Olin matkalla kohti Moskovaa. Vuosi oli 1986. Olin Ulkomaalainen Neuvostoliitossa.
Ostin Leningradista rautatieasemalta lipun Moskovaan. Osasin miten kuten Venäjää, jolla pärjäsin.
Juna oli yöjuna. Vaununi oli avomakuuvaunu. Petivaatteet sai vaunun hoitajalta.
Vaunu oli täynnä matkustajia, ja kaikki haisi joltakin, kuten varmaan minäkin.
Kuka söi läskillä vuorattua voileipää nautinnolla, kuka joi votkaa, tai sekä että.
Vaununhoitajalta sai teetä, samovaarista , joka maksoi erikseen, petivaatteet kuuluivat lipun hintaan.
Puheensorina oli tasaista, ja kiskojen kolke jyskytti taustalla.
Kukaan ei kiinnittänyt huomiota minuun, enkä minäkään oikeastaan heihin.
Ajatukseni harhaili sinne tänne, pitkin Neuvostomaata, jota olin jo jonkin verran nähnytkin.
Olin lukenut Suomessa, että kuinka matkustaminen toiseen kaupunkiin oli käytännössä mahdotonta, ihmisten liikkumista rajoitettiin tehokkaasti, demokratiaa ei ollut…
…huvitti…
Tässä sitä ulkomaalaisena matkustan junalla Leningradista kohti Moskovaa, joka ei pitäisi olla mahdollista, ei paikallisille, saati ulkomaalaisille.
Huvitti sekin, kun luin, että Neuvostoliitossa ei voi ostaa eikä saada ulkomaista musiikkia, vaikka juuri kassissani oli vinyylilevyjä ostettuna tavallisesta Leningradin tavaratalosta.
Kassissani oli Led zeppeliiniä, deep purplea, dire straitsia, rolling stonesia ja muutamia muitakin levyjä, kyrillisin kirjaimin kannet, mutta ihan ehtaa hyvää musaa.
Viereisessä punkassa nuoripari alkoi tykätä toisistaan kovin kovasti, joten käänsin katseeni muualle, ja jatkoin mietteitäni.
Leningradissa oli ystävä, jota kävin tapaamassa, siksi matkustin. Hän asui lähellä Leningradin keskustaa, Pietari Paavalin linnoituksen välittömässä läheisyydessä.
Huoneisto oli 3 huonetta ja keittiö. Vuokra 5 ruplaa 60 kopeekkaa kuukaudessa. Sisältäen sähkön ja kaasun. Tyttö asui kotonaan, ja tietenkin vanhempansa oli työssä sekä tietenkin tyttö jota kävin tapaamassa. Heidän yhteiset tulonsa yhteensä olivat noin 810 ruplaa kuukaudessa.
He kuuluivat hyvätuloisiin Neuvostoliitossa. Mutta eivät läheskään rikkaisiin, joita oli niitäkin. Kuten vaikka Alla Bugatsova, tai Solohov jne. Joiden tulot olivat miljoonaluokkaa tuolloin.
Junalippuni hintaa en muista, mutta ei se ollut paljon mitään.
Metro Moskovassa maksoi 5 kopeekka. Tuloni kuukaudessa oli 180 ruplaa.
Julkiset kulkuvälineet olivat todella halpoja, ja ne toimivat, joten yksityiselle autoille ei olisi ollut tarvetta, mutta koska ostovoimaa Neuvostoihmisillä oli, oma auto haluttiin. Jonot olivat todella pitkiä.
Neuvostoliitto ei halunnut omien ostavan omaa autoa, koska julkinen liikenne oli kattava ja hyvin halpaa. Yksityisautoilua ei edistetty. Mutta niin vain yksityisautoilu lisääntyi Neuvostoliitossa.
Neuvostoliitto olisi halunnut myydä ulkomaille koko autotuotantonsa, jolle kysyntä oli loputonta ja kasvoi vain.
Asuin Moskovassa ja tuloni oli 180 ruplaa kuukaudessa. Sillä pärjäsi vallan mainiosti.
Vuokrasin ”pimeiltä” markkinoilta asunnon joka oli 50 ruplaa kuukaudessa, juopolta äijältä.
Sähkö ja kaasu kuuluivat vuokraan.
Ruoka oli halpaa jota hain paikallisesta marketista.
Suomen tiedotusvälineissä kirjoitettiin, että Neuvostolitossa kauppojen hyllyt olivat tyhjiä, eikä ollut mitä ostaa.
Niin vain pujottelin hyllyjen välissä kärryillä, otin hyllyiltä sen mitä tarvitsin, menin kotiin ja tein ruokaa, jota Suomen valtamedian mukaan ei pitänyt olla olemassakaan.
Neuvostoliitossa oli taksvärkkipäivä jonain lauantaina, eli talkoopäivä, jolloin tein työtä ilmaiseksi. Zilin autotehtaalla, esimerkiksi. Sorvasin joitain metallikiekkoja, yhden päivän.
Autotehtaalla palkka oli 230 ruplaa, kun kysyin liukuhihnan työntekijöiltä. Insinöörin palkka johtajistossa oli 180 ruplaa. Eipä ollut tunkua suunnittelun puolelle, kun liukuhihnalla sai paremmin.
Oikasin jalkani lavetille, ja kuuntelin tasaista kiskojen kolketta, kun ajatukseni lensi milloin missäkin. Ja viereisellä lavetilla kuului kihinää ja tirskuntaa nuorenparin seurustellessa vaimeasti.
Moni ei nukkunut, vaan votkaa tarjoiltiin, puheen sorinaa piisasi, kuka läiski korttia, kuka kuorasi.
Kuului elämän erilaisia ääniä.
Nautin elämästäni, vapaana, Neuvostoliitossa.
Mä en ole käynyt Venäjällä ikinä, paitsi isäni kanssa Viipurissa Neuvostoliitossa vuonna -86.
Sivumennen sanoen, olen saman tytön kanssa naimissa. Edelleen.
33 vuotta.
Se oli sitä ulkomalaisen utopiaa Huhtala matkalla onnelaan, missä ulkomaalaisten arki oli luksusta useimpiin paikallisiin verrattuna.
Toki sielläkin osa saattoi liikkua – viisumin saatuaan – ja, kun eliitti tarvitsi duunaria jonnekin, mutta muuten olit sidottu tasan tarkkaan siihen alueeseen, missä olit kirjoilla.
Suuressa maassa pienikin väkimäärä oli suomalaisittain suuri määrä ja täyttää nopeasti yhden junan…
Kävin muuten muutaman kerran neukkulassa ennen vuotta 1986 ja silloinkin voin liikkua – ihan ohjeiden mukaisesti ja aika hyvin valvotusti.
Ei tarvinnut kuin astua ulos hotellin ovesta ja lähteä kävelemään ja heti oli pari miestä seuraamassa sellaisen vajaan 100m päässä ja pitivät etäisyyden koko ajan aika tarkasti samana.
Virossa pari vuosikymmentä sitten eksyin Tallinnan ja Haapsalun välillä ympäristöön, jossa oli isoja maakasoja ja verkkoaitoja. Päästyäni ihmisten ilmoille sain kyseltyäni selville, että kyseessä oli jonkinlainen vankila. Auto oli seuraillut meikäläistä matkan päästä jonkin aikaa.
Seikkailin Pohjois-Norjassa vähän siellä sun täällä. Siellä sain maasturin perääni, joka pysytteli parin sadan metrin päässä. Lähempää tuttavuutta ei tehty. Tuttavani kertoi myöhemmin, että hänen autonsa oli pysäytetty ja tutkittukin sekä vähän udeltu tuttavani agendasta.
”Ei tarvinnut kuin astua ulos hotellin ovesta ja lähteä kävelemään ja heti oli pari miestä seuraamassa sellaisen vajaan 100m päässä ja pitivät etäisyyden koko ajan aika tarkasti samana.”
Ehkä toimit vapaaehtoisena syöttinä mustanpörssin kauppiaiden kiinnisaamiseksi?
Viipuri on vuonna -86 ollut Venäjää. On sitä edelleenkin.
Viipuri olisi osa Suomea, ellei Suomen sotaporvarit olisi sössineet sota seikkailuillaan.
Lenin antoi aikoinaan Suomelle hyvän tahdon eleenä Petsamon, vaan sotaporvarit Suomessa pää kuumana Hitlerin kera halusi jotain muuta….ja Suomi menetti Petsamon(kin).
Nyt Suomen sotaporvarit ovat taas liikkeellä.
Suomen hallitus Naton Virossa kokoustamassa.
Samaan aikaan Suomessa valtava massiivinen moottori marssi armeijalla, joka ainakin Pirkanmaalla näkyi hyvin.
Venäjä taas kerran tähtäimessä?
Nyt liittolaisena USA ja Nato, ja Suomen kansan ja perustuslain vastainen isäntämaasopimus.
Taas mennään Suomen sotaporvarien koheltamana jonnekin minne aurinko ei paista.
Eikö mitään olla opittu ??!!!???!!!
Näyttää siltä, että ne sotahullut ovat edelleen tuolla rajan takana.
Venäjähän sitä sotaa on haastanut hyökkäämällä Georgiaan ja Ukrainaan ja tukemalla neukkulamielisiä kapinallisia joka paikassa.
Eivät neukkulauskovaiset todellakaan ole mitään oppineet.
Juhak.
Kumpikaan ei pidä paikkaansa sitten alkuunsakaan.
Georgia se kuvitteli, vaikka ei vielä suoraan ollutkaan Naton jäsen, että USA tukee, kun se miehittää Eteläossetian.
Eteläossetia pyysi apua, keneltä muultakaan kuin Venäjältä.
Venäjä vain ja ainoastaan työnsi Georgian takaisin omalle puolelleen.
Tämä tästä. Ota selvää hieman ennenkuin höpöttelet enempiä.
Edellisenä heinäkuussa oli Georgiassa Naton sotaharjoitukset, josta syystä Georgia kuvitteli voivansa tehdä tällaista. Väärin luuli.
Suomen tiedotusvälineet, Naton opastamana, tiedotti aivan puuta heinää tästä konfliktista.
Ukraina: Venäjällä ei ole ollut osaa eikä arpaa koko Ukrainan sodassa, mutta niin vain sekin käännettiin Venäjää vastaan.
Sitä vastoin USA oli ja on edelleenkin sotkeutunut Ukrainan sotaan.
Krimiä ei Venäjä ole miehittänyt missään vaiheessa, kuten Suomen tiedotusvälineet ovat syöttäneet.
Ota selvää.
Ukrainaan liittyy sekä Naton suunnittelemat sotilastukikohdat että EU:hun liittyminen, joka ei mennytkään kuten suunniteltiin.
Ota selvää siitäkin Juhak.
Oikeastaan kaikki mitä Suomen valtamedia (joka on porvariston käsissä) syöttää on lähinnä propagandaa, ei tiedon välitystä.
Muistatko taannoisen kampanjan ”vastuullista tiedonvälitystä”?
Mieleen tulee: varas huutaa ottakaa varas kiinni!
On kyse vallan ja maiden, mineraalien, omaisuuksien uudelleen jaosta.
Sotia tarvitsee kapitalismi, sitä se on se kilpailu.
Ruumiita tulee, kun halutaan lisää, itselle, omien etujen vuoksi.
Kapitalismi perustuu jatkuvalle kasvulle. kun seinä tulee vastaan, se haetaan sotien kautta.
Niin se on ollut, ja niin se on oleva.
Siksi on kiinnitettavä huomio tulevaan, joka ei ole kapitalismi.
UGH. Olen puhunut.
Vai ei neukkula2:lla ole osaa Ukrainan sotaan?
Ihan neukkula2:n omien joukkojen nettiviesteistä on kyetty osoittamaan, että ns. ”vapaaehtoiset” neukkulan joukot ovat siellä jatkuvasti.
Vai ei neukkula2 miehittänyt Krimiä?
Onko siellä sitten kuu-ukkoja vai Naton joukkoja?
Et viitsisi esittää tuollaista potaskaa, mille nauraa naurismaan aidatkin.
En voi ymmärtää suomalaisten kommunistien venäjäsympatioita, sillä sehän on kapitalistisempi maa, kuin yhdysvallat nykyään.
Timo Lennart:
Ei ole kyse Venäjän kapitalismin ihannoimisesta, vaan vain Venäjän ulkopolitiikan vastavoimasta USA:n ylettömälle mielivallalle maailmalla.
Neuvostoliitto ja sosialistinen leiri oli hyvä rajoite kapitalismin sotimishaluille maailmalla.
Nyt Neuvostoliittoa ei ole eikä sosialistista leiriäkään.
Miten kävi kun sosialistinen leiri romutettiin?
USA:n aloittamia sotia on ympäri maailmaa, joista Suomen valtamedia ei puhu.
Pakolaisongelma on USA:n aiheuttama, josta Suomi ei puhu sanallakaan.
Venäjä on joutunut ottamaan uuden roolin, jossa se on havainnut olevansa USA:n agressioiden kohde, kuten Hitlerin Saksa aikoinaan, siitäkin huolimatta että Venäjä ei ole enää sosialistinen vaan kapitalistinen.
Suomi ei nyt kykene ottamaan roolia joka sille kuuluu, eli puolueettomuus ja sitoutumattomuuspolitiikka.
Kekkosen-Paasikiven linjan mukaan.
Molemmat porvareita, mutta taitavia tekemään politiikkaa suurvallan naapurina.
Nyt nykyiset honkkelit porvarihallituksemme jäsenet eivät kykene ajattelemaan eikä hahmottamaan reaalimaailmaa.
Tuloksena voi olla kahden suurvallan välissä savuava kivikasa…
Suomi on kaukana USA:sta.
Luuletteko, että USA:aa kiinnostaa miten Suomen käy?
Suomi on Venäjän naapuri.
Venäjä on lähellä.
Yli tuhat kilometriä yhteistä rajaa.
USA:n kanssa ei metriäkään.
USA:n toimesta ja mielestä voidaan käydä sotaa vaikka Suomen maaperällä, NATO:n toimesta ja turvana. Suomi sotatantereena.
Miettikäähän vähän!!!!!!
Tuo oli itse asiassa huonoa aikaa, jolloin neuvostokansalaisten edut ja saatavat sulivat tahallaan aiheuteun superinflaation alla, jota pyöritettin painamalla akselit punaisena ruplia ja imemällä maahan erilaisilla vippaskonteilla dollareita ja markkoja. Ihan kuten myös paria vuotta myöhemmin Suomessa. Berezovski yksityisti ”pilottina” autotuotantoa. Suomessa oli jo käynyt Manun käsky, että mitään uutta tuotantoa ei saa idänkaupan varaan rakentaa. Manu oli saanut CIA:lta paikkansapitävää tietoa,että NL:n talous on menossa perseelleen … kuten siellä ja EU:ssa oli tarkoituskin.
Venäjän jakamisesta on kyse.
Jos vaikka voittaisimme sodan liittolaisiemme kanssa….
Mikä on se hinta?
…vai onko Suomea olemassa enää sodan jälkeen?
Se on kallis hinta laajentumisesta.
Puolueettomuus- ja liittoutumattomuuspolitiikka on se paras vaihtoehto Suomelle.
UGH. Olen puhunut.
Mutta sen sanon, että Saara Aalto pääsee eteenpäin. Esiintyjä on hyvä, vaikka biisi olisi voinut olla parempikin. Hyvä on biisikin ei siinä mitään.
Tsemppiä Saaralle tänään.
Mä sanon, että Viron esiintyjä on parempi.
Toisaalta Israelin ennakkosuosikke-tankki oli täysin pöyristyttävä…
Varsinaista hittipotentiaalia ei ollut. Belgialla melko hyvältä mutta liian tutlta kuulostavabiisi, joka onneksi putosi.
Toinen puoli on kuuleamatta ja ”sisäpiirin” biisit.
Risto:
Suomenna oikein kovasti.
Minä tiedän, mutta miten muut sinun lyhennelmän oikein ajattelisi?
Neuvostoliiton sisällä ei ollut superinflaatiota.
Vaan nimenomaan ulkopuolella.
Ja kenen tai keiden toimesta?
Ja mihin pyrkien.
Kysyin Moskovassa ihan vartavasten tätä. Mihin perustuu ruplan arvo.
Sisäiseen vai ulkoiseen.
Venäläiset ymmärsivät kysymyksen, mutta eivät suomalaiset kommunistit.
Siksi minua suomalaiset kommunistit nutisti.
Se oli väärin ja se tuntui minusta pahalta.
Olin täysin oikeassa spekulatiivisessa kysymyksessäni, tai kysymyksissäni.
Ei ruplia ollut missään muualla kuin NL:n sisällä. Niiden vienti oli kiellettyä monestakin syystä ja sitä myös valvottiin.
Jo edellisenä kesänä 1985 olivat erinäiset ilmiöt pistäneet arveluttavasti ”asiantuntijoiden” silmään, kun reissattiin ja opiskeltiin venäjää työnantajien kustannuksella Mustan meren, Sotshin ja Abhaasian suunnalla, varmaankin silloin Euroopan parhaan NL:n kansatalouden suunnittelun matemaattisten laskentamenetelmien asiantuntijan tal.tri NN:n kanssa, joka oli väitellyt niistä tohtoriksi. Niitä ruvettiin noihin aikoihin käyttämään täälläkin talousennusteissa, siinä mielessä niitä tutki minun toisen pääaineeni professori.
Ruplan arvonpistäminen heilumaan ja ulkomaistenvaluuttojen tuominen sen rinnalle investointeihin sekoitti kaikkein ensimmäiseksi ne suunnitelmatalouden laskentamenetelmät. Niissä tarvittiin erityinen vakiona pysyvä ”säätövektori”, sellainen hinta- ja tavarakori, johon muita vertaillaan. Sellaiset lakkasivat olemasta, olivat lakanneet jo aiemminkin, sillä esimerkiksi asumisen hinta voitiin pitää keinotekoisesti vakiona, mutta se ei ollut tähän tarkoitukseen hyvä, sen työnarvo EI ollut vakio. Rupla oli muodollisesti sidottu myös kultaan, mutta sekin oli kuollut kirjain, kuten oli ollut lännessäkin ennen lännen irtautumista kultakannasta. Kultaa oli tietysti saatavilla vain teknisiin ja (hammas)lääketieteellisiin tarkoituksiin.
Se kaveri oli ollut tekemässä SKP:n Tampereen piirin ohjelmia monien vuosien kuluessa, ja varmaan sinkin morjens-tuttuja. Ei kyllä näyttänyt mielellään naamaansa esimerkiksi Tiedonantajassa tai Hämeen yhteistyössä varmaan koskaan.
Preskohtainen oma kokemus tuon ajan Neuvostoliitosta/Venäjältä ei kerro sosialismista varsinaisesti juuri mitään.
Lisäksi eri osossa maata tapahtui ja tehtiin hyvin eri asioita, aivan NL:n lakien puitteissakin, ja muu siihen päälle.
Esimerkiksi Liettuassa pyrittiin laillisesti itsenäiseksi tasavallan kommunistipuolueen ja presidentti Algirdas Brazauskasin johdolla.
Tiedonantaja oli Matti Viialaisen ja sen Björkebheimin vai mikä se akka oli johdolla täydellisesti Jeltsinin kannalla.
Viimeisenä sen viimeisenävuonna organisoidusti sosialismi ajettiin alas.
Sisältä päin.
Sen alas ohjasi Gorbatsov.
Hän, juuri hän, kansan vastaisesti, päätti Neuvostoliiton hajottamisesta.
Neuvostokansa suurin osin, oli päättänyt toisin.
Nobelpalkinto oli hänen ostettu päätös.
Hän, Michail Gorbatsov, sai rahat, hänet ostettiin tekemään päätökset.
Sosialistinen, demokraattinen Neuvostoliitto, oli tuhottavissa, liian pienen piirin turvin, kansan tahdon vastaisesti.
UGH. Olen puhunut.
Ei se Neuvostoliiton hajaantuminen siinä niinkään, vaan ###!?€$£§&¤!:n ”yksityitäminen”, tahoille, jotka saivat imperailistien painokoneista ”lainaa”…
Eikös se ollu Jeltsiini joka lopetti Neuvostoliiton? Ainakin NKP:n?
Periaatteessa kyllä saattamalla Venäjän presidenttinä Venäjä eroamaan Neuvostoliitosta.
Gorba taas luultavimmin ajoi muiden tasavaltojen liittämistä Venäjään.
Ei, kumpikin huti.
En ole itärajaa itse ylittänyt, mutta kyllä se pitää sanoa että nämä Markun kertomukset ovat yksistään riittävä syy Internetin luomiselle. Sen verran mukavia näitä on aina lukea vaikkei ihan lähelle osukaan.
Tulipa aikanaan käytyä Tallinna Viipuri Leningrad eikä ihannointi tarttunut. Nyt suuri maa on lähes yhden miehen komennossa joten sitä en pidä hyvänä jos vaikka historiaa katsoo: Mussolin Stalin Hitler.
Yksi pahanimanlintu oli Gorban edustavannäköinen ja esiintymiskykyinen mutta mielisairas vaimo Raisa.
Hänellä Gorban itsensäkin mukaan oli erityinen vimma pistää Neuvostoliiton sosialistinen järjestelmä päreiksi.
Hänen vitsinsä pistivät esimerkiksi minut epäilemään tilannetta jo paljon aikaisemmin.
Ei se ole mielisairautta, jos haluaa rikollisen kommunistisen neukkulan nurin.
Se on pelkkää tervettä järkeä – paitsi sokeille neukkulauskovaisille.
Olen käynyt siellä kymmenet kerrat niin Tallinnassa, Viipurissa, Leningradissa Moskovassa Neuvostoliiton aikana ja sen jälkeenkin junalla ja omalla autolla.
Moskovan olympialaiset oli ikimuistoinen kaikkine urheilulline vääryyksineen kuten keihäänheitto ja porttien aukaisut.
Minulla oli satapäinen joukko lehtimyyjiä mukana. Yksi matkanjohtaja oli Mietaa.
Juha lähti eräänä aamuna kaverinsa kanssa lenkille Moskovan kaduille. Hänellä tuli kesken kaiken paskahätä. Rakennustyömaalle asioimaan ja tortut sinne. Sattui miliisipartio huomaamaan ja alkoi silmitön takaa-ajo, jonka Mietaa eksytti puistoissa ja palasi turvallisesti hotelliin pyyhkimään perseensä.
Näitä tarinoita olisi kirjan verran.
Markulle kiitokset että saa porukan kommetoimaan ja tiestysti siitäki että on mies periaatteitensa takana muuttuvassa maailmassa.