Himoni savukalaan ylitti pelkoni kaikenmaailman jäämiä kohtaan joita Norjan lohissa kerrotaan piilevän. Vartavasten ajoin 22 kilometrin matkan Vaasaan Minimani markettiin joka myy lohia sopuhintaan. Ostin yhden, fileoin ja palattelin, hännän laitoin graaviin, tai oikeastaan emäntä laittoi, tuntee hän näet eritystä viettymystä suolakalaan. Käyttin karkeaa merisuolaa, tunnin saivat odotella keittiön pöydällä.
Virittelin tulet savu-uuniin, vaahterapuita käytin, ne antavat pikantin, hieman ikäänkuin etelänmaalaisen vivahteen, suosittelen kaikille kotonaan itse savustaville, kokeilkaa.
Kolmisen varttia annoin kalapalojen sauhustua, lämmön pidin kahdeksankymmenen tienoilla. Siinä odotellessani ja puita lisäillessäni nautin yhden tölkin keskiolutta, on vähän kuin traditio, elimellinen osa savustussessiota, nauttivathan paremmatkin kokitkin usein punaviiniä ruuanlaittonsa ohessa, näin olen TVssä nähnyt.
Voin vakuuttaa että kun lämpimänä savukalaa mutustelin oli se lievästi sanottuna herkullista, uskoisin että olisi maistunut sinullekkin.
Pihatonttu seuraili sivusta askareitani, jäi vielä illan hämärtyessä valvomaan että savupöntön tuli asianmukisesti hiipuu. Toivotteleehan tuo tonttu myös Hyvää Joulua kaikille Pirkan Blogin kirjoittajille ja lukijoille.
Laitoin tekstin loppuun jonkun kuvankin, savu-uuni, kalapalat ja tonttu mutta eivät näemmä tule näkyviin. Liekö vikaa taidoissani.
No pahus – nyt ne kuvat onkin yhtäkkiä näkyvissä
Onhan sulla hieno savustusuuni, kyllä tuolla kelpaa ! Turhaa tuota Norjan lohta mollataan, ihan kelpo kalaa se on.
Herkkuahan Norjan lohi on. Tekee sitä sitten savustamalla, loimuttamalla, tai graavikalaksi. Täytyykin kokeilla tuota vaahteralastua seuraavan kerran kun savustan mitä tahansa kalaa.
Kylmäsavustukseen annan sellaisen vinkin, että pyökkipurulla tulee parasta.
Niin ja iloista joulunaikaa Myllymatillekin.
Vesi kielellä – Hyvää Joulua!
Tosiaanko ei mitään muuta kuin vain karkealla merisuolalla lyhyt suolaus – sisällä ja päällä suolaa, paloittelu ja palojen savustaminen vaahteralla?
Eikö yhtään mitään mausteita tai edes sokeria?
Pelkää suolaa ja lehtipuupilkkeitä, tällä kertaa vaahteraa, pelkällä koivulla myös tulee oman mieleni mukaista. Ennen lisäilin katajanoksia ja sokerinpaloja mutta olen niistä luopunut turhanpäiväisinä. Vaihtelun vuoksi voi tietysti sekapippurirouhetta laittaa kalan pintaan.
Kaitpa minä olen sitten ihan hullu mausteiden käyttäjä. Nytkin on jääkaapissa marinoitumassa naudan sisäpaisti. Marinadissa on lähes ziljoona eri maustetta ruokaöljyn ja punaviinietikan lisäksi.
No, ehkä tähänkin sopii vanha sanonta: Yksinkertainen on kaunista.