Nyt on sopiva aika sulattaa pakastearkku.
Pakastin on ollut kovassa käytössä ja lähes täysi koko talven.
Sulatusoperaatiossa arkun pohjalta löytyy yhtä ja toista
josta ei ole ollut selvää tietoa.
Niin miksi pakastin sillä elintarvikekauppa on 400 metrin päässä?
Elämme keräilytaloutta vielä vanhanakin,
sillä pakasteessa pitää olla kerätyt marjat
ja kaiken varalle erilaisia ruokatarvikkeita
pariksi kuukaudeksi.
Martat pitivät aikanaan kursseja kotivarasta?
Sopivan mansellismielinen blogialusta
1950-luvun hesassa olleena ei vielä ollut pakastearkkujen aikaa.
Pieni elintarvikeputiikki palveli päivittäin josta maitoa omaan kannuun eikä ruokatarpeita voinut hamstrata moneksi päiväksi,
mutta silloinkin vuokraemännällämme oli kotivarana jauhosäkki kaapin päällä.
Niinpä se Niilo lienee. Helsingissä kun asuin; ensimmäinen pakastimemme hankittiin vasta 60-70-lukujen taitteessa.
Kala suolattiin, kuivattiinkin, säilöttiin purkkiin, lihaa sai metsästämällä, merilintuja, hirveä, jänistä…yms, metsästysseurojemme mailta.
Nyt meillä on kaksi isoa pakastinta täynnä: kalaa, karistsanlihaakin n 18kg, marjoja, sieniä, villiyrttejä, kaikenlaisia leivontatuotteita…mihin oikeastaan tuommoisia määriä tarvitsemme, iäkkäät ihmiset?
Vaimolle joskus olen varovasti ehdottanut, josko yhdellä pakastimella pärjäisimme? Siis melkoisia hamstraajia mekin olemme, ainakin Marttojen/kotivaran mielestä.
Arkku on vihon viimeinen härveli.
Nyt, kun on 2 isoa pystypakastinta ja kummassakin 7 x n. 10 litran laatikot. Näkee helposti, mitä on.
Tyhjenee tasaiseen tahtiin niin, että taas kauden alkaessa pakastin on tyhjä.
Totta, sitä sitä arkkua joutuu pari kertaa vuodessa inventoimaan, toinen pakastimemme on ns jenkkipakastin, vaikka taisin arkuksi tituleeratakkin.
Kuitenkin kun minulla on käytössä savustin; tuotteet voi muuten jälkisäilöä kuivaamalla, ei huono ratkaisu ollenkaan.
Kuitenkin Heikki, varmaan olet huomannut, kuinka vaikeata onkaan emäntien ”pään kääntäminen”.
Tällä viikolla; kahden vuoden väsytysprojekti, lähtivät viimeiset muovipinnoitetut pannut ja Fiskars/Hackman peltiveitset kirpputorille.
Tuosta Fiskars/Hackman-veitsistä. Tarkoitin näitä viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta, Kiinassa peltilevystä meistettyjä ja sitten koneistettuja rimpuloita, joissa ei ole edes teräviistettä; miten ne voi teroittaa.
Tuo pakastearkku meidän varastolla, sen elinaikana on jo kaksikin pakastekaappia, näitä moderneja, tullut tiensä päähän.
No on yksi pieni arkku joka saa lähteä läiaikoina toimiva mutta hankala pakastan sillä pelkästään marjoja ja ne on eriteltynä samassa tornissa on aina samaa marjaa ja muuta sinne en laita .
Kaksi kaappipakastinta on sitten mukana niissä tosin molemmissa myös jääkaappi
arkku on hankala jos sinne viskataan kaikki ja sekasin .
Mulla on marjoja vielä mulla yleensä sulatus on huhtikuun toukokuun sitten se on poissa virrasta jonkin aikaa . terv tepivaari
Meillä on alakerrassa kotimainen noin 300 litran teräsarkku, yli 30 vuotta vanha. Aika harvoin kuuluu käyvän, kun siellä yleislämpötila ei ole kovin korkea. Sisällä keittiössä on pienempi kaappimallinen pakastin, missä lie Romaniassa tehty. Se taas ei ole, kuin muutaman vuoden vanha, mutta taitaa kohta olla elinkaarensa päässä. Eihän nykyajan koneet olekaan tehty kestämään.
No, on tuo meidän pakastearkku ainakin 30v vanha. Siitäkin erikoinen, että toimii tuolla kylmässä varastossa. Nykyiset pakastimet hävittävät automatiikkansa kylmissä oloissa jostain syystä. Taitaa siitä loppupelissä olla luopuminen ja suuntana Kiimassuon jätelaitos.
Liikaakin meillä pakastimessa taas marjoja ja muuta, aina ängetään aina täyteen kuin sodan varalle, sitten kukaan ei niitä tunnu käyttävän.
Mä myin ison pakastearkkuni venäläiselle ostajalle, kun se vei paljon tilaa ja pärjään kaappipakastimella ihan hyvin.
Itse syön talven aikana ainakin 15 l puolukkaa joka on esim mustnmakkarn hyvä lisä survoksena .
Sitten on nytkin n 10 l mustaa viinimarja jonka haen läheiseltä siirtola puutarhalta .
Mustikkaa oli nyt viime talvelle tuo 10 l eikä muuten arkku ollut edes täynnä .
Vaikka ei se taida olla kun 125 l riittää mun marjoille ja käyttöön menee kaikki mitä sinne laitankin . terv tepivaari