Luin tässä erään kirjan ”Vankina Venäjällä”. Suomalaisen huumekuriirin karun karhea kertomus joutumisestaan venäläiseen vankilaan. Päähenkilö oli monesti ”lusinut” suomalaisessakin vankilassa; nyt päästiin vertailemaan sivutuotteena venäläisiä ja suomalaisia vankilaoloja, viranomaisia (hallinto), sekä ”linnanruunien” käytöskoodeja molemmin puolin rajaa.
Päähenkilö ”kärähti” 50g kuljettamisesta kehon sisäisesti; suomalaisten viranomaisten ilmiannosta, joutui siis tuomituksi Venäjällä.
Sitten alkoikin tämä vankilaolojen tarkastelu lähemminkin. Kävi ilmi, että venäläisessä vankilassa olot ovat suomalaisia paremmat inhimillisessä mielessä, johtuen kertojan mukaan kansojemme erilaisuudesta. Venäläinen on perusluonteeltaan yhteisöllinen, suomalainen taas omistava, lisää tavoitteleva, ei välitä paljonkaan huono-osaisesta vankikaveristaan, kansalaisesta.
Hierargia on molemmissa vankioloissa jyrkkä. Venäjällä hyvin erilainen kuin Suomessa.
Hallinnon suhtautuminen vankeihin Suomessa, lähes hotellimaiset, viranomaisten suhteen. Rakennukset hyvää luokkaa, saunat, suihkut…jne. Suomessa taas ei ole ns vankileirejä, toisinkuin Venäjällä.
Venäjällä taas mitään ei vankiloiden rakennusten suhteen ole ainakaan sataan vuoteen tehty (pl paremmat sähköaidat), vankilat ovat selkeästi häkkejä.
Suomessa vankien muonitus on armeijamuonan tasoa, Venäjällä muonitus koostuu lähes sadan vuoden takaisista resepteistä, jos yleensäkkään resepteistä voi puhua. Iso osa vankeja ei pysty moista syömään. Millä sitten vangit elävät? Vastaus ilmenee kirjasta (minullekkin täysin uutta), se on sitä venäläisten vankien yhteisöllisyyttä millä pärjätään.
Miten tämä sitten liittyy kansaan; eivätkös vangitkin ole ihmisiä, kansaa? Venäläisten vankien kuin suomalaistenkin keskuudessa vallitsee kirjoittamaton käyttäytymiskoodi, ken sen taitaa, selviytyy ehkä.
Kirja on vain 155 sivua mutta avaa hyvän näkökulman hallinnon (viranomaiset), kansan ja vankien suhteen, niin Venäjällä kuin Suomessakin.
Jos sitten joku väittää, että tässä olisi poliittinen fokus; totaalisen väärässä. Kertoja on moninkertainen mm huumerikollinen Suomessa ja kerran Venäjällä. Tunnetusti politiikka ei kuulu rikollisten ajatusmaailmaan. Siellä vallitsevat aivan toisenlaiset lait ja käytöskoodit, pelisäänöt…jne.
Kirjahan olisi aivan oivallista luettavaa näille sivustojen henkilöille, joilla on täysin stereotypinen käsitys valtioista ja siellä elävästä kansasta hallintoinen. Kaikki niputetaan yhteen ja samaan kansallisvaltion käsitteeseen.
Sanottakoon vielä, että muutamien eestiläisten tuttavieni (Venäjällä lusineet, monetkin) sekä vanhat venäläisrakenteiset vankilat Eestissä, minulla on tätä kautta muodostunut eräässä mielessä pahempikin kuva asioista (vankiloiden taso) mutta vankien yhteisöllisyys, niin Eestissä kuin Venäjälläkin kovin samanlainen.
Vankileirien saaristo kirja tullut luettua.
Samoin mutta tämä pikku kirjanen tarjoaa aivan toisenlaisia näkemyksiä. Ihmisten yhteisöllisyyttä, jota on tai sitten ei.
Meillä pitäisi karsia kuluja vankeinhoidosta ja ostaa pahimmille rikollisille vankilapalvelut Venäjältä.
Kaikki elinkautisvangit ehdottomasti sinne.
Näkökantahan tämäkin, jos osittain samaa mieltä mutta jos luet kirjan, havaitset kuitenkin ristiriitaisuuden väitteessäsi. Näin muuten periaatteessa Suomen viranomaiset menettelivätkin.
Muistelen jostakin lukeneeni, että riikinruotsalainen germaanien valtiasrotu pilkkasi suomalaisia yhteisöllisiksi hitaiksi jurrikoiksi.
Koska ”Suomessa asuvat ruotsalaiset” omaavat merkittävästi ugriverta on myös heidän joukossaan yhteisöllisyys vahvana.
Et kait taas siitä freudentalismista. Kuoriudu jo nyt siitä ulos nykyaikaan. Tässä on kyse nykypäivästä, jos oivalsit, nykyelämästä ja yhteiskunnasta.
Avauksen luettuasi ja mieluummin kirjankin, saattaisit ehkä ymmärtää, mistä avauksessa oikeastaan on kyse.
Kyse ei ollut freudentalismista vaan yhteisöllisyydestä. Ehkei sinun olisi pitänyt kirjoittaa yhteisöllisyydestä, vaan lipsahti vahingossa.
Ei tämä vahingossa lipsahtanut, vaan omia ajatelmiani kirjan suhteen. Noita liitteitä en kovinkaan harrasta vaan omia tuntojani.
Yhteisöllisyys suomessa kadonnutta. Ennen maalla sotien jälkeen elettiin naapuria auttaen ja toisinkin päin aina tarpeen mukaan ja se oli lähinnä työapua.
Pohjanmaalaisilla on yhteisöllisyys korostunutta.Tai sitten pohjalaisista pohjalaisimmat ovat kokeneet yhteisöllisyyden taakaksi ja muuttaneet pois ja levitelleet juttuja pohjalaisesta yhteisöllisyydestä. Minulla on muutamia vaarin kuvia pohjalaisista häistä. Ainakin silloin näyttää väkeä olleen paikalla.
”Kirjahan olisi aivan oivallista luettavaa näille sivustojen henkilöille, joilla on täysin stereotypinen käsitys valtioista ja siellä elävästä kansasta hallintoinen. Kaikki niputetaan yhteen ja samaan kansallisvaltion käsitteeseen.”
Vankiloissa on oma kansansa. Jos joku ei ole kansalleen lojaali eikä koe itseään tuohon kansaan kuuluvaksi, ei kuulu tuohon kansaan, sanovat emma karit, sanna marinit tai lii anderssonit sitten mitä tahansa. Tuollainen kansan ulkopuolinen voi odottaa tulevansa syrjityksi eri tilanteessa, sanoo älliä omaava M. Savikivi
Vankila pisti miehen pois rikoskierteestä. Päinvastoin kuin sanotaan. Tarvittiin venäläinen vankila.
Loppukirjoituksessa kertoja todetessaan edellä mainitut seikat, kun maahantulokieltoni Venäjälle päättyy 2030, lähden oitis käymään siellä. Kertoja ei ollut vieraillut Svetogorskia kauempana ja huumekuriirina, Imatralla kun asui.
Vielä vangista; miten vanki voi olla yhteiskunnan ulkopuolinen. Näyttäisi siltä että, Markku Savikivi mm ei ole alkuunkaan sisäistänyt avaukseni ydintä.