Poliittinen ja puoluetyö ovat joukkotyön kaksi puolta.
Niitä ei saa sekoittaa keskenään.
On varsin taitamatonta politiikan tekoa haukkua mielenosoituksia, esimerkiksi hiljattain käytyä ”ääni työttömälle” aktiivimallia vastustavaa mielenosoitusta.
Mielenosoituksessa oli mukana erilaisia poliittisia ajatuksia omaavia ihmisiä.
Minun mielestäni oli kerrassaan nerokasta kutsua porvareita puhumaan mielenosoitusväelle.
Sen kyllä kuuli mitä mieltä oli mielenosoitusväki porvaripuhujista.
Mielenosoitukset ovat tietoisuuden kasvamisen asia, käsitys omasta joukkovoimasta.
Kaikki eivät olleet kommunisteja. Eikä tulevaisuudessakaan kommunistit tee vallankumousta yksin, vaan se vaatii taitavaa liittolaispolitiikkaa saadessaan kansan enemmistön mukaan kapitalististen rakenteiden muuttamiseen mukaan.
Ei mitenkään edistetä asiaamme, jos haukumme kaikki, jopa osaa kommunisteista, saati mukana olleita, sekä puolueita että ihmisiä. Siinä käy täsmälleen päinvastoin.
On vaarana, että kapitalistisen maan sisällä jopa kommunistinen liike hajaantuu moneen osaan, jossa klikkiytynyt kommunistinen liike keskenään keskittyy ”puhdasoppisuuden”, kaavaoppineisuuden eri nyansseihin.
Se vuorostaan aiheuttaa riskin kommunistien rajuun kannatuksen laskuun.
Se taas vuorostaan aiheuttaa riskin keskenään puuhasteluun vasemmistolaisine pikku näpertelyineen.
Oli sitten kommunistien pikku ryhmiä kuinka paljon tahansa, tärkeää on se, että kaiken toiminnan pitää suunnata ulospäin, kaikkien kokousten tarkoitus pitää olla toiminnan organisointia.
Tässä toiminnan organisoinnissa yksi tärkeimmistä tehtävistä on liittolaispolitiikan kehittäminen.
Päivänpolitiikan seuraaminen, poliittinen ohjaaminen omalle väelle tärkeimpiä tehtäviä, koskapa päivän politiikan tunteminen ja mukana olo antaa eväät sekä kuunnella että keskustella erilaisten ihmisten kanssa, joista voi koostua tulevaisuuden liittolaiset.
Päivänpolitiikan tuntemus antaa myös eväät, ei vain tuntemuksen, vaan myös luovan toiminnan eri alueilla ja erilaisten ihmisten kanssa, sekä ensiarvoisen tärkeää tietoa ihmisten toimista, toiminnasta ja itse tajunnasta.
Tarkoitan lyhyesti sitä, että jos emme ole mukana ihmisten arjessa, emme voi tietää ihmisten vaatimuksista ja tarpeistakaan, tapakulttuureista puhumattakaan.
Ei ole mitään hyötyä julistaa ja vaatia puolueen johtavaa osuutta, tehtävänä on vallata se toiminnallamme, ominaisuuksillamme, osoittamalla että meillä ei ole todellakaan muita huolenaiheita kuin yhtenäisyyden asia, työväenluokan asian palveleminen.
Ei ole syytä unohtaa historiallista tehtäväämme: lakkauttaa riistojärjestelmä ja pystyttää sosialistinen yhteiskunta.
Meidän on osoitettava miksi olemme johtava puolue.
Ainoastaan kommunistit pystyvät yhdistämään kaikki kansalliset, erilaisiin osittaisiin liikkeisiin osallistuvat voimat yhtenäiseksi monopolien vastaiseksi rintamaksi.
Vasemmistopuolueiden ei pidä mennä tukemaan suurpääomien politiikkaa, vaan että ne toteuttavat sosiaaliselta sisällöltään edistyksellisen ohjelman, joka vastaa työtätekevien odotuksia ja mahdollistaa suotuisten edellytysten luomisen sosialismiin etenemistä varten.
Meillä on edessä on maakuntavaalit, hyvin mahdollisesti.
Meillä on tehtävä ja meillä on mahdollisuus. Miten sen toteutamme?
Se on kiinni meistä kommunisteista.
T: Markku Huhtala, Lempäälä
Kirjoitukseni sisälsi sarkasmia. Meillä Suomessa on 3 kommunistista puoluetta.
Lisäksi kannatus on jo promilleluokkaa.
Syitä täytyy etsiä katsomalla peiliin.
Kapitalismi toimii juuri siten kuin pitää. Porvarit juuri siten kuin pitää.
Se on koko kapitalismin jutun juuri.
Porvariston varsin taitavan taktiikan seurausta on kommunistisen liikkeen hajaannus.
Toisen maailman sodan jälkeen porvaristo muutti taktiikkaansa varsin taitavasti.
Väkivallan sijaan otettiin pehmeät keinot käyttöön.
Vasemmisto, etenkin kommunistinen liike ei ole kyennyt toimimaan tilanteen mukaan.
Mikään kapitalismissa ei ole muuttunut, se toimii samanlailla kuten ennenkin. Kapitalisti omistaa tuotantovälineet, työläinen myy työvoimaansa kapitalistille.
Tilanne on muuttumumassa porvaristonkin keskuudessa.
Sotimaan pitää päästä, jossa työläinen, kuten ennenkin, pistetään sotimaan, ja porvari käärii voitot.
Uudessa sodassa on kuitenkin riskinsä.
Se voi levitä koko maailmaan, uudella tavalla.
Sota on tuottoisaa bisnestä. Sota on kapitalisteille tuottoisaa uudelleen jakoa, kuten aina ennenkin, mutta nyt ihmiskunnan olemassaolo todellakin voi olla vaarassa.
Venäjä olisi tuottoisa jaon kohde, siksi on luotu uhka, Venäjän uhka joka todellisuudessa ei uhkaa ketään.
Mutta ne rikkaudet ne rikkaudet…silläkin riskillä että maailma tuhoutuu.
Mielensä osoittaminen on terveen ihmisen merkki. Kertoo mikä on hätänä sen sijaan että kiroilee vain neljän seinän välissä.
Kuten joka maailman asian, myös tuon voi tehdä monella tavalla. Voi miettiä minkälaisen kuvan antaa. Tiettyjen medioiden annin mukaan aktiivimallin vastainen miekkari oli lähinnä tilaisuus humalapäisille öykkäreille huudella ala-arvoisuuksia poliitikoille. Toki tuo on vain yksi näkökulma.
Minä pidän itse sen mallisesta mielenosoituksesta jossa ei käydä hyökkäykseen suin päin, vaan kuvaillaan jotain parempaa vaihtoehtoa. ”Näin on nyt, mutta miksei voisi olla tällä toisella tavalla?”
Hyvän miekkarin tiedät siitä että Markku Huhtala on mukana. Ei puutu ainakaan sydäntä niistä kekkereistä!
Kyuu
Olin mukana tuossa miekkarissa. Kiertelin ja kaartelin joukkojen seassa koko sen keston ajan ja kyllä oli minimissä humalaiset ja juovuksissa olevat. Katkeran Juhana Vartiaisen vuodatuksia vailla pohjaa.
Kiitos Kyuu.
Tuo tuntui mukavalta.
Poliittisesti puolueista riippumattomana en osaa kannattaa kommunismia se huonon kaiun takia enkä osaa kannattaa kokoomusta sen rahan kiillon vuoksi enkä ymmärrä sosdemejä mikä vei heiltä kannatuksen en ymmärrä kansan enemmistöä joka äänestää oikeistoa?
Mäkelä: olen kommunisti, mutta se ei tee yhtään vähemmän tärkeäksi keskustelua, että muut eivät sitä ole.
Olen korpikommunisti. Taidan olla kenestäkään ja mistään riippumaton.
Mielenilmaus ja oman äänen ja ajatusten julkituonti omassa maassa on kansalaisoikeus. Eri asia on mennä vieraaseen maahan pitämään älämölöä. Ihan hyvä kirjoitus Markku.
Minun on mahdoton hyväksyä kommunismia, perusteeni on että en ole nähnyt enkä kuullut yhdestäkään kommunistimaasta jossa kansalaisilla olisi olot paremmin kuin omassa riitaisassa demokrattiassamme.
Kommunisti Suomessa. Se on sukupuutossa.
Kommunismi on teoriassa paras hallintomuoto, käytännössä huonoin. Se ei ole toiminut missään. Sanotaan että Marxin pahin virhe oli se, että hän uskoi ihmisen olevan hyvä, tai että ihminen pystytään oikealla kasvatuksella saamaan hyväksi.
Ei ihminen ole hyvä, ei hän myöskään ole paha. Hänessä on molemmat puolet.
Ihminen ajattelee ensin omaa etuaan, sitten lähisukulaisten etua, sitten ystävien/tuttujen etua, siihen tämä solidaarisuusaate kaatuu.
Luultavasti Marx uskoi olevansa tiedemies, hän oli kuitenkin filosofi, utopisti oppi-isänsä Hegelin mukaan, käänsi vain Hegelin hengellisen dialektiikan materialismin kielelle ja kuvitteli hyvinkin olevansa eri maata kuin oppi-isänsä Hegel.
Oma juttunsa oli se, että Marxia etevämpi kynämies Engels sujuvoitti Marxin vaikeatajuisen tekstin ymmärrettävämpään muotoon.
Olen joskus pohdiskellut, että jos Marx olisi edes kerran eläessään käynyt tehtaassa, ehkä hänen teorioissaan olisi ollut enemmän käytännön läheisyyttä. En tiedä.
Niin tai näin, Marxin esikuva lienee ollut Platonin Valtio. Samoin myös kansallissosialismin. Totalitarismi.
Ehkä Platon tarkoitti kyseisen teoksensa ideaaliseksi yhteiskunnaksi eikä uskonut itsekään sellaisen toteutumiseen. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa merkittävä filosofi, koska vieläkin jotkut haikailevat hänen Valtionsa perään.
Platonista vielä tämän verran, eli pieni lainaus Esa Saarisen kirjasta ”Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin”: ”Platonin utopiaa on usein arvosteltu totalitarismista. Esimerkiksi Karl R. Popper omistaa koko tunnetun teoksensa ”Avoin yhteiskunta ja sen viholliset (1945) ” koko ensimmäisen niteen Platonin ankaraan moukarointiin. Typerää oliskin kieltää, Platinin häikäisevän nerouden sokaisemana ”Valtion” pelottavat ulottuvuudet. Sensuuri, propaganda, viranomaisvalta ja yksityisten ihmisten elämän mielivaltaisen pitkälle ulottuva säännöstely istuu osana Platonin utopiaa. Ja tekee sen mahdottomaksi hyväksyä ihmiselle, jolle vapaus ja demokratia ovat kaventamattomia itseisarvoja.”
——————————————
Ja tarvitseeko tämän ymmärtämiseen sen kummempaa filosofiaa kuin nähdyt kokeilut: Päällimmäisenä Neuvostoliitto, Maon aikainen Kiina, Kambodzan lukemattomien irvistävien pääkallojen rivi, viimesempänä Venezuela.
Jos on uskominen Kallon kansanomaiseen tiivistelmään kommunismin syntyvaiheista niin sitä rupeaa yksinkertaisempi ihminen ihmettelemään filosofin vastuuta. Sellainen ajatusleikki että jos Marxia ei olisi koskaan syntynyt tai että hän olisi suuntaunut jollekin muulle filosofien osa-lueelle niin olisiko niin että ei olisi syntynyt kommunistisia komentotalouksia. Olisiko sadat miljoonat ihmiset välttyneet teloituksilta ja nälkään näännytyksestä.
Millainen olisi tämän päivän maailma jos kommunismia ei ikinä olisi keksitty?
Myllymatin näkemys on varteenotettava.
Teollinen vallankumous sai aikaan kaupunkiinmuuton ja köyhälistön.
Jos Marx ei olisi luonut työläisten ”raamattua”, sen olisi luonut joku muu, uskon. Olisiko se ollut erilainen, sitä me emme tiedä.
Jos siirtyy hieman ohi aiheen ja miettii Antiikin Kreikkaa, josta länsimainen sivistys ja kehitys lähti liikkeelle. Taiteet ja tieteet kukoistivat, ja Sokrates nimisen kansanvillitsijän teloituksen seurauksena Sokrateen tähtioppilas Platon perusti akatemian, jonka seurausta nykyinen sivilsaatio on. Tämän kaiken mahdollisti Ateenan lähellä oleva Lakeian hopeakaivos, jossa tuhannet ja tuhannet orjat raatoivat henkensä kaupalla, jotta herrat filosofit ja etevät taitelijat pystyivät panemaan parastaan. Huh! – Miettimistä piisaa.
Korjaus. Kyseessä oli Laurionin hopeakaivokset Attikan eteläisimmällä rannikolla. Ne olivat toiminnassa noin 500 e.a.a. lähtien ja niiden merkitys oli Ateenan historiassa ratkaisevaa. Arvio orjien määrästä Laurionista kertovat, että orjia oli 20 000-60 000.