https://www.verkkouutiset.fi/ruotsin-lapissa-ei-ollutkaan-sivilisaation-alkukoti/
Ruotsin Lapissa ei ollutkaan sivilisaation alkukoti
Muinaistutkijoita yli 300 vuoden ajan askarruttanut Käymäjärven kiven arvoitus on ratkaistu.
1600-luvun lopulla Pajalasta Ruotsin Lapista löydettiin merkillinen kivi, jota pidettiin vuosisatojen ajan riimukivenä ja jopa todisteena sivilisaation alkukodin sijainnista Euroopan pohjoisreunalla.
Oulun yliopiston arkeologian ja historian tutkijoiden uusissa tutkimuk- sissa kivi on osoittautunut luonnon muovaamaksi kalkkikivilohkareek- si, jonka pinnan kuviot ovat jälkiä erilaisista geologisista prosesseista, eivät riimukirjoitusta. Tutkimuksessa analysoitiin kiveä suhteessa paikalliseen geologiaan ja maisemaan sekä liitettiin kivestä tehtyjä aiempia havaintoja ja tulkintoja laajempaan asiayhteyteen.
Tutkimus yhdisti geologian, arkeologian ja historian tutkimusmenetelmiä.
– Kyse ei kuitenkaan ole vain kivestä itsestään vaan siitä,miten pohjois- ten alueiden merkitys esihistorian ja historian suurissa kertomuksissa on ymmärretty, Oulun yliopiston tutkimusryhmän johtaja, arkeologian professori Vesa-Pekka Herva kertoo.
Pohjoinen on esiintynyt eurooppalaisten mielissä antiikin Kreikan ajoista lähtien tuntemattomana ja taianomaisena maana.
– Käymäjärven kiven tarina valaisee oleellisesti esimerkiksi Lapin ny- kyisten kaivos- ja maankäyttökiistojen historiallisia juuria aikana, jol- loin ilmastonmuutoksen luomat uhkat ja mahdollisuudet ovat nosta- neet arktiset alueet globaalin taloudellisen ja poliittisen keskustelun keskiöön, Herva kertoo.
Suomessa on vasta hiljattain alettu tiedostaa näitä syvältä historiasta kumpuvia ongelmia, joiden syntyä tutkimusryhmä tarkasteli Käymäjär- ven kiven kautta. Vaikka kyse on luonnonoikusta, Käymäjärven kivi on kiehtova ja tärkeä esimerkki kulttuuriperinnön merkityksestä osana eri aikojen laajempaa yhteiskunnallista keskustelua.
Käymäjärven kivi on kiinnostanut tutkijoita ja suurta yleisöä 1600-lu- vulta lähtien. Löytö herätti aikanaan myös kuningas Kaarle XI:n kiin- nostuksen ja hän rahoitti tutkimusretken pohjoiseen aikansa huippututkijan, professori Olof Rudbeckin suosituksesta.
Vuonna 1731 paikalla vierailivat ranskalainen tiedemies Pierre Louis Maupertuis ja ruotsalainen professori Anders Celsius kykenemättä selvittämään, oliko kyse vain erikoisesta luonnonoikusta vai maailman vanhimmasta kirjoituksesta.
Tutkimuksen julkaisi arvostettu Cambridge Archaeological Journal.
Alternative Pasts and Colonial Engagements in the North:
”Kantapersermaanilainat” witusta Saamelaiskulttuurin ensyklopediassa…
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2018/02/suomen-alkupera
Lähden seuraavassa siitä,että suomen paikan- ja heimonnimet Sai- maa, Saame, Häme ja Suomi tulevat eri kautta tässä aikajärjestyk- sessä samasta kantabalttilaisesta juuresta kuin liettuan sana žemė = maa, maaperä, sisämaa, alamaa. Tämän (paitsi Saimaan) on yllättävää kyllä esittänyt myös Jorma Koivulehto, joskin hänen suuhunsa on sitten myöhemmin pantu myös aivan muuta.
Olen katsonut että tämä sana on z-äännealkuinen, sen sijaan kantain- doeuroopassa,sikäli kuin tämä sana lainkaan on sieltä,on periaatteessa saattanut olla g-äänne. Vain yhdessä IE-kielessä, heetissä, jossa gim(ma)ran = viljelysmaa, joka on mahdol- lisesti lainaa kartvelikielten (svaneetin) samaa tarkoitytavasta sanasta gim.Heetin (puolustettavaa, hallittavaa) maa-aluetta tarkoittava sana on tekam. Näillä ei ilmeisesti- kään ole synnyltään tekemistä keskenään. Näin ainakin nyt oletetaan. Indoeurooppalaisten alkuperästä tässä noudatetaan Marija Kimbutasin kurgaanihypoteesia ottaen kuitenkin huomioon, että jos źem-sanalla saattaa olla ”anatolialainen”, alun perin peltoviljelykseen liittyvä lainaetymologia IE (ja SU-) -kielten ulkopuolelta.
Lähteissä etymologia on sekoitettu enemmän tai vähemmän tahallaan aivan toisen sanan,liettuan šeima = perhe, kiemas = piha, vasarakirves- laina kaimas = kylä,maaseutu, kanssa,suomen kaima,joka on varmasti IE-sama ja tunnetaan hyvin. Nämä pyritään erottamaan toisistaan.
https://journal.fi/virittaja/article/view/39139/28183
Riho Grünthal
” SUOMEN ALKUPERÅ
https://journal.fi/tt/article/view/56439/18662
” Käymäjärven merkillinen kivi
Osmo Pekonen
Ruotsin Lapissa, Käymäjärven pienessä erämaakylässä, sijaitsee merkillinen kivi – kenties seita? – johon liittyy hämmentävä annos sekä kansanperinnettä että oppihistoriaa.
Käymäjärven kivelle ovat tehneet retken monet tieteenhistorian suuret hahmot.
Kaikki alkaa 10. kesäkuuta 1687, jolloin Ruotsin barokkiajan monioppinut Olof Rudbeck kirjoittaa esimiehelleen Upsalan yliopiston kanslerille Bengt Oxenstiernalle anoakseen kuninkaallista rahoitusta sangen epätavalliseen tutkimushankkeeseen. Rudbeck on saanut kuulla – tarina ei kerro mistä – että Lapin pohjoisilla perukoilla sijaitsee merkillinen kivi, jossa näkyvät Ruotsin valtakunnan kolme kruunua ja ”jolla vanhimmat esi-isämme tarkkailivat auringon ja kuun kulkua”. Lappalaisten tarina on saavuttanut Upsalan yliopiston professorin kenties kauppamiesten, kenties kaiken puhdasoppisuutta valvovien kirkonmiesten kautta.
Ruotsi elää suurvaltakauttaan; se varustaa armeijoita ja laivastoja; se pullistelee rajojaan avarammiksi ja hakee itsetunnolleen perusteluja myös saagoista, riimukirjoituksista ynnä muista muinaisjäännöksistä. Sveain, gööttain ja vendein kruunut oli kaiverrettu upplantilaisiin Moran kiviin, joilla Ruotsin vanhat kuninkaat valittiin, ja nyt siis kiirii tieto samanlaisen kiven olemassaolosta myös Pohjan perillä. Rudbeck hoputtaa kuninkaallista tutkimusretkikuntaa viipymättä matkaan, onhan myös keskiyön aurinko kiinnostava syy matkustaa Lappiin.
Kuningas Kaarle XI innostuu asiasta ja myöntää matkarahat jo seuraavana päivänä. Rudbeck ei olekaan kuka tahansa tiedemies. Hän on anatomian, botaniikan ja lääketieteen auktoriteetti, joka kaiken muun ohessa kirjoittaa Ruotsin historiasta visionääristä suurteosta Atlantica.
Rudbeckin tavoitteena on todistaa, että vedenpaisumuksen jälkeen Nooan pojasta Jafetista (1. Moos 10:2) polveutuvat kansat purjehtivat Ruotsiin ja että Ruotsi itse asiassa on yhtä kuin tarujen Atlantis, hesperidien kultamaa ja kaiken sivistyksen kehto. Rudbeck etsii viisastenkiveä, joka todistaisi tämän kaiken, ja nyt hän uskoo löytävänsä sen Lapista.
Ruotsalainen valloittaja on väärentänyt Suomen muinaishistorian, tämä tapahtui Eerikin kronikan avulla. Ruotsin tekemät ristiretket Suomeen olivat uskonnon kaapuun puettuja valloitusretkiä. Lännestä tuli Valo meille pakanoille ja niin päin pois.
Hautalöydöt ja kielitieteelliset seikat viittaavat selvästi siihen, että kristinusko tuli Suomeen rauhanomaisesti idästä ja etelästä ja siirtyi täältä Ruotsiin.
Oma lukunsa on kirkon hajaannus 1000-luvun alussa, jonka jälkeen katoliset pitivät ortodoksikiristittyjä enemmän tai vähemmän pakanoina, mutta kyllä nuo Ruotsin tekemät ”ristiretket” olivat puhtaasti valloitusretkiä.
Muinaishistoriassa on useita mainintoja Suomen kuninkaista, esimerkiksi Kalju-Grimrin pojan Egillin saagassa kerrotaan Suomen kuningas Faravikista, joka pyysi viikinkejä avuksi panemaan itämaan rajarosvot kuriin. Viikingit lähtivät avuksi ja rajarosvot lyötiin. Mikään suurimittainen taistelu tämä ei kuitenkaan ollut, mutta kertoo osaltaan Suomen kuninkaista; eikä tämä suinkaan ole ainoa maininta Kveenien (jolla nimellä silloisia suomalaisia kutsuttiin) kuninkaista.
Kveenien kuninkailla ei ollut hovia eikä keskitettyä hallintoa eikä paljon alamaisia (Ei ollut millään muullakaan maalla siihen aikaan. Norjan ensimmäisen kuninkaan Harald Kaunotukan hallintoalue oli sekin varsin suppea ja hallinto hajanainen ja riitaisa). Luultavasti monissa eri lähteissä mainitut Kveenien kuninkaat olivat kyvykkäitä mahtimiehiä, jotka ulkoisen uhan vallitessa eri heimot valitsivat johtajakseen.
Tietenkin islantilaisten saagojen totuudellisuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta tuskinpa saagojen kirjoittajat merkitsivät muistiin kaiken maailman kyläpäälliköitä ja nuottakuntien johtomiehiä kuten ruotsalainen valloittaja on kerkeästi esittänyt.
Olivatko viikinkinkuninkaat suomalaisia?
”Suomi-Kainuu luhistui 400 vuodessa.
Kun Suomi sortui Ruotsin edessä 1249-50 (ei siis vielä 1155!), niin sen jälkeen ei ole ollut enää kovin kunniakasta johtaa Pohjolan kuningassukuja Suomesta ja Kainuusta. Mutta saagat on pääosin kirjoitettu ennen Suomen sortumista. Lisäksi Fornjotnr- perinne ei ole pelkästään edellä mainittujen lähteiden varassa. Koko viikinkiajan kuuluisin hovirunoilija, ns Skaldi oli Harald Kaunotukan hovissa laulellut Tjodor Hviniläinen. Hän lauloi vanhimmasta Skandinaavilähteessä 800-900- lukujen vaihteen Ynglingatalissa suurisyntyisestä Logesta, joka oli Suomen ja Kainuun Fornjothin sukua… Ja mainitsee nimeltä myös itsensä Fornjothin. Ja miksi ei olisi laulanut, sillä Fundinn Norvigin mukaan Fornjoth oli myös Harald Kaunotukan esi-isä! — ”
Lainaus lähteestä: Internet, Kaltio-julkaisu, otsikko sama kuin tässä. Teksti: Arto Pöllänen.
Skaldi on nimitys viikinkiajan skandinaavisille runoilijoille, jotka sepittivät ja esittivät varsinkin hallitsijoiden ylistysrunoja näiden hoveissa. – – Eräitä riimukirjoituksia lukuunottamatta nämä runot kirjoitettiin muistiin Islannissa vasta 1100-1200-luvuilla. Niiden kuitenkin uskotaan säilyneen tätä ennen suullisena perinteenä varsin muuttumattomossa muodossa, otaksuttavasti monimutkaiset runomitat vaikeuttivat niiden muuttumista tai muuttamista.
Koska skaldirunot ovat aikalaislähteitä, niillä on ollut suuri merkitys viikinkiajan historian ja uskonnon tutkijoille. Tutkimuksessa skaldirunoille annetaan suurempi todistusarvo kuin saagojen proosateksteille, jotka ovat syntyneet vasta kauan viikinajan jälkeen. – Lainaus Wikipediasta.
Korjaus. Muinaisen Suomen kuninkaan nimi (Kalju- Grimrin pojan Egillin saaga) oli Faravid, ei Faravik kuten erheellisesti kirjoitin.
Sinikivi-lehden näkemys…
http://www.sinikivi.com/huippuotsikot-sinikivi/146-kaeymaejaerven-kivi
Käymäjärven kivi
Myönnetään että Käymäjärven kiven riimukirjoitus on pitkään kiehtonut mieltäni enkä ole säästellyt vaivoja saadakseni sen avattua. Pääsyy on tietenkin että vaikka Käymäjärvi teknisesti sijaitsee Ruotsin puolella on siellä ollut suomalaista asutusta aina keskiajalle saakka. Loogisesti meillä pitäisi siis olla käsissämme ehta aito suomalainen riimukirjoitus. Yritän sitä tulkita tässä. En sano että tulkinta on oikea, mutten myöskään ota mitään kritiikkiä vastaan pelkän kritiikin nimissä. Eri asia jos joku toinenkin yrittää sitä avata ja lyö pöytään paremman ehdotuksen. Silloin kummarran syvään ja totean ratkojalle kolme kertaa ”oot kingi, oot kingi, oot kingi”.
Käymäjärven kivellä kävi tiettävästi ensimmäisen kerran 1600-luvulla elänyt Olaus Rudbeck ja sittemmin siellä on tavannut käydä yksi jos toinenkin. Tiettävästi viimeinen tutkimusmatkaaja on ollut Osmo Pekonen, joka on iloksemme tuonut kiven kaiverrukset koko internetkansan näytille. Erikoista, että jokainen kävijä on saanut kiven kuvioista aina omannäköisensä version. Ilmeisesti merkkien jäljentäminen hyttysten syödessä ja tihkusateen kiusatessa ei ole helppoa. Taustoja kiven tutkimushistoriasta voinee katsoa vaikkapa tästä:
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0105/pekonen/index.htm
Mikään poliittinen soppa kivestä ei ole koskaan alkanut vaan lähinnä se on jäänyt historiankirjoituksen tuntemattomaksi alaviitteeksi. Ruotsalaisia asia ei kiinnosta koska kyseessä on suomalaisten juttu ja vastaavasti Suomessa ei ole oikein asiantuntemustakaan aiheeseen, vaikka kiinnostusta löytyisi. Meillähän ei riimuperinnettä ole vaalittu. Jollakin ihmeellisellä tavalla Käymäjärven kivi on jäänyt tutkijoiden silmin vähän kuin ei-kenenkään maalle. Mitään yritystäkään ratkoa mitä kivessä lukee, ei ole kävellyt vastaan. Tämä saattaakin olla ensimmäinen yritys jossa edes koetetaan, yrittänyttähän ei laiteta.
Ogam
Kiven merkintöjen ymmärtäminen ogam-riimuiksi ei vaadi sinänsä suurtakaan Sherlockin lahjakkuutta. Ongelmaksi muodostuu että ogamia ei tunneta kuin Irlannin ja Skotlannin seuduilta vuosien 300-500 jKr ajalta. On tietenkin erikseen mainittava Barry Fell joka on näyttänyt että vastaavaa löytyy myös Amerikan itärannikolta joka kielii kelttien yhteyksistä Kanadan ja Amerikan intiaaneihin. Eikä tuo ikäkään ole niin kiveen hakattu totuus, Killdaren piispa Finn McGorman käsitteli ogam-riimua vielä 1100-luvulla kirjassaan Book of Leinster. Tästä tai muusta syystä ogamia kutsutaan nimellä Finn´s ladder – suomalaisten tikapuut. Oli miten oli, kyseessä on siis muinaisten kelttien käyttämä kirjoitus joka tosin muuttui koko ajan eri vuosisatoina kunnes viimein viikinkien futhmark-riimut kuin myös kristittyjen latinalaiset aakkoset ajoivat kirjoituksen sukupuuttoon. Alkujaan ogham oli lähes pelkkää konsonanttia johon myöhemmin lisättiin ensin vokaalit ja myöhemmin erinäinen määrä erikoismerkkejä. Ogamiin voi lähemmin tutustua vaikka wikistä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ogam
Sitten vaan työhön
Jos on helppoa päätellä kivestä itse kirjoitustapa niin siihen helppous sitten loppuukin. On arvattava kirjoitussuunta, käytetty kieli sekä Käymäjärven kiven tapauksessa viivojen muuttaminen edes jotenkuten luettavaan muotoon. Oman ongelmansa muodostaa että kun paikanpäällä ei ole itse käynyt, on tyystin jäljentäjien ammattitaidon varassa. Kuvassa jonka näpistin käyttööni, niin sitä tarkastellessa huomaa että se koostuu vain kahdesta rivistä tekstiä. Kolmannella rivillä olevat merkit ovat samat merkit kuin ylemmälläkin rivillä. Myös neljäs ja viides rivi ovat toisen rivin jäljennöksiä. Oli miten oli, turhahan tässä vaikeuksista rutista tämän enempää. Aikani soviteltuani sain muutettua merkit tuosta alusta tunnistettaviksi. En ole itsekään varma merkkien oikeellisuudesta joten sen takia tyydyin vain tulkitsemaan kolme ensimmäistä sanaa. Toki pidemmällekin voidaan kiveä avata mutta siinä on vaarana tulkinnallisuus ja liiallinen spekulointi joka saattaa viedä kääntäjänsä kunnolla metsään.
Siinä lukisi siis luettuna vasemmalta oikealle AND – BL – CDHH . Sitten vain vertaamaan keltin kielisiin riimukiviin tuolta Irlannin puolelta. Ensimmäinen sana voisi hyvinkin olla Ianod joka tarkoittaa aluetta, paikkaa tai jopa kotia. Bal on sitten monitulkintaisempi sana koska se tarkoittaa sekä aurinkojumala Baalia, mutta myös kaupunkia – mahdollisesti kylää – joka tässä yhteydessä lienee oikeampi määre. Viimeinen sana CDHH on helpompi jo pituutensakin puolesta, se tarkoittaa sanaa cuidh. Tämä tarkoittaa rahtia, lastia ja sen sellaista. Lukisiko siinä siis paikka kyläkunnan tavaroille? Onko siinä aikanaan sijainnut jokin sen ajan verotoimisto, kauppapaikka, talvivarasto tai muu vastaava? Jos ympäristöä tutkisi arkeologian keinoin, voisi etukäteen olettaa että alueella on sijainnut ainakin jokin rakennus jossa on säilytetty tai vaihdettu tavaraa. Teoriaa tukisi sekin että kun käännöstä jatkaisi eteenpäin, olisi seuraava sana degos, joka tarkoittaa joko temppeliä tai muuta suojattua rakennusta. Tämä on kuitenkin jo niin tulkinnallinen sana että en katsonut aiheelliseksi yrittää pidemmälle. En ole varma tästäkään.
Sitten vehreään Irlantiin
Mielenkiintoinen on myös esine josta sanat varastin kun irlantilaisia riimuja tutkin yöt läpeensä. Vastaan käveli jokin ikivanha viestisauva joka syystä tai toisesta on veistetty kiveen ja sen takia jäänyt jälkipolvien kummasteltavaksi. Tosin arkeologit alkujaan eivät tajunneet ogamista enempää kuin allekirjoittanut vetopasuunan soitosta joten he tieteellisesti määrittelivät sen ”kelvottomaksi lastenleluksi”.
Tässä sauvassa lukee oikealta vasemmalle (L)Ng–BT–FNC–CDHH–LBD
Suomeksi siis: Laivat Finicasta (Suomesta), lasti laiturissa. Ihan ensimmäiseksi sana FNC luettiin Fennien sijasta foinikiaksi, mutta ensimmäiset sanat long-bata – pitkäveneet – kyettiin yhdistämään pohjolan Norskeihin. Kapula on kuitenkin ajalta ennen viikinkiaikaa, joskin siitä ei tiedetä sen enempää kuin että se on löydetty jostakin päin Irlantia.
Sitten jaaritellaan suuria ja ylewiä
Mitä siis Käymäjärven kivi meille kertoo? Sisällöllisesti siihen ei tunnu sisältyvän kovin suuria mysteereitä. Sen sijaan käytetty kieli saattaa vielä joskus muuttaa käsityksemme Suomen muinaishistoriasta. Tornionjoen sivuhaarasta löytyvä muinaiskelttiläinen teksti ei ole yhdentekevä asia. Asia varmaan tullaan maltillisesti tulkitsemaan kelttien yhdeksi kauppapaikaksi, mutta asian voi nähdä laajemminkin. Siitä pohtiminen täyttäisi sivuston jos toisenkin. Jos ja kun kyseessä on todellakin kelttiä, niin onhan se omanlaisensa pommi. Käymäjärven kivessä piilee – mitä tulee Suomen muinaishistoriaan – todellinen tieteellinen vallankumous joka vain odottaa räjähtämistään. Mitä se keltti taas tarkoittikaan: Caelig – Kaleva.