Körtit Tampereella ja äsken olivat Lestariolaiset Äänekoskella.
Jääkö EvLut uskomme kohta taantumukseen kiistelemään?
Rukoilevaiset se vanhin pien joukko josta ei paljon tiedetä?
Rantautuuko maahamme jokin tilaa valtaava uskonto?
Miksi monia uskontoja eivätkä kaikki sulassa sovussa rinnan?
Me ihmispoloiset tarvitsemme heikkoina hetkinä uskontoa
mutta miksi emme voi uskoa korkeampaan ilman välikäsiä?
Luonto on kirkkoni ja antaa rauhan sekä voimia.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Kerron lisää jahka olen ehtinyt kokemaan. Olen meinaan körttien tapahtumassa vapaaehtoisena.
En lähtisi murehtimaan siitä että körtit kovin paljoa siltoja polttavat tai kuiluja rakentavat mihinkään suuntaan.
Körtit ovat näin äkkiseltään ehkä vähiten hurskastelevia. Jo perustaja Paavo Ruotsalaisen kerrotaan olleen sellainen. Esimerkiksi kun hän meni pitämään seuroja taloon, jonka isännän tiesi tiukaksi alkoholin vastustajaksi, hän kyseli ensi töikseen viinaa ”ettei tarvi kuivin suin puhua”. Pellolla polvillaan rukoilevia oli Paavo mennyt potkimaan ylös! Jonkinlaisia legendoja nuo jutut tietysti, mutta antanevat kuvaa siitä, millainen hän oli. Ja körttiläisyys korostaakin, ettei saa olla liian uskonvarma.
Jotenki tulee mieleen Juice Leskinen, jonka jotkut laulut ovat avoimen kristillisiä, mutta samalla provosoivia. Ja jos häntä olisi tituleerattu uskovaiseksi niin luultavasti kommentti olisi ollut painokelvotonta. Kirkosta ei silti koskaan eronnut.
Juuri noin on körtit on elänyt Suomessa pitkään ja aina ovat myös evlut kirkon jäseniä .
Samoin ovat lestaadiolaisetkin heistä ei ole vaaraa Suomen valta kirkolle missään asiassa terv tepivaari
Vaarallisinta kirkon kannalta kai on pakanoiden kasvava joukko
Paavo Ruotsalainen oli Körtti- herätysliikkeen perustaja. Hänen kotipaikkansa Nilsiässä Aholansaaressa on mielenkiintoinen nähtävyys.
Körttiläisyys on hyvin vapaamielinen toisin kuin luullaan.
En nyt mitenkään syvästi ymmärrä körttiläisyyttä, en itse kuulu joukkoon mutta isoveli (koulutukseltaan teologi) kuuluu ja ajattelin että käyn auttamassa.
Semmoinen käsitys kuitenkin jää että he eivät yritä olla Herran yläpuolella siinä missä monet muut. Sitä osaa arvostaa.
Tarkoitin lähinnä maan rajojen ulkopuolelta tulossa olevia näiden lisäksi.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005283388.html
–
Körttiläisyydestä kotimaa-artikkeli.
Päivän lehdestä – suomalaiset uskoo mutta eivät kaikki jumalaan.
Eikös tuo uskonto tai uskontokuntiin kuulumattomuus liene henkilökohtainen asia. Jos uskontoa ”tuputetaan”, väärällä tiellä.
Kristinuskon mukaan Jumala ilmoittaakin itsensä luomisteossaan luonnossa. Siten tuo ”metsä on kirkkoni” on tavallaan kristillinen ajatus. Jumala on myös kristinuskon mukaan ihmiselle käsittämätön, tuonpuoleinen, sanoin kuvaamaton. Mutta Jumala on tietenkin myös muuta ja ilmoittaa itsensä myös pojassaan Jeesuksessa, joka tuli kertomaan, millainen Jumala on ja myös kaikkein ihmsten omassatunnossa.
Aamulehden kysely ihmisten uskosta on hieman typerä. Mikä on ”luterilaisen kirkon Jumala”? Ei luterilaisilla ole mitään omaa jumalaa. Kaikilla kristillisillä kirkoilla on sama Jumala, joka määritellään uskontunnistuksissa. Luterilaisessa kirkossa luetaan Apostolinen uskontunnustus, joka on syntynyt jo ennen kirkon jakoa, alkukirkon aikana. Kaikki kristillset kirkot yhtyvät siihen. Tomittajien yleissivistys on heikko.
Lisäksi voisi kysyä, tarkoittaako usko ”korkeampaan voimaan” uskoa jumalaan tai jumalan kaltaiseen voimaan? Niin saataisiin selville Jumalaan ylipäänsä uskovien määrä. Kaikkein typerin oli eras aiempi kysely, jossa väitettin enää vähemmistön uskovan Jumalaan, vaikka usko Jumalaan ja ”korkeampaan voimaan” oli selvä enemmistö, niin kuin nytkin.
Norpan näkemys omastani poikkeaa, minun jumalani ei asu kivikirkossa.
Kenen jumala sitten asuu?
Tulipa vielä mieleen, että itse asiassa noissa herätysliikkeissä ja ”jumala ei asu kivikirkossa” -ajattelussa on yhtymäkohtia. Herätysliikkeet kun alkoivat korostaa ”sydämen uskoa” tarkan luterilaisen opillisuuden sijaan, Niiddn mukaan uskossa tärkeintä olikin henkilökohtainen suhde Jumalaan. Sellainen uskonnollisuus korostaa yksilön omaa kokemusta. Silloin kuitenkin ajateltiin, että se ”korkeampi voima” joka kohdataan, on se Raamatun ilmoittama Jumala. Nyt ollaan vielä yksilökeskeisempiä ja halutaan kohdata Jumala jota eivät ole muut määritelleet.