Olin unessa vanhana
ja onnellisena,
kun olin päässyt palvelukotiin.
Vanhana tulee niitä remppoja
ja avun tarve
niin minullekkin
ja painoin nappia,
jolla kutsutaan avun antaja paikalle.
Kului tovi – eikä apua,
sitten kului pitkä tovi
ja näin haamun –
sitten haamukin poistui
ja se sanoi mennessää
etten voi auttaa sinua,
sillä ole jo kuollut.
Heräsin hiestä märkänä
enkä saanut unta joten
menin hakemaan aamun lehden,
josta luin uutisen
haamuhoitajista.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Tämä on ihan yleistä, ” sari sairaanhoitajaa” kusetetaan.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/7eff89a3-de61-474a-b6a0-334c31aaaff4
”Hoitajat kertovat, miten härskisti työvuorolistoissa huijataan: ”Tekaistu hoitsu sairastuu aina yllättäen ja me olemassa olevat paikataan, jos jaksetaan”
Torstai 15.11.2018 klo 06:29 IL”
Katos Niilo; uskaltauduit Sinäkin tänne ”herkkien runoilijoiden piiriin”. Hieno riimitelmä ja asioiden kohdennus.
Viranomaisvalvonta tökkii pahemmman kerran. Olen ollut palvelutalonasiakkaana nyt jo yli 13 vuotta enkä ole kertaakaan nähnyt yhtään valvojaa työsään. Valvonta tapahtuu vain paperilla siten, että yrittäjät tekevät pyydetyt raportit valvontaviranomaisille, jotka sitten pannaan arkistoon pölyttymään.
Valvontaa täytyy tehdä kentällä ja yllättäen. Myös asiakkaita täytyy kuunnella. Vasta siellä kentällä selviää koko karmeus, joka vallitsee nykyisin varsinkin yksityisissä palvelutaloissa, joissa bisnes määrää tahdin.
Minäkin hikoilin viime yönä. Meni Kangasalla virtalukko jumiin, ei avain kääntynyt. Laitoin suihkeen ja odottelin. Olin ostanut Onnensanat -arvat. Poikkeuksellisesti raaputin heti ”bonusruudun”. Sinä luki ”ajaa”, sillä voittaa vitosen.
Avain ei kääntynyt.
Pikakävely kotiin 12km ja pyörällä autolle vara-avaimen kanssa. Sillä se sitten lähti, vaikka eroa avainten välillä ei silmällä huomaa. Arpa oli siis lopulta oikeassa.
Äitini oli lopun aikaansa palvelutalossa ja lähiomaisena asuin 100 km päässä, mutta kävin viikoittain ja olin aina päivän hänen luonaan seuraten toimiiko sovitut.
Olihan asioihin puututtava ja hänen kohdallaan vain se oli turvana. Toki joka asiasta oli oma maksunsa ja kun pieni eläke ei riittänyt, niin piti täytellä lomakkeita lääkärintodistusten kera ja anoa apuja. Voinen sanoa ettei vanhus niitä lomakkeita osaa hakea ja täytellä paragrafien mukaan, eikä uskalla anella.
Kävin tänään viemässä kaverin TAY:sin R=röntgen- yksiköön käytävälle H. Istuin puoli tuntia kahviossa odottelemassa ja katselin ihmisiä.
Tuli paha olla, kun valtaosa porukasta oli niin lihavia ettei pyörätuoliin tai kahvion penkille mahtuneet. Ja saattajat myös nuoretkin. Ja tulivat syömään Berliinin munkkeja jne..
J… lauta terveyttä ei voi ostaa kaupasta, vaan pääosa on omissa käsissä, jos luoja suo. En puhu nyt heistä, joita sairaus on yllättänyt terveellisestä elämästään huolimatta.