Tätä nyt ei pidä niin vakavasti ottaa, aikani kuluksi laitoin kun löysin kuvat albumeistani, ajattelin kevyeksi välipalaksi ikäänkuin hengästystauoksi totisten, veretseisauttavien ongelmien käsittelyn oheen.
Julkisten rakennusten koristelut, patsaat ja reliefit kertovat myös osaltaan kansojen luonteesta. Tässä malliksi kaksi seinäkoristetta, toinen Malalagasta ja toinen Vaasasta, kumpikin ihailtavissa keskeisillä paikoilla.
Molemmissa sama aihe eli naisihmisen ikiaikainen sulous. Muotokieli ja motiivin käsittely poikkeavat kuitenkin suuresti toisistaan. Suomalainen karu, leikitön ote ja sitten Espanjan lämmössä kovasta kivestä esiinhakattu pehmeys ja sulo.
KerranVatikaanin museossa noita ja vastaavia tuli katseltua. Kuusi kilometriä pitkä käytävä oli seinät täynnä niitä ja katto maalattu taiteillen. Niitä kun tuijotti pää kenossa monta tuntia, niin lopun päivää katseli pilviä. Seuraavana oli tietysti niska kipeä, sen koommin en ole siihen museoon poikennut, koskaan.