Juuri luin APU lehdestä kirjailija Raija Orasen haastattelun. Hänhän oli yksi niistä kulttuurialan pesunkestävistä taistolaisista jotka ihastuivat ja sokaistuivat kommunismin ja Nuvostoliiton ihmeellisiin lupauksiin ja mahdollisuuksiin. Muita tunnettuja kulttuuritaistolaisia olivat ainakin
Kaj Chydenius, Kristiina Halkola, Heikki Kinnunen, Kaisa Korhonen, Marja-Leena Mikkola, Aulikki Oksanen, Pirkko Saisio ja Sinikka Sokka.
Haastattelussa Oranen katuu katkerasti ja häpeää hairahtumistaan, näin lähes päivittäin vielä nytkin kymmenien vuosien jälkeen.
Orasen silmien avautuminen ja takinkääntö, katumisesta puhumattakaan lienee ainutlaatuista kulttuuritaistolaisten kohdalla. No joskus olen kuunnellut Sinikka Sokan haastattelua, ymmärtääkseni ei kadu taistolaisuuttaan vaan piti sitä ”normaalina” nuoruuden intomielessä tapahtuneeksi asiaksi. Toki nyt kai tervehtynyt kun ollut myöhemmin Vihreiden vaaliehdokkaanakin. No joku voi tässä kohtaa hymähtää, tykönään tovin ihmetellä onko loikka taistolaisuudesta Vihreisiin nyt kuinkakin pitkä.
Tarkemmin en muiden toipumisesta ole selvillä, jos häpeävät eivät siitä kerro. Ehkä monella vasemmistolaisuuden perusvire on säilynyt mutta jalostunuut tyynempään ja realistisempaan, enemmänkin ehkä sisäiseen ja filosofiseen muotoon.
Itse häpeäsin syvästi jos olisin taistolaisten riveissä kurkku suuorana julistanut että Suomi on syyllinen Neuvostoliiton kanssa käytyihin sotiin ja on meillä tehtävä vallankumous päästäkseemme rinta rinnan Neuvostoliiton kanssa rakentamaan kommunistista Suomea.
Eipä vihertaistolaisia taida hävettää…
MInusta harvinaista tuo, että taistolainen häpeää tekemisiään.
No, ideologia on väleen kummalista. Saksalaiset ovat katuneet perusteellisesti kollektiivisesti natsimenneisyyttään, Entiset kommunistit ovat pääsääntöisesti ylpeitä kommunismistaan, vaikka kommunismin nimissä on tapettu ja sorrettu enemmän ihmisiä kuin minkään muun aatteen tai uskonnon nimissä.
En ole ollut koskaan kallellaan sen enempää kansallissosialismiin kuin kommunismiin. Minusta sama kakka eri värisessä paketissa – totalitarismi.
Jotain maagista tuossa saksanjuutalaisessa Karl Marxissa vissiin on, koskapa vieläkin jotkut haikailevat hänen utopiansa perään.
Olen sanonut tämän joskus ennenkin. Jos varakkaan perheen poika, Karl Marx, olisi edes kerran käynyt tehtaaassa ja nähnyt ja aistinut miltä duunarin hiki haisee, ehkä hän olisi kirjoittanut työläisten raamatusta hieman erilaisen. Ja jos hän olisi ollut mies eikä miehenkuva, hän ei olisi vienyt perhettään nääntymään Englanttin ja elellyt etupäässä ystävänsä Engelsin lähettämillä avustuksilla (esimerkiksi 1800-luvun yksi syvälisimmistä ajattelijoista, Kiergekaard, purki kihlauksensa todennäköisesti syystä, että hän tiesi ettei tulisi kirjoittamaan rivejään ja teoksiaan ja elämään samalla normaalia perhe-elämää).
Filosofi Esa Saarinen sanoo kirjassaan ”Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin”, näin:
”Kuten niin moni ajattelija ennen häntä, Marx uskoo olevansa tiedemies, vaikka tosiasiassa sittenkin on – hyvässä tai pahassa – filosofi. Marx on metafyysikko ja utopisti enemmän kuin itse kuvittelee. Hänkin keinuu vetten päällä, tukenaan oma uskonsa.”
Ja tältäkin ajalta löytyy omansa.
Nyt on viheraalto toukoineen.
Oraselle voi nostaa hattua.
Sen sijaan Hassit, Kinnuset jne ovat lähinnä säälittäviä.
Todella ja on hän myös oiva esimerkki ja antaa toivoa siinä että syvimmästäkin ahdinkosta voi ihminen nousta, tulla järkiinsä.
Anteeksi, kuka huusi juuri ENNNNNTINEN STALINISTI?
Ah, se oli vain kaiku.
Käännynnäisen on helppo muuttaa uudelleen aatettaan. Sellaisia sanotaankin tuuliviireiksi.
Mika Waltari sanoi joskus vanhoilla päivillään että minua on aina puistattanut lukea jonkun edesmenneen nekrologista että hän pysyi koko elämänsä uskollisena nuoruutensa ihanteiile.
Paitsi Tuomioja… joka ei ole vaivautunut tarkistamaan tulipunaista ideologiaansa edes 50 vuodessa…. uskollinen loppuun asti aatteelleen joka on ollut tuhoisin aate joka on ikinä tätä maapalloa piinannut…
Olen todella ollut jo yli 50vuotta Sdphen liityttyäni uskollinen sosialidemokraattiselle aattelle. Sen tuhoisuudesta kertoo pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden menestys jossa kaikki viisi yleensä ovat erilaisten hyvinvointimittareiden kansainvälisessä vertailussa kymmenen kärkimaan joukossa. Ei tämä toki ole yksin sosialidemokraattien aikaansaannos, mutta tuskin nämä saavutukset olisivat ilman sosialidemokratian vahvaa panosta syntyneet.
Politiikka on aatteiden tasapainoilua, näkisin. Olen ajoin huolissani demarien ulostuloista, mutta olisin huomattavasti enemmän huolissani jos heidän ei annettaisi olla mukana poliittisella kentällä.
Koen että politiikan mielikuvissa vaikuttavat hurjasti huhut, oletukset sekä glorifioidut/korostetut historian kertomukset. Kun siihen lisätään että tässä ja nyt -asiatkin pitää esittää somekratiassa varsin teatraalisesti, on hyvin vaikea muodostaa kuvaa mitä todella nyt ajetaan.
Pahaa pelkään että kertomus taistolaisuuden ajasta on myös saanut runsaan, joukkoistetun koreografian ympärilleen. En elänyt sitä aikaa tokikaan, mutta jaksan uskoa että vuonna 2018 on eri prioriteetit verrattuna vuoteen 1968.
Arvostan niitä jotka huomaavat olevansa väärällä polulla ja myötävät.
Entä Leif Salmen , Hannu Taanila, Kai Rydman jne. Helvetin tyhmiäkö ? Taitavat nämä jälkiviisaat edustaa elämän sivustakatsojia !
Entä tämän päivän suurimmat hairahtuneet ? Ne ovat persulaiset sokeudessaan, jotka pulikoivat vesilasissaan. He ovat säälittävyyden huippu.
En kyllä ole hairahtunut, enkä pullikoinut vesilasissa, meressä kävin aamulla uimassa.
Enkä tiedä miten pesut liitty avaukseen, mutta huvittavaa on se, että syystä tai toisesta pelko on herännyt niin kansalaisfoorumeilla kuin mediassakin.
Kyllä on verrannollinen. Ps ihannoi ”diktaattoreta” kuten Orban, Trumppi , Putin, jne rajat kiinni hihhuleita.
Ellei muuta niin ainakin kotimaisen ns.valtamedian ”totuus” on uponnut otolliseen maaperään, joka on aika huolestuttavaa kun kyseessä on mediamaailmassa uraa tehnyt henkilö, vai vahvistaako se alati kasvavaa kuvaa valtamediasta?
Eistähän missä PS on ilmoittanut ihannoivansa mainittuja diktaatttoreita, siis nimeonomaan PS, ei poliittiset toimitelijat?
Sen tunnustan, että Orbanin Unkari on elintasosiirtolaispolitiiikassaan toiminut aivan oikein ja toisin kuin jotkin muut maat, eivät ole päästäneet väkeä lappaamaan läpi, muuten Unkarissa on ongelmansa, mutta niistäkin kannattaisi lukea myös hieman laajemmin kuin ainoastaan kotimaisesta mediasta.
On myös hyvä huomata, ettei Unkari suinkaan ole ainoa maa, joka noudattaa tiukkaa turvapaikkapolitiikkaa esim. Ranska käännyttää rajalta ilman, että pyrkijällä on edes oikeutta hakea turvapaikkaa.
Putuin kortti alkaa olla jo todella kulunut ja jos ihan vakavissaan asiaan suhtautuu niin kannattaa kyllä katsoa ihan toisaalle kuin PS:n suuntaan, Putinilla ja Venäjällä on kyllä perinteiset tukijansa.
Trumpin mainitseminen diktaattoriksi on jo sitten lähinnä huono vitsi, Yhdysvalloissa on toimiva järjestelmä, jossa diktaattoreita ei vaan pääse muodostumaan.
Trumpin kohdalla olisi kyllä myös ihan syytä hieman tarkastella aiempien presidenttien toimintaa nimittäin yllättävän paljon on asioita, joita paheksutaan vasta nyt, vaikka samaa on ajettu ja tehty ennenkin.
Voi sitä ”ihanuutta” aiemmilta vuosikymmeniltä kun ihannoitiin mm.itäblogin rautaesirippua mutta miten nyt sitten tämä EU;n aikakausi … ja taas valvotaan niin notkelmiin kuin saarelmiin – ettei vaan kukaan pääse vetämään välistä kotiinpäin …
… ai,niin nuo kassakaapin poliitikot korkeissa torneissaan,johon voitaneen vastata : Voihan Poutiaisen mopedi ja sitten erään Timon !
Tiedä sitten tuosta ”diktaattorien ihannoimisesta” jos kaikki esim.perussuomalaiset huutavat ; että Impivaara takaisin.
Pitäisi tehdä sellaista yhteiskuntapolitiikkaa ettei enään populismia tarvittaisi mihinkään ” raukat vaikka menkööt meren taa ”.
Unkarissa on vallassa rehellisissä demokraattisissa vaaleissa valtavalla ääntenenemmistöllä valittu puolue – toteuttamassa äänestäjiensä tahtoa. Se on demokratiaa se. Sama juttu Puolassa.
On todella harmillista, että jotkut vastustavat demokratiaa.
Unkarissa ja Puolassa on ollut viime aikoina yllättävän rauhallista. Ei tarvi turistien pelätä tulevansa lahdatuksi keskellä katua kirkasta päivää… Oliskohan mahdollista että sillä on jotain tekemistä sen polititiikan kanssa, että siellä ei terroristit kävele vapaalla jalalla…….
Eipä sitä nyt muuallakaan Euroopassa turisteja lahdata keskellä kirkasta päivää. Eestistä tulevista suomalaisautoista joskus näkee rikotun sivuikkunan; ovat konnat ”siivonneet” auton turhasta roinasta, siinä kaikki.
No jos lahtaamista käytetään mittarina niin aisiat ovat vielä suhteellisen hyvin, mutta jos mittareina käytetään väkivalta, seksuallisuus ja vaikkapa omaisuusrikoksia niin toivottavasti silmät aukeavat yhä suuremmalta joukolta ihmisiä.
Ranska, Saksa, Espanja, Italia, Britannia jne. kaikissa mainituissa on viikottaisia yhteenottoja, joissa osapuolena ovat ”sotaa ja vainoa pakenevat naiset ja lapset”.
Poliisit ovat varustettuja konepistoolein ja yleisin katukuvassa näkyvä eläin on betoniporsas.
Meillä mediassa tätä muutosta käsitellään siten, että joku toimittaja menee iltapäivällä käymään Göteborgissa tai Varissuolla.
Demokratiassa ei tehdä lakimuutoksia, missä opposition toimintaa rajoitetaan epädemokraattisin keinoin vangitsemalla ja estämällä mielipiteen julkaiseminen.
Tämä on ollut typpillinen toimintatapa kaikissa kommunistisissa maissa.
Valitettavasti kuitenkin sekä Puolessa että Unkarissa tämä diktatuurinen toimintamalli näyttää olevan selkeästi vallassaolijoiden tyypillinen toimintatapa, kuten myös Turkissa.
Näin juuri kuin juhak sen kirjoitti. Unkari ja Puola ovat rikkoneet vallan kolmijaon, joka aina on oikean demokratian taustalla.
Unkarin Orban on Putinin menetelmiä käyttäen hankkinut mediakentän ja oikeuslaitoksen haltuunsa, se ei ole hyväksyttävää. Demokratia ei enää toteudu, koska oppositiolta on viety toimintamahdollisuudet. Puola seuraa kovaa vauhtia perässä.
Oikeassa demokratiassa vallassa oleva puolue ei lähde rajoittamaan opposition toimintaa.
Näyttää siltä, että kommunismi on tehnyt pahaa jälkeä Itä-Euroopassa, ei millään päästä irti diktatuurien toimintamalleista.
Huokaus. Täällä näytään uskovan Venäjän ja kommunistien propagandaan.
Esimerkiksi Puolassa yritetään päästä eroon rikollisista korruptoituneista kommunisteista oikeuslaitoksessa. Ne pääsivät laittomasti oikeuslaitokseen sisään venäjän brutaalin ja laittoman miehityksen aikana. Se oikeuslaitoksen puhdistus on välttämätön toimenpide.
Esimerkiksi kun Georgia lopulta oikeasti vapautui Venäjän brutaalin miehityksen alta, niin uusi vapailla vaaleilla valittu presidentti Mihail Saakashvili aivan oikein ensitöikseen potki suurimman osan korruptoituneita miliisejä pihalle ja perusti uuden avoimen, rehellisen poliisikunnan. Poliiseille rakennettiin uudet euronormit täyttävät poliisilaitokset, poikkeuksena poliisiasemien lasiseinät. Poliisit olivat siten koko ajan kansan tarkkailun alaisina poliisiasemillaan.
Ei nyt oikein vakuuta tuo juttusi Juhani Putkinen.
En ole mistään mediasta saanut käsitystä siitä, että Puolan demokratian alasajossa olisi vain kyse ”päästä eroon rikollisista korruptoituneista kommunisteista oikeuslaitoksessa”. Tuo tulkinta on omasi.
Ehkäpä annat meille esimerkkejä tuosta. Huomaan myös, ettet mainitse Putinin ystävää Orbania…, joka on siis äärioikeistolainen roisto.
Hivenen koomista on myös viitata ”Venäjän ja kommunistien propagandaan”.
Kaikki demokraatit vastustavat Venäjää ja kommunisteja. Nyt arveluttaa, missähän piireissä se Putkisen todellinen koti on?
Eipä tuo Mihail Saakashvilin ura ihan noin loistokas ollut. Sai Georgiassa mm yli kolmen vuoden vankeustuomion vallan väärinkäytöstä.
WSOY julkaisee tässä kuussa kanadalaisen psykologian professori Jordan Petersenin kirjan ”12 elämänohjetta. Käsikirja kaaosta vastaan”.
Kirja on ilman muuta lukulistallani. Syy, tai ainakin yksi syy, lienee se, että kannatan perussuomalaisuutta.
Itä-Eurooppa joutui kärsimään kohtuuttomasti kommunismin seurauksena mutta toimivat nykyään voimavarana Euroopan kulttuurin ja identiteetin säilyttämisessä. Puola, Unkari, Tsekki, Slovakia ja Italia ovat muodostaneet blokin EU:n tuhoisaa maahanmuuttoa vastaan.
Kyllähän Unkarin, Puolan ja Turkin suhtaumisen maahanmuuttoon on arvelutttavaa mutta se on kuitenkin vain yksi asia, mitä kaikkea muuta voi seurata noiden maiden tavasta kehitellä ”demokratiaa” se on pelottavaa.
Jokaisen itsenäisen valtion pitäisi saada vapaasti päättää ketä se päästää alueelleen ja ketä ei. Unkari teki täysin oikein rakentaessaan aidan Serbian vastaiselle rajalle. Se aita pysäytti tolkuttoman kansainvaelluksen Serbian kautta EUn alueelle. Kiitos Unkari.
Ilkka Kylävaara julkaisi vuonna 2004 Taistolaisuuden mustan kirjan, johon hän kokosi omia ja muiden kokemuksia 1970,luvun taistolaisesta liikkeestä. – Wikipedia-artikkeli otsikolla ”Ilkka Kylävaara”.
Olen lukenut kirjan ja uskalllan suositella sitä muillekin.