Kustaa kolmonen pitkästyi ja halusi piristyäkseen ruveta riiheämään venäläisten kanssa. Mutta Kustaa ei saanut itkemälläkään venäläisiä sotatoimiin ja rajoilla oli rauhallista. Niinpä Kustaa teetti venäläisiä uniformuja ja mannet vietiin rajakuntana olleessa Puumalassa rajan yli jonkin matkan päähän, josta sitten käynnistivät hyökkäyksen kohden Puumalan kirkonkylää.
Ennen hyökkäystä oli lähetetty rajan takainen hevosmies varoittamaan Puumalan kirkonkylää venäläisten hyökkäyksestä.
Räiskivätten sitten salmen yli kohden suomalaisten puolustusasemia tosin huonolla sihtauksella.
Tästä ”sotahavainnosta” johtuen Kustaan sotajoukot yllytettiin hyökkäämään Savonlinnan valtaamiseksi. Alkoi leikkiminen suomalaissotilaiden hengellä.
RUOTSINSALMEN TAISTELU JA SAARISTOLAIVASTO 1790 – https://www.sshs.fi/binary/file/-/id/17/fid/729/
————————————————-
Suomalainen upseeristo hikeentyi Kustaalle tästä pelleilystä ja syntyi Anjalan liitto.
Jo ennen Anjalan liittoa olivat suomalaiset upseerit lähettäneet Venäjän Katariinalle kirjeen, jossa antoivat ymmärtää, että heillä on tälläinen vähän hassu kunkku, ja ilmoittivat vetäytyvänsä rajan taakse toivoen, että Venäjä luopuisi siitä alueesta, jota kunkku on päättänyt päättänyt takaisin vaatia, jotta vältyttäisiin turhalta sotimiselta.
”Liikkalan nootti
Liikkalan sotaleiristä Ruotsin armeijan upseerit lähettivät 9. elokuuta 1788 Venäjän keisarinnalle Katariina II:lle ns. Liikkalan nootin. Kirjeessä upseerit kertoivat huomanneensa, että aloitettu sota on Ruotsin kannalta oikeudeton. Kirjoittajat toivoivat Ruotsin ja Venäjän naapurisopua ja esittivät, että tämän edistämiseksi Venäjä luovuttaisi Ruotsille Turun rauhassa 1743 saamansa ns. Vanhan Suomen alueen eli Kaakkois-Suomen. Rauhantahtoaan vakuuttaakseen upseerit olivat jo vetäneet joukkonsa Ruotsin puolelle rajaa.”
Liikkalan nootin allekirjoittivat: kenraalimajuri Carl Gustaf Armfelt, eversti Sebastian von Otter, eversti Johan Henrik Hästesko, kevyen jalkaväen pataljoonan päällikkö Per af Enehjelm, everstiluutnantti Otto Klingspor, yliadjutantti Karl Henrik Klick ja ratsuväen päällikkö Gustaf von Kothen.[2] Kirjettä lähti viemään keisarinnalle majuri Johan Anders Jägerhorn, jota pidetään koko suunnitelman isänä.
Liikkalan nootti 9.8.1788 – Seutuwiki
Liikkalan kirjeen allekirjoittajissa oli turhankin läheisiä Venäjän ystäviä, kuten esimerkiksi Karl Henrik Klick, joka jossakin vaiheessa elämäänsä ilmoitti toiveekseen, että Suomi liitettäisiin Venäjään tavallisena maakuntana.
Semmoista se taisi olla 1700-luvulla, kun Ruotsin suurvalta-asema oli romahtanut Suuressa Pohjan sodassa ja Uudenkaupungin rauhassa itäraja vedetty suunnilleen siihen, missä se on nykyisin.
Ennen Kustaa III:n aikaa Ruotsissa oli ns. säätyvallan aika, jolloin hallitsijan valta oli minimissä ja säädyt päättivät, aatelsito kai lähinnä. Säädyillä oli kaksi puoluetta, ”Hatut” ja ”Myssyt” joilla oli erilainen käsitys siitä, millaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa Ruotsin pitäisi harjoittaa. Hatut tukeutuivat Ranskaan ja suhtautuivat sotaisesti Venäjään, kun taas Myssyt kannattivat hyvien suhteiden pitämistä Venäjään. Suomalaiset olivat yleensä ”myssyjä”, sehän oli reaalipolitiikkaa, sillä sota Venäjää vastaan aiheutti Suomessa yleensä hävitystä. Kansa sai juosta venäläisiä karkuun ja maanviljely häiriintyi.
Nyt vaan kävi niin että Hatut saivat vallan ja päättivät alkaa sotimaan Venäjää vastaan. Rauhanehdot laadittiin etukäteen. Jos Ruotsi voittaisi, se vaatisi koko entisen Käkisalmen läänin eli Itämeren ympäristön ja Karjalan. Jos taas Ruotsi häviäisi, se vaatisi vähemmän!
No, sotä alkoi ja Ruotsi hävisi. Vaatimukset saivat jäädä ja raja siirrettiin länteen päin Kymijoelle. Siihen se sitten jäikin aina vuoteen 1809, jolloin Venäjä valloitti koko Suomen ja 1812 automisen Suomen Suuriruhtinaskunnan yhteyteen palautettiin ns. Vanha Suomi eli suunnilleen alue Kymijoelta sinne missä se oli kun Suomi itsenäistyi.
Kymijoelle olisi sitten 1939 ryssä halunnut mennä, ainakin sinne saakka.
Kaarle kahdestoista oli turmiolan tommi Suomelle provosoidessaan mm. Ison Vihan 1700-luvun alussa.
Ruotsin kielellä provosoidaan edelleen suomalaisia.