En halua kirjoittaa Sipilän pölvästiporvarioikeistohallituksesta.
En halua muistella vanhoja, jolloin vasemmistohallitus, demarit ja vasemmistoliitto on koheltanut likimain Sipilän hallituksen malliin.
En halua kirjoittaa, kuinka paha olla on kansalla, joka ei enää usko kehenkään, joista liki puolet on luovuttanut, eikä äänestä ketään.
En halua kirjoittaa kommunistisen liikkeen hajanaisuudesta, enkä heidän ymmärtämättömyyttään käsittää päivän politiikkaa, joka verhotaan työväelle täysin käsittämättömiin käsitteisiin kuten feminismi ja sukupuolinen tasa-arvo, joilla ei kansan tukea tule eikä saa, saati että lyödään työväkeä päähän käsitteillä joita he eivät ymmärrä tai ovat täysin vieraita, tai peräti marxismi-leninismillä.
En halua kirjoittaa valtamedian vastuuttomuudesta, ja kyvystä erottaa tiedonvälitys propagandasta.
En halua kirjoittaa radionkin ohjelmatarjonnasta, jossa tulee huonoa musiikkia ja propagandaa.
En sen paremmin TV:kään samasta huonosta tarjonnasta, jossa itselle on tullut paha mieli maksaa todella huonosta ohjelmatarjonnasta.
En kirjoita kuinka harmittaa USA:n elokuvien ja sarjojen huonoudesta ja niiden ylitarjonnasta.
En kirjoita siitäkään, kuinka poliitikot valehtelevat, niin että korvat heiluu ja nenä kasvaa, meidän tavallisten ihmisten laiskuudesta, tai että työnantajapuoli tarvitsee irtisanomissuojan lisä heikennyksiä.
En siitäkään, jos tämä työväenliike hyväksyy, on seuraavana suurempien yritysten irtisanomissuojan heikennykset.
En siitäkään halua puhua, että kiusalliset työväen puolustajat irtisanotaan ensin, vaikka niinhän nytkin jo tehdään.
En halua puhua tänään siitäkään, miten hallitus muka toimillaan on lisännyt työllisyyttä, vaikka hallitus on nimenomaan haitannut Suomen talous- ja työllisyyden kasvua omilla toimillaan, ja että työllisyys on riippumaton hallituksesta ja sen toimista, koskapa kun vienti vetää, johtuu se kysynnästä maailmalla, eikä Suomen hallituksen toimista.
En siis halua tänään kirjoittaa mitään.
Haluan olla rauhassa, siltikin, vaikka Nato uhkaa maailman rauhaa, jota USA johtaa.
En halua kirjoittaa tänään pakolaisista, joita Naton sotajoukot tekee yhä lisää.
En halua kirjoittaa sodan uhasta, jota Nato joukkoineen yhä lisää.
En halua kirjoittaa sotateollisuudesta, joka tekee rahaa sodalla ja sen uhalla, joka saa aina rahaa, niin kauan kuin on ihmiselämää maapallolla.
Tänään en kirjoita mitään. En kapitalismistakaan, joka elää vain kasvusta ja voitoista, ja jota ei lopulta kiinnosta maailman hukkumisesta paskaan, paitsi jos se tuo lisää voittoja.
En kirjoita sairaista ja köyhistä, en työläisistä, jotka raataa palkkansa eteen pysyäkseen hengissä ja uusintaakseen työvoimansa, enkä yksityisten voittoa tavoittelevien hoiva-alojen saalistajista, sairaaloiden, terveydenhuollon yksityisten kapitalistien, joille ihmisen terveys on vain rahantekoväline.
Niin, en tänään kirjoita yhtään mitään, kun ei kiinnosta…
T: Markku Huhtala, Lempäälä
Tänään en viitsi kommentoida yhtäkään juttua.
Älkään nyt, USA kehittyy, New Yorkissa oli 25-vuoteen päivä, jolloin ei ketään ammuttu. Se jos mikä on positiivista kehitystä.
Ase jokaiselle jenkille ni ehkä ne ampuu toisensa ja mualima pelastuu.
Heillä on jo, useampikin ase per jenkki ja kovasti yrittävät toteuttaa toivettasi.
Minäpä haluan jakaa tämän jutun SKP:n sivulle.
Ei löytynyt enää SKP:n sivuja. Ehkä Petra tai Tiina on ne poistanut?
Minäpä haluan jakaa tämän jutun SKP:n sivulle.
Ei löytynyt enää SKP:n sivuja. Ehkä Petra tai Tiina on ne poistanut?
Siis,,,ei pysty, päivän parhaat naurut….koskee vieläkin vatsaan.
Saako tätä lainata johonkin, legendaarinen.
Saatko jonkinlaista tyydytystä toisten pilkkaamisesta?
Piia ei ymmärrä huumoria. Se siitä, meitä on moneksi.
En tunne kumpaakaan naista?
Harri, sekin vielä…
Ehkäpä joka päivä ei ole pastirol-päivä.
Enäpä Pectus nami päivä 🙂
Entäs ”Neuvostoliiton apina-armeija”?
Havaitsitko sinä sellaisestamerkkiä, kun olit siellä pitempään?
https://www.pirkanblogit.fi/2018/marko_suutari/ei-ollut-aikoinaan-apina-kauas-puusta-pudonnut/
Huhtala voisi kuitenkin kirjoittaa positiivisesti jostakin, vaikka siitä, kun Stahanov teki 14:n peruskommunistin työt.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksei_Stahanov
”Stahanovin väitettiin louhineen 3. elokuuta 1935 ennätykselliset 102 tonnia hiiltä viidessä tunnissa ja neljässäkymmenessäviidessä minuutissa, mikä oli neljätoistakertainen määrä työläisille asetettuun kiintiöön verrattuna. Saavutusta on myöhemmin kritisoitu järjestetyksi propagandatempuksi.[1]
Kadijivka (nykyisin Ukrainassa) nimettiin vuonna 1978 Stahanoviksi Aleksei Stahanovin muistoksi. Stahanov teki tuotantoennätyksensä kaupungin hiilikaivoksessa.”
——————————–
Suomessakin ”stahanoveja” oli ennen vanhaan esimerkiksi halon hakkaajien piireissä, mutta heitä saatettiin hillitä joukkovoimalla, jotta urakkapalkkoja ei olisi tarkistettu.
Luultavasti Stalinkin halusi urakkapalkkoja tarkistaa Stahanovin avulla.
Minulla on ilo tunteakin eräs stahanovilainen suomalainen kommunisti. Voitti joskus suurenpuoleisessa motintekokilpailussa palkinnonkin. Siirtyi sittemmin rakennustöihin, mutta sydän ei oikein kestänyt villiä menoa, kun piti vielä rakentaa talo ja kesämökkikin. Sairaseläkkeelle piti joutua alle kuusikymppisenä.
Mutta työtä riitti senkin jälkeen mm. marjanpoiminnan merkeissä otsalampunkin valossa.
Miehellä saattaa olla paikallinen hirvenkaadon ennätyskin hallussaan. Kerran, kun itse olin paremmassa kunnossa, olin hänellä jäniskoirana lumisessa metsässä ja pellolla. Emme kovasta yrityksestä huolimatta saaneet saalista.
Nyt on miehellä tullut arveluni mukaan yhdeksän kymppiä täyteen, mutta ajelee mopoautollaan kuin tyhjää vaan. Taitaa meikämannelle tulla aiemmin noutaja kuin hänelle.
Puhuminen on hopeaa, mutta vaikeneminen on kultaa. Onko kirjoittaminen someen sitten pronssia. Jos niin on, niin tänään aion ottaa kultamitalin ja vaieta sekä puhumisessa, että kirjoittamisessa.
Tänään on mulla sitäpaitsi aika jännä päivä, kun menen labratutkimuksiin, jossa selvitetään, onko uusi ja helvetin kallis syöpälääke tuottanut vastetta?
Jos sattuu sellainen päivä ettei kirjoitua niin silloin on aikaa lukea. Sattui että juuri sain loppuun luetuksi islantilaisen dekkaristin Arnaldur Indridason kirjan ”Mies järvessä”.
Fiktiotahan se mutta paljon faktoihin perustuvaa tarinaa millaista oli meno islantilaisilla DDRn kutsumilla opiskelijoilla Leipzigissä kylmän sodan aikoihin Stasin kaisennassa. Liippaa siis hyvin läheltä näitä Huhtalan Markun pohdintoja sosialismin olemuksesta, hyvistä ja ongelmallisemmista puolista lähestyttäessä ihanneyhteiskuntaa.
Niin, jos Markku sanoo että työnantajat nimensä vastaisesti haluavatkin vain irtisanoa niin kai meidän on pakko uskoa Markkua ??
Työnantajat = niitä jotka antavat ihmisille töitä ja toimeentuloa ??
Mutta sitten toi erikoisuus joka mulla menee yli.
Miten on mahdollista että yhteiskunta käy ja kukkuu aina vaan ??
Jos kaikki on pois potkittu, kuka sitten pystyy ostamaan tuotteita joita tehtaassa tehdään ?? Ei oikke kukaan ?? Mites sitte käy sille työnantajalle jolla loppui tulot kun kukaan ei tee tuotteita eikä kukaan pysty niitä varastossa oleviakaan ostamaan ?? Työnantajasta tulee entinen työnantaja joka seisoo samassa leipäjonossa kuin kaikki muutkin ??
Miten tää luonnonlaki tulee toteutumaan aina kun joku muu on hallituksessa kuin Markun mielitietty ??
Työntekijä tekee töitä stahanovilaisesti tuottaakseen lisäarvoa työnantajalle.
Tämä puolestaan tekee parhaansa löytääkseen syyn työntekijän irtisanomiseen, ja näin vähentääkseen omaa rikastumistaan.
J pitäisikohän tuohon ihan oikeasti uskoa?
Nii, toi ajatusyhtälö on erikoinen ja kimurantti. Suorastaan sekava, kun sitä pohtii.
Että siis on olemassa työnantajia joiden tarkoitus on palkata työtekijöitä vain ja ainoastaan antaakseen niile potkut töistä.
Käytännössä työtä tehdään koska raha. Jotenkin tossa yhtälössä on erikoisen vaikea ymmärtää mikä on sen ansaintalogiikka ?? Vai onko sitä lainkaan ??
Vai yritetäänkö meitä huijata höpöttämällä jonninjoutavia ??
Että kyse on ihan jostain muusta kuin työnantajista ??
Tänään en halua kertoa suomalaisesta merimiehestä, joka Puolassa vuonna 1953 sai Stalinin häpäisemisestä kahden vuoden vankeustuomion.
Stettiniin uudenvuoden aatona S/S Kirstalla saapunut lämmittäjä Risto Sassali oli kahden merimiehen kanssa ollut ravintola Centralnassa, jonne oli jäänyt klo 1:een yöllä. Tovereitten poistuttua hän oli jäänyt yksin. Kun Sassali laskun maksettuaan oli poistumassa, oli hän ravintolan eteisessä repäissyt seinälle kiinnitetyn seinälehden ja siinä olleen generalissimus Stalinin kuvan. Lehteä repäistessään oli Sassali sanonut loukkaavasti:”Stalin on diktaattori.”
Oikeudessa Sassali sanoi horjahtaneensa humalassa seinää kohti, jolloin kuva ehkä repeytyi. Oikeus ei pitänyt tätä uskottavana. Oikeuden mukaan Sassali oli puhunut Stalinista loukkaavasti saksan kielellä. Sassali vastasi, ettei hän osaa saksaa. Ei auttanut, tuomio tuli että napsahti.
14.7.1953 Puolan korkein oikeus alensi saamansa valituksen perusteella Sassalin tuomion vuodeksi, josta hän oli kärsinyt puolisen vuotta. Elokuun lopulla vankeusaika jälleen lyheni ja Sassali pääsi S/S Satakunnalla Suomeen.
—————————————————–
Yllä oleva on lainaus Rauli Virtasen kirjasta Riosta Rotterdamiin (2018), sivut 13-14.
Tänään en viitsi kirjoittaa toisesta suomalaisesta merimiehestä, joka tapaus on lähes identtinen edellisen kanssa. Vuosikin oli sama, tapahtumapaikkana vain Neuvostoliitto.
Höyrylaiva Wilke oli saapunut 20.7.1952 Englannista Argangeliin lastaamaan puutavaraa. Aluksen kirvesmies Urho Taina ja kolme muuta miestä lähtivät kaupungille, ostivat vodkaa ja nautiskelivat sitä puistossa. – Supon kuulusteluraportin mukaan Taina meni noin iltaseitsemän aikaan ulkomaalaisten merimiesten viihdytyskotiin, jossa pelasi pöytätennistä venäläisten naisten kanssa nautiskellen sielläkin vodkaa.
Taina huomasi viihdytyskodin pöydällä englanninkielisen sanomalehden Uusi aika ja pöydällä oli myös pino postikorttikokoa olevia Stalinin kuvia. Pian tämän jälkeen viidytyskodissa alkoi tanssit. Taina kävi pokkaamasta venäläistä naista parketillle mutta nainen kieltäytyi, ilmeisesti syystä että suomalainen merimies oli kovasti päihtynyt. Tästä suuttuneena Taina oli ottanut taskustaan sanomalehden ja sen sisällä olleen Stalinin kuvan ja repinyt sen kappaleiksi heittäen palaset lattialle. (Tämä kaikki ilmenee Supon kuulusteluraportista.).
Oikeuskäsittelyhän siitä tuli. Oikeudessa todistajina olleet venäläiset naiset, Sura Aleksintytär Namontova ja Uljana Laventintytär Sisoeva kertoivat nähneensä Tainan repimässä lehteä ja Stalinin kuvaa.
Syytetty puolestaan totesi, ettei hän muistanut tapauksesta mitään, mutta turha hänen oli sitä kieltää, jos kerran todistajat olivat sen nähneet.
19.8.1952 Urho Taina tuomittiin ”vapauden menetykseen neljän vuoden ajaksi huliganismista julkisella paikalla”.
Neuvostojärjestelmä oli kuiitenkin armelias, Tainan ei tarvinnut lusia neljää vuotta, vaan hänet vapautetettiin 28.4.1953.
———————————————————
Lähde sama kuin edellä, Rauli Virtasen kirja Riosta Rotterdamiin (2018), sivut 14-16.
Tehopaketille: Yksikään tavara ei kulje, ellei ole työntekijöitä. Yksikään tavara ei mene kaupaksi, ellei ole työntekijöillä ostovoimaa.
Kapitalisti voi omistaa pääomat, mutta ei tee mitään, vain omistaa.
Ja vaikka kapitalisti tekisi itse, joka olisikin kyllä maailman ihme, kenelle myisi?
Toiselle kapitalistille, jolla on ostovoimaa?
Mutta kapitalistejaon hyvin vähän. Työläisiä on todellinen valtaosa. Niille kapitalistit myyvät, jos työläisellä on ostovoimaa.
Mutta jos työläisellä ei ole ostovoimaa, miten käy kapitalismin?
Tai kapitalistin?
Molemmille käy huonosti.
Mutta jospa olisikin tilanne, että kapitalistin tavara ei käy kaupaksi, kapitalisti köyhtyy, työläinen ei voi ostaa kun ei ole rahaa, eikä enää velaksikaan saa, eikö kapitalismi muutu automaattisesti joksikin toiseksi yhteiskuntajärjestyksesksi, vaikkapa sosialismiksi?
Ei tapahdu ei.
Aina, AINA tarvitaan kätilö, muuttamaan yhteiskuntaa paremmaksi.
Niin on ollut, niin on nytkin.
Alkukommunismi muuttui orjanomsitusyhteiskunnaksi, orjanomistus- feodaaliseksi, feolaadinen kapitalismiksi, kapitalismi sosialistiseksi….
Aina vallankumousten kautta. AINA!!!!!
Porvaritkin saivat tuekseen vallankumouksessa feodaaleista työläiset.
Eivät porvarit, harvalukuinen porukka, itsekseen tehneet, rauhallisesti vallanottoa.
Ehei, sinne päinkään hyvät ystävät.
Sattumalla on oma sijansa vallankumouksissa, mutta lainomaisuudet, kehitys oli se miten kaikki on tapahtunut.
Lasse Kallolle: Tarinoita, niitä riittää.
En ole Stalinisti, en ole sitä ollut koskaan.
Mutta kommunisti olen ollut ja olen edelleenkin, ja josta olen ylpeä.
Mitä Suomessa on porvaristo tehnyt, ei kerrota, eikä puhuta muuta kuin sen mitä on ollut ja on pakko.
Sitä mukaa kuin nyt paljastuu Suomen porvariston teoista 1918-1944, myönnetään vain se mikä on pakko.
Olen niistä kirjoittanut satoja ellei tuhansia sivuja.
Suomen väkivallanvuosista on vaiettu, ja se on ollut todella surullista luettavaa.
Lahtarikenraali Mannerheim ei enää olekaan sankari vaan pyöveli, murhaaja, raukkamainen paskiainen.
Sitä mukaan kun arkistot aukeavat, porvaristo Suomessa haluaa vain joko vaieta, tai sitä enemmän puhua sosialismin pahuudesta, Stalinin teoista, jotka pääsääntöisesti ei edes pidä paikkaansa.
Syyttää siis muita: ottakaa varas kiinni, huutaa varas…
Tapahtumista luokkasodassa ja sen jälkeen on kirjoittanut varin paljon historioitsija Unto Kiiskinen, joka on Jehovan todistaja, jota arvostan todella paljon.
Hän on jaksanut tutkia niitä Suomen väkivallan vuosia, jotka ovat todella mustia, ja joita ei Suomen porvaristo halua muistaa.
Suomen keskitysleirit ovat Viron ohella vailla vertaa.
Lasse Kallio ja ym. voisivat vaikka alkaa muistella mitä Suomessa ja muissakin kapitalisti maissa tapahtui samaan aikaan, kuin mitä parjaavat Neuvostoliittoa. Samaan aikaan tapahtuvaa….
En ole Suomen porvari mutta silti vaikka ihan mikä olisin en kauheasti halua muistella sata vuotta vanhoja tapahtumia vaikka historiasta kaikkien osapuolien pitäisi oppia vaan enempi katselen eteenpäin.
Sata vuotta sitten oli silloin. Sama kuin muisteltaisi kivikautta haikeasti ja sitä kuinka joku ukkoylijumala oli kova sana.
Yhdestäkään diktatuurin maasta, ei koskaan ole noussut huipputiedettä.
Jos Neuvostoliitto olisi ollut ihan oikeasti sellainen maa, kuin vaikkapa Suomen porvaristo oli ja on propagoinut Neuvostososialismista, ei Neuvostoliitto olisi mitenkään voinut olla maailman huippu avaruusteknisessä kehityksessä.
Ei olisi ensimmäisenä lentänyt avaruuteen.
Ei totalitarismissa voida tehdä niin, ei kauhun ilmapiirissä.
Kyllä sen tietää ja voi ajatella vaikka aivoja olisi vähemmänkin kuin normaalisti.
Kapitalöismissa kehitytään ihan kiitettävästi tieteissä, en kiistä.
Metodit ovat silkka raha.
Sosialismissa rahat ohella yhteinen hyvä ja ihmiskunnan kehitys.