Meillä oli/on unelma

Kokoonnuimme viime Lauantaina 3.11-18 Hermannin kerholle ajatuksena luoda demokraattinen kansaliike nykymenoa vastaan.

Olimme pohjustaneet tapaamista useilla kokouksilla esim. Tampereella.

Tarkoituksena on koota erilaisia ihmisiä ja järjestöjä (SKDL:n tapaan) yhteiseen järjestöön, vaaliyhteistyöhön.

Jari Heinonen alusti minkälaisia yhteistyöjärjestöjä on Euroopassa monissa maissa.

Hannu Tiainen alusti kokemuksia Kihniön suunnalla, todistaen toiminnan tuloksellisuutta päästen valtuustoon.

Sitten odotin Männikön Heikin alustavan Helsingin kokemuksia, tehtyä ja tekemättömiä, virheitä ym.

Sitten olisin odottanut miten mahdollinen demokraattinen liike koottaisiin, millä keinoilla.

Miten jo olemassa olevilla voimilla tulemme osallistumaan esimerkiksi tuleviin eduskuntavaaleihin, sekä EU vaaleihin. Halusin kuulla vaihtoehdoista ja taktiikoista.

Halusin kuulla mitä ja miten menemme eteenpäin.

Saimme kuulla aivan jotain muuta, ja siksi osa kimpaantuneena häippäsi paikalta.

Keskustelua on käyty kiivaana täällä kansanrintama uusliberalismia vastaan facebook ryhmässä.

Hyvä niin, sillä missään muualla ei avointa tärkeätä keskustelua käydä, ei niin missään.

Männikön puhe ei ollut huono tai väärä, mutta aivan väärässä paikassa pidetty, väärään aikaan ja aivan väärille ihmisille.

Meillä ei ole paljon aikaa, enkä itsekään halua enää haaskata aikaa.

 

Politiikkaa ja ideologia ovat eri asioita vaikka kommunisteilla kulkevatkin käsi kädessä.

Kommunistit eivät juurikaan ole mukana päivän politiikassa tänä päivänä.

Vaikka juuri se olisi tärkeintä.

Männikkö sanoi jossain vaiheessa, että eikö minulle Moskovan koulussa opetettu?

Kyllä opetettiin, tunnistamaan kaavamainen ajattelu, ja torjumaan sitä.

Siltikin, vaikka Neuvostoliitossakin kaavamaista ajattelua oli yllin kyllin.

Koulussa opiskeltiin Marxismi-Leninismiä, ja korostettiin luovaa ajattelua, kaavamaisuuden sijaan.

Marxismi-Leninismi on teoria, joka antaa eväät ymmärtää, lukea- ja toimia kapitalismissa, tilanteen mukaan.

 

SKP:n Tampereen piirikomiteassa jo vuosia sitten törmäsin ongelmiin ja sanoin kokouksissa istumisesta.

Kokousten pitää olla aina toiminnan organisoimista, ei itse toimintaa.

Tämä opetettiin myös Moskovassa. Sain Tampereen osan kommunisteja vihat päälleni.

Piirikomiteassa haukuttiin kapitalismia, ja kuinka se meitä lyö, ihan kuin me ei sitä tiedettäisi muutenkin.

 

Jotta me saamme mukaan ihmisiä toimintaan, on meidän kuunneltava herkällä ja tarkalla korvalla, eikä heti ensimmäiseksi lähdettävä luennoimaan.

Sillä vain karkotetaan heti kättelyssä ihmisiä pois, jotka voisivat olla kiinnostuneita toimia paremman huomisen puolesta.

 

Toiminta, siinä on nykypäivän ydin, mutta miten, siinä toinen.

Kautta koko työväenliikkeen historian, tietoisuus on työväellä kasvanut toiminnan kautta: lakot, mielenosoitukset ym.

Siitä syntyy tietoisuus luokka-asemasta, kiinnostus työväenliikettä kohtaan ja itsensä sivistäminen ja jopa liittymineen kommunistien toimintaan mukaan, ja saada tietää enemmän. Se tapahtuu toiminnan kautta.

Puhun nyt työväestä, en sivistyneistöstä, vaikka monin osin aktivointi tapahtuu samoin periaattein.

Sivistyneistö ei tee vallankumousta yksin, ei sitä tee kommunistitkaan, vaan sen tekee työväki, kommunistit ja sivistyneistö yhdessä.

Mutta miten me voimme toimia yhdessä on pitkä prosessi, eikä se tapahdu lyömällä Marxismi-Leninismillä päähän.

Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan.

On mietittävä mikä meitä yhdistää, eikä sitä mikä meitä erottaa. Siitä alkaa uuden työväen, työväenliikkeen ja kommunistien uusi nousu.

 

Neuvostoliitto hajotettiin, koko sosialistinen leiri hajotettiin.

Jotain meni pieleen, jotain tehtiin väärin. Kommunistit olivat johtavassa roolissa.

Miksi kommunistiset puolueet olivat niin heikkoja kuin olivat?

Miksi pitää jatkaa kansallisissa kommunistissa puolueissa ja liikkeissä samaa vanhaa, joka ei voi toimia vanhalta pohjalta?

Kapitalismi on dynaaminen, ja menee eteenpäin vääjäämättä.

Se ei missään nimessä mätäne ja hajoa, vaan muuttaa suuntaansa, korjaa virheitään, joka päivä.

Silti se on kapitalismia, jonka tuotanto perustuu yksityiseen omistukseen.  Se on vanhaa eikä edistyksellistä, mutta se toimii silti, eikä kaadu itsestään.

 

Meidän on kommunistisena liikkeenä tavallaan palattava taaksepäin, suunnattava katseet Leniniin, mitä hän sanoi, ja mitkä ovat olleet hänen kokemuksensa. Siitä me voimme luoda katseet kapitalismin yli, tulevaisuuteen.

 

Kommunistinen liike on täällä hetkellä hukassa, vailla suuntaa.

Näperrellään vasemmistolaisten pikkuasioiden parissa, kuten feminismi ja sukupuolinen tasa-arvokysymykset.

Se on lähinnä poliittista masturbointia, tekee itselle mukavaa mutta ei johda mihinkään.

Siksi lopuksi sanon, että olisi erittäin tärkeää lotkauttaa korvansa Jari Halosen suuntaan: ”puhdasta paskaa, että meinaa oksennus tulla”, kertoo aika paljon mitä ja miten me kommunistit kykenemme tekemään yhtään mitään politiikkaa…

Peiliin katsomisten paikka hyvät toverit.

 

Meillä on kokemusta ja eteenpäinkin on menty. Hannu Tiainen on oiva esimerkki, Marko Niemi toinen. Meillä on osaamista kuten Jari Heinonen joka oli pitkään Tampereen kaupungin valtuustossa, professorismiehiä lisäksi jolla on tietoa ja taitoa saada yhteyksiä ja yhdistää, poliittinen virtuoosi, joka osaa lisäksi puhua niin että tulee ymmärretyksi.

 

Suunta on vain yksi: eteenpäin!!!!!!!

 

 

 

 

Markku Huhtala, Lempäälä