittanut Oulun yliopis- ton rehtorille osoitetun kirjelmän, jossa otetaan kantaa Puurosen puolesta. Kirjelmä on mennyt tiedoksi myös yliopiston vararehtoreille, henkilöstöjohtajalle ja hallintojohtajalle.
– Saimme järkytykseksemme kuulla,että professori Vesa Puurosen nimit-täminen tiedekunnan dekaaniksi olisi pysäytetty ja häntä olisi pyydetty luopumaan ehdokkuudestaan.
– Puuronen on ainoa tehtävään ilmoittautunut henkilö ja hän nauttii tiedekunnan henkilöstön laajaa luottamusta, kuten henkilöstön kuulemistilaisuus osoitti, kirjelmässä todetaan.
– Toivomme, että asiat voisivat edetä johtosäännön ja hyvän demo- kraattisen johtamisen mukaisesti niin, että professori Puuronen nimi- tetään kasvatustieteiden tiedekunnan dekaaniksi ja että päätöksen- teon avoimuus ja läpinäkyvyys sekä johtamisen vuorovaikutteisuus toteutuisivat.
Yliopiston rehtori Jouko Niinimäki oli torstaina matkoilla,mutta Puuros- ta dekaanin tehtävään haastatellut koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä arvioi, että tiedekunta tarvitsee toisenlaista johtajuutta.
Hentilä pitää erikoisena, että Kaleva kysyy dekaanin valintaprosessis- ta, vaikka se puhuttaa parhaillaan koko Linnanmaata.
– Asia on kesken, Hentilä kuittaa.
– On totta, että oli vain yksi hakija, joka on hyvä ja kokenut ja jolla on vahvuuksia. En käy kuitenkaan enempää läpi henkilön ominaisuuksia.
Professori Vesa Puuronen on tullut tutuksi Kalevan lukijoille mielipidekirjoituksistaan.
Puuronen on kysynyt, ollaanko Oulun yliopistosta tekemässä teknistä korkeakoulua. Hänen mielestään yritysopit rapauttavat yliopiston.
Puuronen on arvostellut myös yliopiston yhteistoimintamenettelyä ja todennut yliopistoväen keskinäisen solidaarisuuden olevan puntarissa.
– Professoriliiton Oulun osastossa on keskusteltu, että osaston pitää ryhtyä toimiin, jotta Oulun yliopistoon saadaan palautettua demokratia, Puuronen sanoo.
Oulun yliopisto kertoi perjantaina, että KTK:n dekaanihaun jatkamiselle on vankat perusteet.
Oulun yliopisto kommentoi dekaanikiistaa: ”KTK:n dekaanihaun jatkamiseen on vankat perusteet ”
Oulun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan (KTK) dekaanin haku avataan uudelleen ensi viikon alussa, kerrotaan Oulun yliopistolta.
– KTK:n dekaanihaun jatkamiseen on vankat perusteet, yliopiston tiedotteessa todetaan.
Poikkeuksellinen hakuprosessi tuli julki perjantaina, kun Kaleva kertoi, että yliopiston rehtori Jouko Niinimäki ei nimennyt KTK:n dekaaniksi kyseiseen tehtävään ehdolla ollutta Vesa Puurosta. Tiedotteen mukaan päätös tehtiin haastattelun ja henkilökunnan kuulemisen perusteella.
Sosiologian professorina työskentelevä Puuronen oli ainoa hakija KTK:n dekaaniksi. Yliopiston johtosäännön mukaan rehtori nimeää dekaanin tehtävään ilmoittautuneiden joukosta sen jälkeen, kun henkilöstöä on kuultu. Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa on ollut laajasti tukea Puurosen valinnalle.
Yliopiston tiedotteessa todetaan, että dekaanin tehtävänä on johtaa tiedekunnan toimintaa, vastata tuloksellisuudesta sekä yliopiston joh- toryhmän jäsenenä vastata yliopiston strategian toteuttamisesta tie- dekunnassa. Dekaanin tehtävä on yliopistossa keskeinen johtamisteh- tävä, johon sisältyy tiedekunnan johtamisen lisäksi paljon verkostojoh- tamista sekä yhteistyötä muiden tiedekuntien, yliopistojen ja sidosryhmien kesken.
– Johtaminen on mitä suurimmassa määrin ryhmätyötä niin yliopiston kuin tiedekunnankin johtoryhmässä, ja edellyttää vankkaa monenkeskistä luottamusta, tiedotteessa sanotaan.
Tiedotteessa todetaan myös, että henkilövalintoihin liittyy aina seikkoja, joita työnantaja ei käsittele julkisesti.
Puuronen on julkisuudessa arvostellut Oulun yliopistoa muun muassa Kalevan mielipidekirjoituksissa. Hänen mukaansa yritysmaailman opit rapauttavat yliopiston. Puuronen on myös kysynyt, ollaanko Oulun yliopistosta tekemässä teknistä korkeakoulua.
YLIOPISTOSSA EHDOTON YDINKYSYMYS ON.
KUKA TEKEE OIKEATA TIEDETTÄ, ja KUKA TEKEE JOTAKIN MUUTA.
Sellaisiin tahoihin, jota EIVÄT SELLAISTA TEE, kuuluu ainakin Tampereen Yliopistosäätiön johto.
Ja sellaisiin JOTKA TEKEVÄT AINAKIN MUUN OHELLA MYÖS TIETEEN NIMISSÄ SITÄ MUUTA KUIN TIEDETTÄ, kuuluu myös professori Vesa Puuronen.
On siis aivan oikein, että häntä ei valittukaan dekaaniksi!
”Puuro” ei ole oikea henkilö dekaaniksi!
Sen osoittaa tämä hänen ”stalinismin historiansa”, jonka hän mainitsi, muttei ymmärettävistä syistä linkannut: hän on ilmeisesti jonkilainen todellisellaJA KUVITTEELLISELLA VÄKIVALLALLA mässyttelijä, joita aina silloin tällöin näkee.
http://vesapuuronen.net/tapsisallys.htm
Vesa Puuronen
Tappavat aatteet
Sisälluettelo:
|
1 |
|
|
2 |
|
|
3 |
|
|
4 |
|
|
5 |
|
|
6 |
|
Sellainen on ainakin ajoin ollut myös yksityinen ”ihmisoikeusvalvoja” Human Rights Watch: kaikki ”kansanmurhat” on ”menneet läpi”, mitä jotkut ovat viitsineet syöttää… Suomestakin se löysi neljä ”tuhottua kansaa”: Ener, Ter Saami, Ingrians ja Olonets Carealians. Järjestö oli verrannut englanninkielistä luetteloa Tsaarin imperiumin kasallisuuksista tämän perillisten kuten Venäjän ja Suomen vastaaviin Neuvostoliiton hajoamisen ajoilta, ja edellisen jokainen jälkimmäisestä puuttuva etnonyymi tarkoitti ”murhattua kansaa”!
”Arvovaltaisessa” järjestössä ei ollut tiedossa, että useimpien Siperian vähemmistökansallisuuksien nimet oli 30-luvulla vaihdettu asiakirjoissa venäjänkilisistä omakielisiin: näin jurakeista oli tullut nenetsejä ja enetsejä, ostjakeista ja voguleista hanteja ja manseja,tunguuseista ja goldeista evenkejä ja nanaita jne.Näin saa- tiin ”60 stalinismin murhaamaa kansaa” kun koko Neuvostiliiton aikana hävisi vain yksi sikäläinen kansallisuus kamassisamojedit, joita oli 1908 ollut 12 ja 1912 8 henkilöä. Josko katosi sekään: heidän jälkeläisensä muissa ryhmissä tiedetään, ja heidän kielensä on Kai Donnerin ja Paul Aristeen tallentamana kirjoissa ja kansissa. Kai Donner piti sillä kielellä jopa päiväkirjaa Tukholmassa Suomen itsenäisyysliikkeen toi- minnasta, jotta kukaan muu ei taatusti saisi selvää. Edellisessä Venäjän väestönlaskennassa taas kaksi henkilöä hyväksyttiinkin etnisiksi kamasseiksi.
Noitakohan ”kuolleita sieluja” Puuronen tarkoittaa ”stalinismin LUKUISILLA KANSANMURHILLA täällä teoksessaan:
http://vesapuuronen.net/tapluku3.htm
” Vesa Puuronen
LUKU 3 STALINISMI – OPPI LUOKKATAISTELUSTA POLITIIKAN PERUSTANA
Stalinismi on ideologia, joka kehittyi Neuvostoliitossa vuosina 1922 – 1953 Josef Stalinin toimiessa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP(b)) pääsihteerinä. Stalinismi oli hegemoninen ideologia Neuvosto- liitossa 1920-luvun lopulta lähtien,jolloin puolueen sisäinen oppositio menetti asemansa, maaliskuuhun 1953 saakka, jolloin Stalin kuoli. Stali- nismilla voidaan tarkoittaa myös Neuvostoliitossa samoihin aikoihin kehittynyttä sosialistisen yhteiskunnan muotoa, tai hallinnollisia, byrokraattisia ja yksinvaltaisia menetelmiä, joita tuolloin käytettiin.
Tässä kirjoituksessa tarkastellaan stalinismia ideologiana, erityisesti niitä perususkomuksia, joille ideologia rakentui ja perusteluita, joita annettiin ideologian nimissä tehdyille kansanmurhille ja muille rikoksille. ”
RK: YK ja objektiivinen tutkimus EIVÄT OLE LÖYTÄNEET AINOATA- KAAN KANSANMURHAA (muita rikoksia toki kylläkin yllin kyllin), eikä tule löytämäänkään. Koko kansamurha(”geenimurha”)- ja joukkomur-halainsäädäntö erotukseksi muista tappotöistä on Neuvostoliiton blokin läpiajama kansainvälisessä oikeudessa, Lännen vastustaessa.
Kun tuollaisessa ympäristössä toimitaan, pitää olla asiantteva ja kriitti- nen kaikkien lähteiden ja ”lähteiden” suhteiden. Sitä Puuronen ei ole edes yrittänyt olla:
VP: ” Stalinismin hahmottamisen päälähteen muodostavat seuraavat Stalinin suomennetut teokset: Stalin, Kootut teokset osat 1 – 13, jul- kaistu vuosina 1951-1955, Leninismin kysymyksiä (1946) ja Suuresta isänmaallisesta sodasta (1945). Lisäksi käytetään Deutscherin teosta Stalin, poliittinen elämäkerta (1989), ”
RK: Deutscherin kirja ”löytää” KOLME KERTAA NIIN PALJON ”STALI- NIN TAPETTUJA UHREJA” (”20 milj.”!) vuosilta 1923 – 1938 ennen alueliitoksia kuin EU:n myöhempi hörönlörötys ”Kommunismin musta kirja” (7.5 mlj., joista kuitenkin jopa 6 mlj. olisi ollut ”karkotettuja ilman varmuutta myöhemmistä vaiheista”, – ja ainakin 10 kertaa niin paljon kuin niin todellisuudessa tiukimmankaan tulkinnan mukaan laskien oli (”poliittiset” teloitukset ja rangaistuksiin ja muihin karkotuksiin liittyvät ylimääräiset kuolleet).
(”KMK” ”löytää” sen sijaan ”12.5 miljonaa Leninin urhria” vuosilta 1918 – 1922 mm. kertomalla kahdella kaikki sisällis- ja interventiosodan ylimääräiset kuolleet taisteluihin ja rintamatauteihin (5 mlj. tulevan NL:n alueella) ja vähentämällä tästä bolshevikkien ”omat” 2.5 miljoonaa (aivan oikein: 1.0 mlj. kaatunutta ja 1.2 mlj. tauteihin kuollutta taistelijaa ja 300000 siviiliä) ja siihen se lisäsi ”5mlj. Volgan järjetetyn nälänhädän uhria” alueelta, jolla ennen sotaa oli ollut 1.3 mlj. asukasta…)
https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/ukrainan-jarjestetty-nalanhata-jenkit-nato/
VP: ” Edvard Ratzinskin elämäkertaa Stalin (2001), ”
RK: Radzinskin kirja ontäsysin poekton skitsopaläjäys: hän väittää mm. Stalinilla olleen toisessa jalassaa pukinsorkka…. <:-D!!!!
Täällä sen toteaa Hannu Lauermakin:
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/145222?page=1#145263
VP: ” sekä Aleksandrovin et alian virallista Stalin, Lyhyt elämäkerta– te- osta (1948) ja muita Stalinia ja stalinismia koskevia tutkimuksia ja muis- telmia. Aiheeni kannalta erittäin kiinnostava tutkimus on Alan Bullockin massiivinen teos Hitler and Stalin (1992), jossa seurataan näiden kahden johtajan elämää rinnakkain ja verrataan heidän ajatuk- siaan ja menettelytapojaan. Stalinin suomennetut teokset kattavat stalisnismista vuodet 1922-1944. ”
VP: Lisäksi käytän Stalinin viimeisien vuosien 1950 – 1952 tekstien eng- lanninnoksia (Franklin ed.1972).Analyysia Stalinin ajattelusta ja toimin- nasta vuoden 1944 jälkeen tukevat toisen käden lähteet, joita ovat tut- kimusten lisäksi esimerkiksi stalinismin vuonna 1956 NKP:n 20 edusta- jakokouksessa paljastaneen Nikita Hrushtshevin muistelmat, jotka julkaistiin suomeksi vuonna 1971.
…. Keskuskomitea totesi, että valtion turvallisuuselimet saivat Stalinin valtakaudella maassa vähitellen liian suuren vallan ja niiden valvonta lui- sui puolueen keskuskomitealta ja hallitukselta Stalinille henkilökohtai- sesti (mt., 15). Keskuskomitea sysäsi kuitenkin osan vastuusta kansain- väliselle imperialismille ja sen kätyrille Lavrenti Berijalle,joka toimi salai- sen poliisin päällikkönä vuodesta 1939 vuoteen 1953. Berijan syyksi lu- ettiin se, että maassa sallittiin neuvostolaillisuuden vakavia rikkomuksia ja joukkomittaisia vainotoimenpiteitä. ”
RK: Lavrentii Berija ei aloittanut eikä toteuttanut Nikolai Jezhovin Suurta puhdistusta, vaan vislasi sen poikki.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/11/nl-n-ns-suuri-puhdistus-1937-1938-oli-nikolai-jezvin-munaus
Puurosen kirja loppuosa ”Stalinista leninistinä” on Solzhenitsynin, Anne Applebaumin ja Robert Servicen VÄÄRENNETTYJEN LENIN-LAINAUS- TEN, JOISTA ESIMERKIKSI KIELTOSANAT OLI SAATETTU JÄTTÄÄ POIS JA PANTU LENIN VÄITTÄMÄÄN SELLAISTA,MITÄ HÄN KIELTÄÄ (kuten muka ”kirjoittamaan rikoslakiin laillinen terrori” (eli rikoslain kieltämien kainojen käyttö politiikassa valtion taholta – eli että ”ei mitään järkeä” …),kääntämällä venäjän sana sila = voima,joka on suomen sanan kaikin- puolinen synonyymi ja lähellä englannin sanaa power, systemaattiset ja kaikenkattavasti ”VÄKIVALLAKSI” (violence), joka SULKEE POIS muut kuin ihmisiin kohdistuvat aseelliset pakkotoimet! jne.
Juttu on lyhyesti ja yksinkertiasesti paskaa.
Tulkitsen niin että Oulussa on vainuttu jo pitkään jatkuneesta Tampe- reen yliopistokiistasta RAADON HAJU eli YLIOPISTOSÄÄTIÖN TAPPIO loppujen lopuksi.
Sitten on päätetty loikata itsekin jo hyvissä ajoin ”taantumuken sorta- mien edistyksellisten” rooliin – vaikka sitä ei todellisuudessa olla – koska siitä voisi ainakin hetkeksi tulla MUOTI!
Kohta kuohuu Helsingin yliopistossa, koska hallituksen puheenjohtajaksi on valittu suomalaisvihamielinen Tarja Halonen, joka luultavimmin yrittää lisätä suomalaisten ”positiivista syrjintää” niin oppilasvalinnoissa kuin henkilökunnankin palkkaamisessa.
Juu! Mitä kovempi rytinä sen parempi! Se on varma, että sellainen tulee!