Katselin loppuosan dokumentista ”Oslon päiväkirjat” Yleltä. Oslossahan aikoinaan Israelin ja palestiinalaisten arabien välille oltiin lähellä saada rauha. Aloin tosiaan katsoa tuota vasta loppupuolelta, mutta oletin siinä tulevankin minua eniten kiinnostavan kysymyksen esille ja kenties saavani siihen uusia näkökulmia. Se kysymys oli, miksi Jasser Arafat hylkäsi viime hetkellä tarjotun, Palestiinan arabeille melko hyvän sopimuksen. Mutta jouduin pettymään. Koko dokumentti päättyi siihen, kun israelilainen nationalisti murhasi Israelin rauhanneuvottelijan Jitshak Rabinin ja kansallismielinen Benjamin Netanyahu nousi valtaan. Koko rauhanprosessin esitettiin kaatuneen siihen murhaan ja Netanyahuun. Kaikki kaadettiin oikeastaan Israelin syyksi. Aloin ihmetellä, mihin se Arafatin sopimuksen hylkääminen jäi, josta muistin lukeneeni, Ihan Wikipediasta sitten löysin tämän:
”Vuonna 1999 vaalit voittanut työväenpuolueen Ehud Barak jatkoi Rabinin rauhanprosessia korostavalla linjalla. Israel vetäytyi Etelä-Libanonista vuonna 2000 ja pyrki löytämään ratkaisun Palestiinan kriisiin Camp Davidin kokouksessa. Barak oli valmis tarjoamaan palestiinalaisille Gazan kaistan, Itä-Jerusalemin ja 94% Länsirannasta 10-25 vuoden siirtymäajalla ja rahallisia korvauksia palestiinalaispakolaisille, mutta Arafat kieltäytyi tarjouksesta. Epäonnistuneiden rauhanneuvottelujen jälkeen jännitys alueella alkoi lisääntyä uudelleen.”
Dokumentissa tästä ei puhuttu sanaakaan, ainostaan mainittiin lopussa jonkun ”Yossin” rauhanehdotus, jonka Arafat hyväksyi joskus 2000-luvulla, mutta ei Israel. Sellainen ehdotus, jonka tekee joku ”Yossi” ja jossa maan hallitus ei ole mukana on aika mitätön.
Dokumentin tekijät olivat nähdäkseni paljolti juutalaisia. Ovatko he oman maansa Johan Bäckmaneja vai miksi dokumentti halusi antaa vääristelevän kuvan? Ovelin propaganda ei valehtele suoraan vaan jättää osan kertomatta ja kertoo vain ”sopivat” asiat.
Arvaukseni on, että tällä filmillä haluttiin hyökätä Netanyahua vastaan ja siksi hänestä piti saada suurin syy rauhanprosessin hyytymiselle. Maininta Barakin kaudesta siinä välissä ja anteliaasta sopimuksesta, jonka Arafat hylkäsi, olisi ollut agendan vastaista. Sillä ei sitten ole mitään väliä, että oman maan kuvaa ulkomailla liataan samalla. Tämä tuli mieleen kun luin tekijöiden Mor Loushy ja Daniel Shivan haastattelua netissä.
https://areena.yle.fi/1-4303000
Dokumenttiprojekti: Oslon päiväkirjat
Israel ja Palestiina aloittivat salaiset rauhanneuvottelut Oslossa 1993. Jitzhak Rabin ja Jasser Arafat allekirjoittivat rauhansopimuksen, tavoitteena lopettaa verenvuodatus ja päättää vihanpito. Miten historialliseen sopimukseen päästiin ja miksi se ei lopulta johtanut rauhaan? O: Mor Loushy, Daniel Sivan T: Medalia Productions Ltd, Israel 2018
LINKIT JA ARTIKKELIT
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/09/12/dokumenttiprojekti-oslon-paivakirjat-mita-tapahtui-israelin-ja-palestiinan
TV1 maanantaina 17.9.2018 klo 21.30 – 23.10, uusinta sunnuntaina 23.9. klo 12.50
Oslon sopimuksen pääasia oli vaaleilla valitusn Palestiinalaisahallinnon perustaminen palestiinan arabikansan viralliseksi edustajaksi ja PLO:n aseman palauttamisen tuossa suhteessa tavalliseksi poliittiseksi (vaalipuolueeksi). Se on nykyään arabisosialsitisen Al-Fatah-liikkeen ja kommunistien puolueen kattojärjetö, jolla nämä osallistuvat vaaleihin.
Jostakin ilmaantui islamistinen Hamas ja rupesi sekoittamaan.
Tavallaan jotain saatiin aikaan, palestiinalaishallinto alkoi hallinnoida arabialueita. Keskenhän homma kuitenkin jäi. PLO ja Israel toimivat nykyisin tiiviissä yhteistyössä. Kun israelilaisia sotilaita kuljettanut auto eksyi palestiinalaiskylään ja sotilaat meinattiin lynkata, niin palestiinalaispoliisit tulivat hätiin.
Mielestäni niin juutalaiset kuin Palestiinan arabit ovat tulleet toisistaan niin riippuvaisiksi ja haluavat liikkua alueella vapaasti, että ns. kahden valtion malli olisi huono ratkaisu. Valtioliitto olisi paras ja molempia hyödyttävä ratkaisu, mutta terrori estää sen. Israelilaiset kyllä saisivat siirtokuntalaisensa pidettyä aisoissa, mutta palestiinalaisilla on niin paljon erilaisia terroristijärjestöjä, että se ei onnistu.
”Israelilaiset kyllä saisivat siirtokuntalaisensa pidettyä aisoissa, mutta palestiinalaisilla on niin paljon erilaisia terroristijärjestöjä, että se ei onnistu.”
Hyvin outo ja perusteeton väite. Israel ei ole ”pitänyt” siirtokuntiaan aisoissa vaan on laajentanut niitä jatkuvasti palestiinalaisten maille.
Tästä meillä on olemassa monia esimerkkejä aivan lähiajoilta ja monista eri medioista.
Olen aiemminkin spekuloinut tätä ja tullut siihen tulokseen että sodasta on liikaa netottavaa liian monilla osapuolilla. Rauha veisi niin paljon ihmisiltä jotka elävät sodan varassa.
Näin se on nähtävä.
Palestiinalaishallinnolta menisi rahat ja ehkä valta, Israelilta mahdollisuus laajentaa siirtokuntia ja pitää joitain niistä. Toisaalta, jos palestiinalaishallinolta menisi valta ja Hamas nousisi valtaan, niin Israelilta menisi koko rauhansopimuksen hyöty eli rauha. Vaihtoehtona olisi hyökkäys ja uusi miehitys tai jatkuva terrori-iskujen torjunta eivain Gazasta vaan myös koko Jordan joen länsirannalta.
Palestiinalaishallinto ainakin roikkuu tuen varassa. Arafatin rahoistahan on ollut puhetta. Hamasin nousu liittyy osittain samaan: PLO oli niin korruptoitunut, että Hamasia tuettiin protestiksi.
Voi olla, että palesiinalaishallinnon valta riippuu itse asiassa siitä, ettei rauhaa tule. Jos Israel jättäisi palestiinalaiset selvittelemään välejänsä niin tuloksena saattaisi olla Hamasin valta. Sitä ei tietenkään Israelkaan halua, joten palestiinalaishallinnolla ja Israelilla on osittain yhteiset intressit.
Kun Israel yritti sopia tulitauosta Hamasin kanssa ja Gazan saarron helpottamisesta, niin sopimuksen torpedoi juuri palestiinalaishallinto ja sen presidentti mahmud Abbas. Niinpä räyhääminen jatkuu ja gazalaiset kärsivät. Abbas pelkäsi, että Hamasista tulisi legitiimi neuvottelukumppani Israelille.
Mutta tuo dokumentti oli kyllä vinoutunut. Molempia osapuolia saa arvostella mutta tosiasioiden pimittäminen on harhauttamista. Netanyahu on varmasti ”haukka” ja ehkä Suur-Israelin kannattaja, mutta Arafatilla oli mahdollisuus hyväksyä Barakin tarjous jo ennen Netanyahun toista kautta. Se tarjous oli arabeille niin hyvä, että Netanyahu olisi repinyt kyllä pelihousunsa ja vähän muutakin jos se olisi tullut voimaan. Netanyahu varmaan kiittää mielessään Arafatia sen hylkäämisestä.