Kun olin pieni, pienempi kuin nyt, Isäni toi minulle Neuvostoliitosta tuliaisina maapallon, jota kiersi avaruusalus.
Isä sanoi, että ensimmäisenä avaruuteen maailmassa meni Neuvostoliitto, sosialistinen maa.
Lentäjänä Juri Gagarin (eihän muistella Laika koiraa?).
Minun sankarini oli Juri Gagarin, ihailin häntä, ja hänen rohkeuttaan.
Ihailin Neuvostoliittoa, joka ensimmäisenä meni avaruuteen.
Koulussa kun kerroin, että ensimmäisenä avaruuteen meni Neuvostoliiton Gagarin, minulle naurettiin, opettajan johdolla.
Koulussa meille kerrottiin aivan muuta kuin minulle kotona.
Eikö Gagarin ollutkaan sankari? Eikö Neuvostoliitto ollutkaan se ensimmäinen?
Vasta myöhemmin tajusin totuuden ja propagandan eron.
Tuon isältäni saamani maapallon olen johonkin hukannut, mutta lujaa uskoani parempaan huomiseen en.
Miten siihen päästään, en oikein nyt tiedä.
Suomen valtamedia, joka jopa mainosti taannoin ”vastuullista journalismia”, ei ole uskottavaa, kun minulle se on enemmän kuin ehkäpä koskaan propagandaa objektiivisen tiedonvälityksen sijaan.
Neuvostoliitto oli vahva taloudellisesti, auttoi monia maita. Oliko rahkeet siihen…?
Sotia se rajoitti tehokkaasti.
Entäpä nyt?
USA käy sotia ennätysmäiseen tahtiin maailmalla. Pakolaisia on virrannut jopa kymmeniä tuhansia, Suomeen.
Ei selityksiä Suomen tiedotusvälineissä.
Maailmaa jaetaan häikäilemättömästi.
Miksi Suomen valtamedia ei siitä kerro? Vai eikö se katso niin tapahtuvan? Onko siis kyse propagandasta?
Neuvostoliitto halusi käydä yhteiskuntajärjestelmien välillä kilpaa taloudellisesti, ei sotilaallisesti.
Kapitalismi ei siihen olisi kyennyt koskaan. Kapitalismi tarvitsi asevarustelukilvan, tietäen mitä se tarkoittaa sosialismissa.
Kapitalismi osoitti, miten heikko sosialismi on, kun sosialismi joutui käymään kilpaa asevarustelussa, joka oli sille hyvin kallista. Se oli joka päivä pois sosialismin rakennustyöstä.
Asevarustelu on vain tappiota tuottavaa sosialismissa, kun tuotanto on yhteiskunnallisessa omistuksessa.
Sosialismi haluaa aivan muuta: terveydenhoitoa, koulutusta, tiedettä, taidetta, kulttuuria…kaikille, ilmaiseksi, tasa-arvoisesti.
Sitä oli meno avaruuteenkin. Osoitus sosialismin paremmuudesta tieteenkin alalla.
Gagarin oli kansallissankari. Otti votkaa siinä missä tavallinen kansakin.
Gagarin oli ihminen, sosialismin ihanteelle uskollinen ihminen.
Mietitte varmaan, miten ihmeessä liitin tuon kaiken yhteen, tuon yllä olevan, jonka kirjoitin, Gagariniin.
Elin tuota aikaa. En silloin ollut syntynyt, kun Gagarin lensi avaruuteen (12.4-61). Mutta olin television ääressä, mustavalkoisen, kun USA vastasi lentämällä kuuhun 1969 heinäkuussa.
Ydinaseen ensimmäisen teki ja räjäytti USA, vasta sitten Neuvostoliitto. Naton perusti USA, vasta sitten oman, Varsovan liiton. Pahassa USA hyvässä Neuvostoliitto.
Minulle naurettiin koulussa, jossa oikeistolaiset opettajat yhdessä oppilaiden kanssa osoittivat sormella minua, kun kerroin olevani toista mieltä, Neuvostoliiton puolella.
Minä uskalsin kansalaiskoulussa ollessani laittaa pioneeripuseron ja liinan kouluun pioneeriviikolla, silläkin uhalla, että turpaan tulee.
Ei tullut, kun eräs meidän luokan kovanaama, jonka kotiin tuli Tiedonantaja, piti siitä huolen.
Sain tietää siitä vasta myöhemmin.
Olen uskaltanut olla se mikä olen.
Ensimmäistä kertaa elämässäni olen hoiperrellut 1990 luvun alussa aina sen puoleen väliin.
Neuvostoliitto hajotettiin.
Ajattelin, mitä en ymmärtänyt, miten minua huijattiin….????
Mutta 90 luvun loppupuolella ajatukset kyllä taas palautuivat normaaleiksi.
Kapitalismi piti siitä huolen.
Mikään ei ollut muuttunut kapitalismissa.
Porvari löi lujaa ja korkealta.
Pienet yrittäjät kuten minä (välillä keskisuurikin yrittäjäkin) saivat turpaan.
Niin…sosialismiin kuuluu pienyrittäminen ja jopa keskisuuriyrittäminenkin. Valtiojohtoisesti.
Kapitalismissa vain ja ainoastaan suuri on kaunista ja tuetaan.
Lukekaahan vain uutisista ja medioista.
Gagarinin sankaruutta ei sovi kyseenalaistaa.
Vaan tänä päivänä on mielestäni turha riidellä siitä kumpi kahdesta paskiaisesta on pahempi. Historia on oma aiheensa tietenkin mutta tänä päivänä sen paremmin Venäjä kuin USA:kaan (saatika Brittilä) eivät saa pisteitä. En minä halua valita näiden väliltä. Jos vierekkäin on muutama sontaläjä, ei niistä yksi ole toista parempi. Kaikki haisevat.
Kyuu: Sota, se on aina huonoin ratkaisu.
Sota on aina, AINA politiikan jatke.
Valtaapitävät perustelee sodan oikeutuksen.
Sitä sanotaan propagandaksi.
Sota on aina väärin.
Valtaapitävät eivät itse sodi, vaan päättävät aina tavallisen kansan sotaan lähtemisen.
Tavallinen kansa kärsii ja kuolee.
Sota on aina estettävissä. Joukkovoimalla.
Gagarinin sankaruutta voisi luonnehtia niin, että: kukaan ihminen ei ollut vielä ollut avaruudessa.
Mitä tahansa olisi voinut sattua.
Sosialismissa ei mitenkään voinut olla kyse rahasta.
Kyse oli enemmänkin kunniasta.
Sosialismissa sai paljon enemmän, kuin kapitalismissa haluttiin kertoa.
Sosialismissa pimppikin oli kosteampaa.
Syy oli selkeä:
Elimellinen syy-yhteys ympäröivään todellisuuteen.
Tyytyväisyys oli siis taattua, kun perusasiat olivat kunnossa.
Sitä on sosialismi!!!!!
Sota on vallanpitäjille niin kannattavaa kun olla ja voi. Siitä saa ääniä, siitä saa massiivisia henkilökohtaisia tuloja, siitä saa lisää valtaa.
Tässä kohtaa kyllä Markun maailmankuva tarjoaisi ratkaisuja, jos sotateollisuus ei olisi sellainen iso, likainen, kontrollin ulkopuolella elävä veren bisnes, tilanne olisi toisin. Sota ei olisi niin kannattavaa poliitikoille.
Kyuu: Pidän kommentistasi. Se on oikea.
Minulle väkivalta ja vääryys, sota ovat kapitalismin ja yksityisen omistuksen jäänteitä alistamisesta.
Se ei kuulu tulevaisuuteen.
Siellä on väkivallaton tulevaisuus.
Sosialismissa.
Tulee uusi tilanne, kun koneet tekevät työt, jolloin koko ihmiskunta joutuu koneitten omistajien armoille. Ilmestyskirjan kauhunäkymä.
USA:n hallitus ostaa verovaroilla valtavat määrät sotamateriaalia maan yrityksiltä, jotka näin saavat korkean teknologian kehitystukea. Eräänlaista sosialismia tämäkin, kansallissosialismia?