En oikein tiedä miten aloittaisin, niin aloitan vinosta.
Luin tässä juuri Neuvostoliittolaisen kirjan, romaanin, kaikki ei vielä ole lopussa.
Se kertoi ajasta Valko-Venäjällä juuri vallankumouksen jälkeen. Oltiin siirtymässä feodalismin barbariasta (kapitalismia ei juuri ollut kehittynyt Tsaarin yksinvallan takia entisen Neuvostoliiton alueella), kohti sivistystä ja edistystä.
Romaani oli itse asiassa rakkausromaani. Mutta kertoi tuosta ajasta ja tavoista, siitä miten ihmiset elivät, olivat, ja rakastivat.
Koskapa elettiin lähinnä feodaalisessa agraariyhteiskunnassa, oli heille Valko-Venäjälläkin maanjako tärkeä kysymys.
Vasili oli rakastunut Hannaan. Bandiittilauman toimien takia aivan syyttä joutui Vasili vankilaan, josta kyllä vapautui syyttömyys todettuna, mutta oli väärinkäsityksiä, ja Vasili hiljainen ja juro ei osannut sanoa mitään tunteistaan.
Suuren talonpoika Jevhim oli viettänyt hulivilielämää ja saattanut ilotellessaan raskaaksi erään tytön jota ei pätkääkään rakastanut.
Hanna, joka oli köyhän pienen talon tyttö, mutta tahtoa ja älyä, sekä kauneutta riitti, oli tämä, Jevhim, silmänsä iskenyt Hannaan, ja itse asiassa osti Vasilin morsiamen itselleen.
Maanjako oli tärkeä, jossa Jevhimin, suuren talon pojan maat oli pienennettävä, 5 desatiinaa, josta Vasilille 0,5 desatiinaa.
Vasili oli itse sitä mieltä, että sen maan pitää olla savenottopaikan viereinen Jevhimin maasta se 0,5 desatiinaa.
Päätöksiä ei oltu vielä tehty, kuka mitäkin saa ja miten maat jaetaan.
Vasili oli päättänyt, että hän ottaa savenottopaikan vierestä hyvää hedelmällistä maata, joka oli Jevhimin (Kortsin suvun) maita.
Oman käden oikeus aiheutti sen, että Vasili ei saanut mitään, ja Jevhim sai pitää maat.
Sekä Hannan, joka oli Vasilin entinen morsian.
Rosvolaumat, bandiitit käyttivät hyväkseen vallankumouksellista sekavaa tilannetta, vain ryöstääkseen ja tappaakseen, aiheuttivat pelkoa ja kauhua missä liikkuivat.
Maanjako oli yksi keskeinen tekijä vallankumouksessa, josta Lenin puhui.
Oli tarkoitus, että isojen talonpoikien maat jaettaisiin tasaisemmin, niille joilla ei ollut mitään tai vähän. Oikeudenmukaisemmin.
Ei ollut tarkoitus ottaa kaikkia maat isoilta ja jakaa muille, vaan tasata, niin että jokainen talonpoika pärjäisi.
Ei myöskään ollut tarkoitus teurastaa isoja maatilojen omistajia, vaan ottaa maat ja jakaa niitä tarvitseville.
Vuosisatainen vääryys ja kurjuus, joita isot maanomistajat olivat aiheuttaneet pienille maaorjille, ryöstäytyi käsistä.
Viha ja katkeruus sitä vääryyttä kohtaan jota suurmaanomistajat olivat vuosisatoja tehneet, ei Lenin eikä muutkaan oikein saaneet pidettyä aisoissa.
Kun valta otetaan feodaaleilta tai kapitalisteilta, ja se saadaan joukkovoimalla, ei johda aina toivottuun tulokseen. Demokratia, jota suurin osa kansaa ei ole saanut eikä kohdannut, kuin korkeintaan juhlapuheissa eliitin taholta, saa sen vallankumouksen kautta, on uusi asia, jota ei osata aina käyttää.
Porvarillinen demokratia on demokratian irvikuva.
Demokratia tarkoittaa kansan valtaa, joka on peräisin Kreikan sanasta.
Mikähän se kirja oli?
Se oli sitten Valkovenäjän-Liettuan neuvostototasavalta eli alueen bolshevikit. Siellä tappeli neljä osapuolta: punaiset, valkoiset eli feodaalit, koostui useista keskenäänkin tappalevista ryhmistä: Bermondt-Avalov (Avalishvili), Judenitsh ym. , Pilsudskin Puola, jolla oli Ukrainassa ja Valkovenäjällä ja Liettuassa tappelemassa enimmillään 700000 miestä, se oli selvästi kolmanneksi vahvin koko sisällis- ja inteventiosotien jakson osapuoli, ja porvari-Liettua, jolla oli eserräläinen ohjelma jakaa maat pyssyillä perheviljelmiksi. Itävaltaa 1. maailmasodassa palvellut puolankielinen vilnalainen menshevikki Pilsudski piti valkoisia päävihollisesaan, koska luuli haidän voittavan Venäjällä. Hänen liittolaisensa oli Ukrainan keskkusradan Simon Petljuran armeija. Porvari-Liettua, Antanas Smetona,piti päävihollisenaan Puolaa ja iskiki puukon kahvaa myöten Pilsudskin selkään, josta ”kotipesästä” tulleesta karmeasta ”petoksesta” ja takaiskusta Pilsuski ei ikinä toipunut… ]:-D!!!
Eiks EU:kin yritä nyt sosialismia huonolla menestyksellä?
No ei todellakaan, mutta huonolla menestylksellä, mitä yrittääkin.
Jossain käydään keskusteluja, oliko sosialistinen vallankumous ehkäpä sittenkin tapahtunut väärään aikaan Venäjällä.
Minusta vallankumousta ei voi päättää tapahtuvaksi.
Se tapahtuu, jos on tapahtuakseen.
Vallankumous tapahtuu olosuhteiden pakosta.
Vallankumous tapahtuu kun sen PORVARIT pakottaa tapahtuvaksi.
Vallankumouksen kautta porvaritkin saivat vallan, ja saivat mahdollisuuden muuttaa feodalismin kapitalismiksi, työväen ratkaisevalla tuella.
Kaikissa maissa se ei ollut väkivaltainen, kuten Englannissa, vallankumous oli rauhanomainen.
Ranskassa vuorostaan väkivaltainen.
Saksa, joka oli hajanainen feodaalisista provinsseista muodostunut, vallankumous tapahtui eri tavoin…
Porvaristo ei näe mitään vallankumouksia, ja mitään lainmukaisuuksia, tai yhteiskuntamuodoista toiseen tapahtuvia hyppäyksiä.
Siinäpä porvaristolle pähkinää, miten yhteiskuntamuodot ovat hyppäyksin menneet toiseen, edistyksellisempään, aina vallankumouksin. Orjanomistusyhteiskunnasta kapitalismiin ja sosialismiin.
Aina, AINA, edellinen yhteiskuntajärjstys on muodostunut esteeksi uudelle, edistyneemmälle yhteiskuntajärjestykselle.
Se murretaan aina tavalla tai toisella.
Kapitalismi, jota nyt me elämme, Suomessa, kuten muuallakin, on muuttumassa agressiivisemmaksi, puolustaessaan omaa etuaan ja olemassaoloaan.
Sotakolonnat vyöryvät pitkin Suomen maanteitä jotka eivät herätä ehkä huolestuneisuutta, mutta isäntämaasopimus velvoittaa.
Mitä jää Suomesta kahden suurvallan välissä jäljelle?
Eikö oma olemassaolo kiinnosta?
Miten olisi kokoomuslaisen Paasikiven ja maalaisliittolaisen Kekkosen linjan puolueettomuuspolitiikka ja riippumattomuus?
Ai käy?
Vain joukkovoimalla voimme saada nykyinen hallitus ja koko poliittinen oikeistoeliitti erotettua.
Sosialismia/demokratiaa kapitalistin demogratiaa.
Eu:n nimissä ollaan harjoittamassa kapitalismidemogratiaa.
Afrikassa on tätä tasajakoa kanssa kokeiltu. Sillä muutettiin Zimbabwe jättimäisestä ruoan viejämaasta nälänhädän kärsijäksi.
Talonpoikiakin on moneen junaa.
Se oli ennen kaikkea tupkan viejämaa.
Mutta jos niitä maita jaetaan pyssyillä (eikä esimerkiksikonkursseilla…), niin siitä jaosta ja uudelleenjaosta ei näytä tulevan loppua, kuten Zimbabwessakin kävi.
Huhtala: Kapitalismi, jota nyt me elämme, Suomessa, kuten muuallakin, on muuttumassa agressiivisemmaksi, puolustaessaan omaa etuaan ja olemassaoloaan.
Ei taida Huhtala tässä väitteessään aivan hakoteillä olla, toivon kuitenkin hartaasti että parempaan suuntaan mennään sitä kautta että nykymenoa reivataan kansalaisille sopivampaan suuntaan. Herra varjelkoon meitä kommunismilta, sosialismilta, nälänhädältä, harvainvallalta ja kaupunkilaisvasenvihreiltä.
Erittäin yllättävää ainaki mulle, että VÄINÖ TANNER boikotoi vuoden 1917 Kerenskin hajotusvaaleja ja agiteerasi niitä vastaan:
http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255477-kun-punaisten-hallitus-hylkasi-ruotsalais-tanskalaisen-rauhanvalityksen-1918#comment-3861651
” Lopuksi kuuntelemme, mitä Väinö Tanner puhuu.
Hänen selostuksensa ruotsalais-tanskalaisen delegaation Suomen-vierailusta valottaa tapahtumaa hieman lisää.
Näin Tanner:
”Ulkoakin päin koetettiin tunnustella sovinnon mahdollisuuksia.
Yhteydet ulkomaihin olivat koko sodan ajan jokseenkin olemattomat ja tavallisten kansalaisten ei ollut juuri mitenkään mahdollista päästä yhteyteen muissa maissa olleiden ystävien kanssa. (Senaattori Tanner oli todennut ettei löytänyt vastakaikua näkemyksilleen radikalisoituneiden kellokkaiden valtaamassa puolueessaan, ja Kerenskin väliaikaisen hallituksen hajotettua edus- kunnan kesken sen toimikauden, Tanner jäi pois syksyn 1917 hajoitusvaaleista, jättipä Linda-rouvansa kanssa tykkänään äänestämättäkin, niin työlääntynyt Tanneri-pariskunta oli, vh).
Oli sen vuoksi mieluisa yllätys, kun maaliskuun alussa saapui vieraita Ruotsista. ”
Yllättävää ja mulle uutta, että Tanner boikotoi niitä laittomia hajotusvaaleja!
Tähän saattoi kyllä vaikuttaa sekin, että Saksassa, jonne hänellä oli hyvät suhteet, ei tippaakaan tykätty niistä vaaleista myöskään.
Toisaalta jotkut sosialistit näkivät niissä ennen kaikkea tilaisuuden syrjäyttää puolueen johdosta oikeistolaiset kuten Tanner, Tokoi ja Paasivuori.
Ketkähän kaikki muut boikotoivat?
Risto: olen täysin samaa mieltä kanssasi, mutta olisi hyvä, jos kertoisit omin sanoin.
Sosialismiin ajauduttiin.
Ei se ollut sellainen tietoinen pyrkimys, vaan porvaristo ajoi.
Ensimmäinen maailman sota radikalisoi työväkeä.
Ei olut mitään tietoa siitä mihin ollaan menossa.
Ei sitä tiennyt porvaristokaan.
Sota. Sota.
Se oli kapitalismin eteenpäin vievä voima, joka kapitalismiin oli sisään rakennettu.
Siten sosialismin siemen oli sisään kylvetty.
Miten sen voisi sanoa paremmin, kuin sen sanoin.
Markku huhtala…ja Vladimir Ilits Lenin.
Venäjällä työväestökin honasi, että tappaminen on muotia ja pani hösseliksi.
Meillä on työväki on vaihtoehto.
Sosialismi.
Se on työväen valta.
Pelkään sotaa. En toivo ja hyväksy sitä missään muotoa.
Väkivalta on heikkoutta.
Toinen poski käännettynä on vastaus.
Sota ja väkivalta on väärä vastaus mihinkään.
Rakastan elämää sen kaikissa muodoissaan.
Olen kommunisti.
Tämä vastauksena Myllymatille.