Elisa Cichoracki
Helsinki
Yrittäjä yrityksessä Effedu, työmarkkina-asiantuntija, kolmen aikuisen lapsen äiti.
Uusi valtakunnansovittelija ärsyttää ammattijärjestöjä – tahallaanko? Tyhmää!
Onkohan ammattijärjestöiltä mennyt ohi uuden valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan vierailu vanhalla työnantajallaan kun kukaan ei ole avannut sanaista arkkuaan?
Uusi valtakunnansovittelija näyttäytyy uudessa roolissaan ensimmäistä kertaa näkyvästi ja kuten asiaan kuuluu ”täysin puolueettomasti” vanhan esimiehensä kyljessä KT Kuntatyönantajien kotisivulla. Klikkaa tästä niin näet kuvan.
Jollei tietäsi, niin luulisi pariskuntaa vastavihityksi aviopariksi. Jotakin uutta jotakin vanhaa, ihan niin kuin morsiamen vaatetus, kuvaa parhaiten Piekkalaa kuvassa. Vanhaa vierellä seisova Piekkalan entinen pomo, työnantajaleiriin kuuluva Markku Jalonen, uutta valtakunnansovittelijan titteli. Kuvassa pariskunnan onni vaikuttaa täydelliseltä ”käymme yhdessä näin käymme aina rinnakkain…”. Ja yhdessähän on jo pitkään käytykin, tuskin olisi kaikille tuntematon nainen valtakunnansovittelijaksi muuten noussut. Niin ja olihan syynä myös se, että paremmat eivät työntekijäjärjestöille kelvanneet. Jalosen motiivina lie näyttää kunnille, että turvassa ollaan, takaportti hyvässä rasvassa jos sopimusneuvottelut kariutuvat.
Piekkala on pukenut päälleen arvostetun valtakunnansovittelijan viitan. Viitan, jonka kantaja on tunnetusti puolueeton, hillitty ja nauttii yhteiskunnallista arvostusta yli puolue- ja järjestörajojen. Puuttuuko uudelta valtakunnansovittelijalta ymmärrys siitä miten viittaa kannetaan, mikä on valtakunnansovittelijalle soveliasta ja mikä ei? No ei ainakaan hymyilemässä ensimmäisenä työnantajaleirissä ja vielä vanhan työnantajansa rinnalla.
Kysyä sopii, jäikö uudelta valtakunnansovittelijalta tekohymyä kuvaan säätäessään ottamatta huomioon meneillään oleva kireä työmarkkinatilanne? Unohtuiko menneen kevään puheet edeltäjänsä Minna Helteen muka puolueellisesta sovittelutoiminnasta ennen hyppyä työnantajaleiriin kesken kauden? Ylen ykkösaamun heinäkuisessa radiohaastattelussa asia oli vielä Piekkalalla tuoreessa muistissa. Siinä vieritti syyn työntekijäjärjestöpomojen haukuista Helteen loikalle. Aina on syy sysissä tai sepissä. Niin tuossa ensimmäisessä haastattelussakin vaikka itse aiheutti haukut äkkipikaisilla kommenteillaan. Taitaa vain olla niin, että uudella valtakunnansovittelijalla palikat ovat edelleen sekaisin.
Piekkala unohti, että on koko työelämänsä ollut työnantajan leivissä. Päästä varpaisiin työnantajan edustaja. Olisiko uudessa tehtävässä uskottavuuden nimissä ollut paikallaan tehdä ensiesiintyminen työntekijäleirissä? Tai sitten ihan vain olla hiljaa ja näkymätön kunnes on aika kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. Ammattijärjestöjen viimeaikaisesta kiukuttelusta päätellen hihojen käärimisen aika on lähellä. Hyytyykö Piekkalan tekohymy silloin. Veikkaan, että hyytyy.
Ne, jotka tuntevat Piekkalan hyvin huomaavat puntin jo tutisevan vai pitäisikö sanoa helman nypistelyn alkaneen. KT Kuntatyönantajien työmarkkinaseminaarissa viime viikolla, jossa em. kuva on otettu, Piekkala totesi, että ei ole hyvä, että sopimusta pyritään samaan aikaan hinnalla millä hyvänsä. ”Parempi on silloin antaa asioiden vähän hautua. Koska neuvottelijoina on ihmisiä, on hyvä ottaa huomioon tunteet, lepo ja ravinto. Väsyneenä on vaara, että takerrutaan yksityiskohtiin ja neuvotteluissa jäädään junnaamaan paikallaan.” Näin siis lausui tuore valtakunnansovittelija. Taitaa olla laatuaan ensimmäinen valtakunnansovittelija, jonka fokus ei ole riidan ratkaisuvaihtoehtojen löytämisessä, siinä miten umpikujasta päästään pois, vaan levossa ja ruuassa.
Piekkalan tuntevat tietävät syyn tunteiden, levon ja ravinnon esille ottamiseen. Ilman niitä Piekkala itse ei pysty neuvottelemaan. Hänellähän on tunnetusti unisukat jalassa jo kello 21. Vai onko joku nähnyt Piekkalan liikkeellä iltamyöhällä tai peräti yöllä – tuskin! Miten lie tulee selviämään pitkään yöhön jatkuvista neuvotteluista? Tiukkoihin neuvottelutilanteisiinhan ei tunnetusti sovi himmailu. Ja eikös väsytys ole juuri paras sopimuksen syntyedellytys.
Tunteiden hillinnässäkin on Piekkalalla ollut vaikeuksia heti kun asiat eivät ole menneet hänen mielensä mukaisesti. Ihan on itse kertonut sammuttaneensa valot kesken neuvottelujen ja jättäneensä neuvottelukumppanit pimeään ihmettelemään. Ennen kuin tunteet ovat riistäytyneet? Ravinnostako löytynyt lääke tunnehillintään? Aika näyttää.
Niin ja löytyyhän kuvasta kaulalta risti. Luottaa ylhäältä tulevaan apuun? Ei kuitenkaan mainittu ritirimpsussa levon ja ruuan ohessa. Eli ei sittenkään tärkeä. Onnenamuletti ja suoja pahalta? Aika näyttää!
Kuten tuo asia on aikanaan sovittu että Valtakunnann sovittelija on joka toinen kerta sovittelija on työntekijä puolelta ja joka toinen kerta työantajan puolelta . terv tepivaari
Työtä tekevät polvilleen nöyräksi.
Joku sanoo että on helppoa mennä nettiin haukkumaan ihmisiä.
Minän sanon että vielä tätäkin helpompaa on ärsyttää työmarkkinaosapuolia.
http://elisacichoracki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265162-valtakunnansovittelijalta-lapsellinen-ulostulo-huippujen-osaaminen-syyniin
” Valtakunnansovittelijalta lapsellinen ulostulo, ”huippujen” osaaminen syyniin
4.12.2018 08:15 Elisa Cichoracki
Teki valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala ulostulonsa missä mediassa tahansa, ovat fiilikset aina yhtä karmaisevat. Eikä tästä tehnyt poikkeusta Akavan valtakunnansovittelijasta tekemä haastattelukaan.
Akava otsikoi haastattelun ”Valtakunnansovittelija haluaa ratkaista ongelmia”. Onko kysymys Akavan toimituksen vai valtakunnansovittelijan itsensä naiviudesta kun tärkein ja mielenkiintoisin asia valtakunnansovittelijasta on, että hän haluaa ratkaista ongelmia. Otsikko kun oikeaoppisesti muotoiltuna avaa jutun olennaisimman tai kiinnostavimman sisällön niin, että lukija ymmärtää, miksi juttu kannattaa lukea.
Eikö halu ratkaista ongelmia, jos mikä, pitäisi valtakunnansovittelijan kohdalla olla itsestään selvyys? Kyseessähän on valtakunnansovittelijan viran ydintehtävä. Olisi käsittämätöntä, jos Piekkala olisi hakenut valtakunnansovittelijan tehtävään eikä hänellä olisi halua ratkaista ongelmia.
Piekkalan pitkin kesää, ennen ja jälkeen valintansa, antamien lausuntojen perusteella on ollut havaittavissa valtakunnansovittelijaa hyvin kuvaava, edellä jo mainittu naivius. Jolle Akavalle Piekkalan antama haastattelu pistää pisteen i:n päälle. Naiviutta kuvaa parhaiten haastattelun alussa esitetty fläppitauluesimerkki. Lie jutun tärkein anti, kun samaan esimerkkiin palataan vielä jutun lopussakin.
Haastatttelun esimerkkiä lukiessa heräsi väistämättömästi ajatus, että mihin Piekkalan kyvyt ovat häntä valtakunnansovittelijan tehtävään esittäneillä perustuneet. Mieleen muistuu lehdestä Piekkalan valinnan aikaan kirjoitettu, että Piekkala valittiin kun oikein kukaan ei tuntunut tietävän hänestä yhtään mitään.
Olisi ”kiva” tietää minkälaisen rekrytointiprosessin Piekkala kävi valtakunnansovittelijan virkaa täytettäessä läpi. Käytettiinkö valintaa valmisteltaessa tarjolla olevia erittäin laadukkaita rekryfirmoja? Firmoja, jotka analysoivat annettujen tietojen perusteella tarkkaan ensin täytettävän tehtävän ja siinä vaadittavat ominaisuudet ja osaamisen sekä vaativissa haastatteluissa avoimien kysymysten kautta selvitettävän hakijan sopivuuden; kyvykkyyden, tiimityötaidot, tunneälyn, motivaation, työn sopivuuden, ongelmanratkaisutaidot yms.
Peräänkuulutan veronmaksajana ja kansalaisena, että verovaroin ylläpidettyjen merkittävien vakanssien haku- ja täyttöprosessit vihdoin avataan kansalaisille. Selvitetään minkälaisen ”myllyn” esimerkiksi Piekkala kävi hakuprosessissa läpi. Millä tavalla Piekkalan pätevyys tehtävään arvioitiin ja varmistettiin, mitä tiedetään hänen tiimityötaidoistaan, tunneälystään ja motivaatiosta sekä miten ja kuka arvioinnit teki.
Jatkossa samat seikat tulisi julkistaa kaikista muistakin julkishallinnon merkittävien virkojen täyttöprosesseista. Tehdä kansalaisille avoimeksi ja selväksi, että vaikutusvaltaiset virat täytetään äärimmäistä huolellisuutta noudattaen. Sitähän edellytetään kaikissa muissakin, kaikkein vähäpätöisimmissäkin julkishallinnon viroissa. Täydellistä avoimuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa valintapäätökseen, jos pienikin epäilys valinnan puolueellisuudesta, kähminnästä tms. on olemassa. Avoimuudella kun on suora yhteys luotettavuuteen. Miksi vähemmän merkityksellisissä viroissa päätöksenteko on avoimempaa ja luotettavampaa. Näyttäisi siltä, että merkittävissä viroissa pelinpolitiikka on edelleen sallittua.
Avataan nyt vihdoin tuo Akavan haastattelussa esitetty fläppitauluesimerkkikin. Siinä kaksi lomallelähtijää ratkaisevat ”visaista” ongelmaa. Toinen haluaa rantalomalle, toinen vuoristoon vaeltamaan. Haastattelun lopussa Piekkala selvittää, että ongelmaan löytyy kolme eri ratkaisuvaihtoehtoa.
Yksi, lomalaiset etsivät kohteen, jossa voi harrastaa molempia, sekä rantalomailua että vaeltamista. Kaksi, lomalaiset sopivat lomailevansa vuorovuosina rannalla ja vuoristossa. Kolme, lomalaiset pidentävät lomaa, jolloin voivat toteuttaa molemmat kohteet.
Kysyin hieman yli parikymppisiltä ylioppilaspojiltani miten he ratkaisisivat ongelman. Testimielessä. Löysivät alta aikayksikön samat ratkaisut kuin haastattelussa esitettiin. Niin kuin varmasti kaikki muutkin asiaa vähääkään miettivät. Itse asiassa yksi pojistani löysi vielä neljännenkin vaihtoehdon. Kivi sakset paperi! Loistava leikki, jolla kolme poikaani ovat ratkaisseet lähes kaikki keskinäiset ongelmansa.
Jos kovapalkkainen valtakunnansovittelija päivät pitkät pohdiskelee esimerkkitapauksen tasoisia, mitenkään työmarkkinaelämään kuulumattomia ongelmia, niin taivas varjele meitä suomalaisia työmarkkinariidoilta Piekkalan vajaan neljän vuoden kauden aikana. Jos työmarkkinoilla riitoja kuitenkin ilmenee, niin anna työmarkkinajärjestöille ymmärrys, että he ratkaisevat ongelmansa ihan itse.
Siis pelätkää Piekkalaa kuin ruttoa ja antakaa hänen kävellä kaikessa rauhassa ympäri ruttopuistoa miettimässä ratkaisuvaihtoehtoja fläppitauluesimerkin tapaan. Niinhän hänen on visioitu tekevän kesken kiivaimpien riitojen ruttopuistossa, joksi valtakunnansovittelijan toimiston vieressä sijaitsevaa Vanhan kirkon puistoa kansankielellä nimitetään. Ja annetaan Piekkalan käyttää ihan mitä tahansa kolmesta ratkaisuvaihtoehdosta päättäessään lomaileeko hän ranta- vai vuoristolomakohteessa.
Koivulan romaaneissa ei ole asian ”ydintä” !