Oletan, että pidät viattoman lapsen tappamista vääränä. Jos et, niin sitten ei varmaan oikealla jä väärällä ole sinulle muutenkaan merkitystä. Mutta jos siis ajattelet niin, että viattoman lapsen surmaaminen on aina väärin, niin abortin oikeutus on helppo ratkaista. Abortti on väärin, jos siinä surmataan viaton lapsi. Mikään muu kysmys ei voi mennä sen edelle. Lasta ei saa tappaa, vaikka ei haluaisi häntä elättää tai pitää hänestä huolta. Naisten oikeuksiin ei voi kuulua viattoman lapsen tappaminen. Tai hyväksyisitkö, että lapsi tapetaan koska hänen isänsä on raiskaaja? Ainoastaan silloin, jos pitäisi valita viattoman lapsen ja äidin elämän välillä, joudumme puntaroimaan, kumman kuolema olisi vähemmän paha.
Ainoa merktsevä eettinen kysymys on siis löytynyt ja ratkaistu. Mutta sitten seuraa toinen kysymys: milloin sikön voi katsoa olevan lapsi? Tähän ion olemassa erilaisia näkemyksiä, mutta ei varsinaista tieteellistä totuutta. Asia on hyvin vahvasti omantunnon kysymys. Joidenkin mielestä sikiö on lapsi heti hedelmöityksen jälkeen, onhan siinä jo oma elämä ainakin jos ajattelemme, että elämän koodi eli dna uuden, ainutlaatuisen ihmisen rakentamiseksi on olemassa. Tällä kannalla ovat ilmeisesti esimerkiksi Timo Soini ja Päivi Räsänen, joten se selittää heidän näkemyksensä. Se ei ole mitään naisvihaa niin kuin heidän vastustajansa haluavat propagoida, vaan omantunnon näkemys, jonka mukaan sikiön tappaminen on murha. Moraalisesti terve ihminen vastustaa sitä, mitä pitää murhaamisena.
Ihmisyyden ja ihmisoikeuksien, joista tärkein lienee oikeus elämään, voi katsoa alkavan myös myöhemmin. Esimerkiksi Suomen laki määrittelee ajankohtia, jolloin abortti pitää viimeistään tehdä. Abortin voi tehdä helpommin 12 viikolle asti ja sen jälkeen aina 24 viikolle asti tarkemmin kriteerein. Ilmeisesti on ajateltu, että 12 viikolle asti sikiö ei ainakaan ole ihminen. On hieman epämääräistä kuitenkin vaatia enemmän niiltä. jotka haluavat abortin 12. viikon jälkeen. Jos kysymyksessä ei edelleenkään ole ihminen, niin miksi vaaditaan lisäkriteereitä? Jos se taas on ihminen, niin eiväthän mitkään syyt silloin enää oikeuta sen tappamista. Yläraja on myös ongelmallinen. Keskosia elvytetään jopa 22 viikolta, mutta 24 viikkoinen abortoitu lapsi jätetään kuolemaan, jos se sattuisi syntymään elävänä. Niin on käynyt lukemani mukaan ja kätilö vaihtoi ammattia. Vähän kauhukertomuksia vastapainoksi abortin puolustajien ”raiskattu joutui synnyttämään” kertomuksille.
Joka tapauksessa Suomen lakikin lähtee siitä, että sikiö on lapsi jossain vaiheessa jo ennen syntymäänsä eikä vasta sitten kun se putkahtaa ulos kohdusta. ”Naisen oikeus omaan kehoon” loppuu tasan siihen kun sikiö katsotaan lapseksi; aborttia ei saa tehdä, vaikka se edelleen saa happensa äidin verenkierrosta. Suomen laki ei kuitenkaan voi määritellä kenenkään omaatuntoa, raja on jokaisen sisimmässä. Hoitohenkilökuntakin tuntuu vierastavan 12 viikon jälkeen tehtäviä abortteja, vaikka niitä tekeekin. Kun sikiö alkaa näyttää ihmiseltä voi olla vaikea ajatella sitä joksikin solukasaksi tms.
Sitten on se kylmä totuus, että ellei abortti ole laillinen, niin naiset tekevät laittomia abortteja jotka voivat olla hengenvaarallisia. Jos ajattelemme asiaa velvollisuusetiikan kannalta, niin on naisten oma vika, jos he halutessaan surmata lapsensa kuolevat samalla itse. Mutta jos ajattelemme asiaa seurausetiikan mukaisesti niin vähemmän kuolleita on parempi ja siksi abortin on oltava laillinen, koska se ei ilmeisesti lisää aborttien määrää juurikaan mutta säästää naisten henkiä. Tällaista kantaa näyttää esimerkiksi Jussi Halla-aho edustavan. Hän luonnehti aborttia aina huonoksi asiaksi ja tragediaksi, mutta halusi sen silti olevan laillinen ikään kuin ”pienempänä pahana”. Abortti on siis väärin mutta sallittava seurausten takia. Kaikki eivät aborttia pidä pahana ollenkaan ja heille se ei ole mikään tragedia vaan toimenpide siinä kuin umpisuolen poisto, Joko heille sikiö ei ole ollenkaan ihminen ennen kuin ehkä 24 viikon jälkeen tai sitten pienten lasten tappaminen on heistä oikeutettua. Monet abortin tekijöistä Suomessa ovat tehneet sen jo aiemminkin.
Eiköhän tässä ole vapaus se abortti tarvittaessa tehdä. Minua ei kiinnosta jos joku tekee tai ei tee. Aborttiahan vastustaa pääasiassa vanhat äijät, uskonnon verukkeella. Einöhän se ole naisen asia päättää… Sehän se lapsen synnyttää tai ei.
”Aborttiahan vastustaa pääasiassa vanhat äijät, uskonnon verukkeella.”
Aborttia vastustavat filosofisesti lahjakkaat ja loogiseen ajatteluun taipuvat. Aborttia vastustavat myös monet tulevat äidit.
Ne, jotka kiihkeästi vastustivat Soinin yksityisajattelua, toimivat vähän hätiköiden.
Ei abortteja saisi tehdä arvottamatta ensin myös Soinin esiin tuomia näkökohtia aborttia puoltavien näkökohtien rinnalla.
Yhteiskunta ei kykene ratkaisemaan omantunnon asioita – siihen kykenee vain yksilö oman päänsä sisällä.
Yhteiskunnan on katsottava numeroita. Absoluuttisina numeroina laajemmat naisten oikeudet, myös aborttiin, johtavat pienempään määrään uhreja, pienempään määrään abortteja ja pienempään lääketieteen mustaan pörssiin ja puoskarihoitoihin. Luvut ovat ylivoimaisia.
Jos aborttia haluaa vastustaa – mikä on mielestäni täysin sallittua – se kannattaa tehdä tavalla jolla tulee tulosta, eli siis seksuaaliterveyttä opastamalla, neuvomalla vahinkoraskausten välttämistä, vastuullisuutta, yms. Tätä ei usein sanota: mitä vähemmän tahattomia raskauksia, sitä vähemmän abortteja.
Vastaavasti mitä aggressiivisemmat aborttikiellot, sitä enemmän abortteja. Eli Soini puhuu yhtä, tekee toista. Ei liene uutinen että mies on vähän tohelo.
Erinomaista pohdintaa Norpalta.
Kaikki elämä, joka on lähtenyt alkuun pitää suojata lailla kaikille samaksi oikeudeksi elää. Sikiön ikä ei ole sen määritelmä.
Ainoa asia, jolloin abortti voitaisiin tehdä olisi lääketieteellisesti todettu vaarallinen sikiön vaurio tai vahva näyttö siitä, että äiti ei selviä synnytyksestä elävänä.
Laittomat abortit ovat rikos lakia ja elämää kohtaan ja niiden tekijät pitää panna rikollisina linnaan.
Aloitetaan Suomesta.
Kysymys on todella vaikea,kun ei ole mitään kokemusta. Tuli vaan mieleeni, että mitähän minä ajattelisin, jos äitini olisi päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun.
Useimmilla meistä llienee vahva kanta siihen pitääkö abortit sallia vai kieltää. Mutta kuinka moni heistä jotka sallivat ovat päätyneet kantaansa pohdiskelemallaa asiaa syvällisemmin kuten Norppa avauksessaan.
Raiskaus on sotatoimi. Sodassa kuolee syyttömiä. Sotatilanteessa joutuu tappamaan syyttömiä. Parempi tehdä abortti kuin vihata lastansa. Parempi on sodassa tappaa viattomia kuin joutua vieraan kansan alistamaksi.
Tässä ei ole lopullista totuutta missään kohtaa on monia asioita jotka sotii kaikkia vastaan eikä abortti ole minkään asteen murha .
Mutta joillekkin uskovaisille tuo abortti on aivan utopia maailmasta oleva asia vaikka raskaus olisi lähtenyt alulle raiskaamalla terv tepivaari
Ei tämä ole mikään uskon asia, vaan moraalinen suhde ihmiselämään.
Voihan se Tepille olla uskon asia. Muille se on enemmän filosofinen ja etiikkaan liittyvä kysymys. Mutta etiikkaan ja filosofiaan Tepi uskossaan viittaa kintaalla.
Abortti on eettisesti ristiriitainen kysymys ja eri tapauksissa ristiriidat ovat toiset kuin toisenlaisissa tapauksissa.
Mulle ei ole mikään ns uskon asia mistään kohtaa ja kyllä abortti on sallittua tehdä määrä viikkoon raskauden alussa .
Mulle filosofia on turhaa höpinää etikka taas esim kurkuissa aivan hyvä kuten myös suutarin lohessa .
Viittaan noihin kaikkiin kintaalla niin filosofiaan etikkaan ja uskontoihin nillä ei ole mun elämässä suurtakaan merkitystä terv tepivaari
Voiko enää pidempää kommenttia tulla.
Onko kommenttien pituudelle jossakin asetettu rajat?
Tarkoitin pöljempää …
Mistä kohtaa se on pöljä elikkä hullu kommentti terv tepivaari
Voi tulla pidempi kommentti mutta abortti on aina naisen asia ja raiskattu nainen tuskinpa haluaa sellasta lasta sanokoot kuka mitä haluaa terv tepivaari
Mieti pöljää kommenttiasi suhteessa Norpan ja Juha U:n teksteihin ml.omani.
Jos aborttia pitää ns ehkäisynä silloin se on moraalinen kysymys, mutta raiskauksista alulle tullut lapsi sitä ei voi olla . terv tepivaari
Heikki ei mun tarvitse tässä asiassa kuunnella kenenkään muun mielipidettä teen tässä asiassa ihan oman päätelmäni .
Jotenka voit opettaa mulle tuollasen omanmielipiteesi kertomisen se on sinun näkemys eikä minun .
Muut saa olla mitä mieltä vaan se on heidän oikeutensa kuten minullakin omaani terv tepivaari
Norppa toi hyvin avauksessan esiin ne perustavaa laatua olevat kysymykset, joita aborttiin liittyy. Tärkeimpänä kysymys siitä, milloin sikiön katsotaan olevan ihminen.
Aborttia ei mielestäni tule lailla kieltää, mutta kenties olisi paikallaan pohtia abortin saamisen oikeuttta ja sitä prosessia, jolla oikeus tehdä abortti myönnetään.
Ylivoimaisesti suurin syy tehdä abortti ovat taloudoudelliset ja sosiaaliset syyt (yli 90%:ssa tapauksia). Ei suinkaan terveydelliset syyt.
Abortin saa Suomessa tehdä alle 12 raskausviikon lähes ilmoitusluontoisena asiana. Tarvitaan vain kahden lääkärin hyväksyntä asialle ja yleensä tämä hyväksyntä saadaan. Syyksi riittää esim. äidin tulevaisuudensuunnitelmat, joihin ei raskaus ja lapsi sovi.
Tämän hetken keskustelua hallitsee pitkälti naisten oikeus. Oikeus omaan kehoon ja naisten itsemääräämisoikeus. Keskustelussa ei vahingossakaan vilahda vastuu eikä velvollisuudet. Yleensä muissa yhteyksissä kun puhutaan oikeuksista puhutaan myös vastuusta ja velvollisuuksista.
Toinen asia mikä minusta on ongelmallinen, on se, että nainen voi yksin päättää abortista riippumatta siitä kuinka ja missä tilanteessa raskaus on saanut alkunsa. Naisen ei tarvitse edes ilmoittaa asiasta potentiaaliselle isälle.
Kysynkin mikä on esim parisuhteessa elävien isien oikeus syntymättömään lapseen? Lapsi voi olla isän kohdalla kovinkin toivottu, mutta Suomen lakien mukaan hänellä ei ole sananvaltaa asiassa. Nainen voi yksin päättää asiasta henkilökohtaisten syiden perusteella.
Tunsin yhden naisen joka teetti 3 aborttia miesystävänsä painostamana. Tuo nainen sairastui pitkäaikaiseen masennukseen. Tiivistäisin näin: Abortti naisen oma asia, mutta äärimmäisen huono ”jälki”ehkäisykeino.
Olen koostamassa omaa blogausta aiheesta jahka saan vähän lähdematskua luettua lähipäivinä, mutta yksi asia joka siihen ei mahdu on ainakin tämä miehen ja naisen asema. Entä jos mies haluaisi isäksi, mutta äiti ei? Olisiko juridisesti mahdollista sopia esim. elatusvastuun poistaminen äidiltä ja vaikkapa korvauksen maksaminen naiselle. Tietenkin tuon pitää olla 100% vapaaehtoista mutta voisiko tuo toimia joissain tilanteissa?
Onhan jo nyt tilanteita jossa biologinen isä luopuu isyydestä ennen lapsen syntymää.
Näitä juuri tarkoitin ei ne abortit aina ole naisen valitsema linja monasti sen vaatii mies vaikka monasti kuulee väittämiä toisin päin terv tepivaari
Itseäni tässä eniten ehkä vaivaa se, että abortista on tehty yksinomaan naisten oikeus asia. Täysin halutaan unohtaa se, että siinä on kaksi osapuolta ja lapsen tappaminen ei voi kuulua kenenkään oikeuksiin. Mutta sillä halutaan puolustaa varmaan voimassa olevaa lakia, joka sallii abortin jopa 24 viikolle asti. Ei haluta myöntää, että syy on pragmaattinen ja seurausetiikkaan perustuva, ei moraalisesti hyvän ja pahan välillä vaan pahan ja pahemman välillä. Silloinhan jouduttaisiin sanomaan ääneen se, että abortti ei ehkä olekaan oikein, mutta se sallitaan, koska osa naisista ei piittaisi kuitenkaan moraalista. Pohdiskelulle ei haluta antaa sijaa vaan se halutaan vaientaa koska asia on liian kipeä. Valitettavasti ne, joille sikiö on lapsi jo ennen 24 viikkoa tulevat tyrmätyiksi samalla. Virallinen totuus on, että ihmisyys alkaa vasta 24 viikon jälkeen, mutta se ei perustu mihinkään objektiiviseen totuuteen vaan ennemminkin on käytännön määrittelemä jotta abortteja voidaan tehdä laillisesti ja siten turvallisemmin.
Abortteja voidaan vähentää ehkäisyvalistuksella ym. mutta mielestäni myös aborttia aikovalle pitäisi järjestää jonkinlainen pohdintatilausuus, jossa eri vaihtoehtoja käytäisiin lävitse ja laitettaisiin myös ajattelemaan sitä, ettei se lapsen saaminen ole mikään maailmanloppu niin kuin joillekin tuntuu olevan. Ei elämä siitä pilalle mene. Myös adoptiolasta odottavia voitaisiin esitellä. Eihän lasta ole helppo antaa pois mutta jos ajattelee sitä niiden lasta odottavien ehkä lapsettomien vanhempien kannalta niin sen voisi nähdä jopa erittain positiivisena asiana.
Niin kauan kun raskaus on naisen itse suoritettava ja yksin se kärsittävä, näkisin että hänellä on se valta. Sitten kun joku oppii siirtämään sikiön miehen kannettavaksi niin asiasta voidaan jutella. Jälkiviisastelua voi toki aina harjoittaa, mutta johtaako se mihinkään.
Äh, tästähän juuri kirjoitin. Raskaus ei mitenkään moraalisesti anna naiselle oikeutta päättää sikiön elämästä. Jos antaisi niin abortti olisi hyväksyttävä raskauden loppuun saakka. Tuo väitteesi on lähinnä feminististä propagandaa.